Okei, saatan olla vähän puolueellinen sanomaan, mutta mitenpä muutenkaan osaisin noita, noh, just maailman parhaita babyshowereitani kuvailla?! Nyt kun juhlista on kulunut tasan viikko, osaan ehkä kirjoittaakin niistä jotain järjellistä. Tai siis aivoni osaavat jäsentää niitä muutenkin kuin ”Mitäääää tää ei voi olla totta, voi apuaaaaa!!!” -tyyppisesti :D Ehkä aika moni teistä näkikin sen Instassa miusta levinneen videon, jossa sain juuri nuo sanat suustani mutta en sitten yhtään mitään muuta. Kappas :D
Mutta tosiaan ihmekös tuo, koska luulinhan että myö oltiin tulossa kyläpaikasta kotiin viettämään rauhallista koti-iltaa: miun piti vain viedä jätski pakastimeen, käydä napsauttamassa sauna päälle ja suunnata marjapensaisiin keräämään mustaherukoita iltapalatarpeiksi :D Jäätelöstä miulla ei oo mitään muistikuvia (paitsi että joku sen oli pakastimeen hoitanut, koska sieltä se seuraavana iltana ihan priimalaatuisena syötiin pois), saunat jäi saunomatta ja marjapensaisiin ehdin itse vasta sunnuntaina alkuillasta.
Tämä(kin) yllätys oli saatu tehtailtua niin hienosti miun tietämättä, etten voi muuta kuin nostaa hattua järjestäjille. Olen mielestäni aika hyvä aavistelemaan asioita, joten tällainen vaatii kyllä todellista taitoa. Lyhyesti näistä oli ollut oma viestiryhmänsä olemassa kuulemma jo kesän alusta lähtien, milloin aktiivisempana ja milloin hieman hiljaisempana. Mutta koko ajan sillä ajatuksella, että nämä juhlat järjestetään tavalla tai toisella, paikassa tai toisessa. Ja että ne oli nyt nimenomaan Kiteellä, oli miulle tosi merkityksellinen juttu ja osallistujillekin helpommin saavutettavissa kuin Kemi.
Olimme tosiaan Matiaksen kanssa kylässä, ja sillä aikaa Emmi, Saara ja Terhi sekä pienemmät miulle niin rakkaat vieraat olivat menneet meille. Kaikki oli laitettu viimeisen päälle: tarjoilut oli pöydässä ja vaippakakku ”It’s a boy” -viireineen oli aseteltu odottamaan saajaansa. Autotkin oli parkkeerattu niin taidokkaasti, että vaikka meillä suht avara ja iso piha onkin, niin enhän mie mitään tajunnut – tämä oli kuulemma vaatinut muutaman kuvallisen ohjeen illan aikana :D Edelleen tätä hämmennystä on niin hankala pukea sanoiksi…ainakin yhtä hankala, kuin miun oli saada sanaa suustani tuolloin viikko sitten!
Kun olin vähän aikaa ottanut happea, istahdettiin ruokapöytään, josta ei sitten muutamia matkasängynkokoamis- ja talokierrostaukoja lukuun ottamatta taidettukaan nousta koko iltana. Sain ihanat videotervehdykset Marissalta ja Janinalta sekä kauniin kirjeen Elinalta, mitkä myös tuossa pöydän ääressä katsottiin. Kelluin taas sellaisessa rakkauden ja välittämisen tunteessa, että ihan kuin olisin oikeammin leijaillut jossain kuin istunut vakaasti puisella ruokapöydän tuolilla. Se tunne oli niin sanoinkuvaamattoman hieno: tämä vaivannäkö kaikilta ja vain minua ja tietysti pikku-Matsonia varten. Huh <3
Lauantai jatkoi hyvin samaa kaavaa: aamupala venähti miltei kolmetuntiseksi, ja seuraavaksi siirryttiin sohvilla istuskelun kautta laiturille hengailemaan. Oli niin parasta olla vain ilman aikatauluja ja mahtavien ihmisten ympäröimänä. Kaikki miun paikalle päässeet ystävät tapasivat toisensa nyt ensimmäistä kertaa, mutta tippaakaan ei ollut jännitteinen olo. Mutta mitäpä noilta kultakimpaleilta muuta voisi odottaakaan, oonhan mie aina tiennyt että kyseessä on ihan huipputyypit :)
Nämä babyshowerit eivät olleet täynnä perinteistä ohjelmaa kuten vaipanpukemisharjoituksia tai soseiden maistelua. Syntymäaikaa, pituutta, painoa ja nimeä kyllä arvailtiin ja kirjoitettiin kirjeet, jotka pikku-Matsoni saa avata täyttäessään 18 vuotta. Mutta sanotaanko näin, että erityisesti nyt fyysisen välimatkan ollessa näin pitkä, käytinkin nuo kaikki tunnit paljon mieluummin ”pelkkään” yhdessäoloon ja kuulumistenvaihtoon kuin että olisin vertaillut eri Pilttejä ihan vain sen takia, että babyshowerit. Nää oli just niin miun näköiset juhlat, että enpä parempia olisi voinut toivoa <3 Toki olisi ollut upeaa, jos kaikki kutsutut olisivat päässeet paikan päälle, mutta sairasteluille ei voi mitään. Tai sille, että samaan ajankohtaan osui ansaitusti ensimmäisen hääpäivän juhliminen – onnea Elina ja Santtu ja kiitos vielä teille viimekesäisistä ihanista juhlistanne! :) Myös äidilläni ja anopillani oli muita jo pitkä aika sitten sovittuja menoja, mutta myö onneksi kerettiin olla isollakin porukalla yhdessä reissumme aikana <3
.
Meidän pikku-Matsonilla on niin ihania ihmisiä, joiden ympäröimäksi syntyä ja tunnen syvää onnea, että tuosta välittämisestä ja rakkaudesta riittää myös meille tuleville vanhemmille.
Kiitos, kiitos, kiitos! <3
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa
