Kello on sunnuntai-iltana 23.56, kun kirjoitan tätä tekstiä kodassa makuupussin alla. Osa nukkuu jo, osa täyttää vielä ilmapatjojaan. On rauhallista. Sellaista onnellisen hiljaista.
Tämä päivä on ollut aika maaginen. Täydenkuun metsäjoogaretki on tarjonnut kaikkea nimensä veroista ja enemmänkin. Upean kesäsään, meditaatiota yhdessä hienoimmassa auringonlaskussa ikinä, upgradettua retkievästä, naurua, tunteita omassa päässä laidasta laitaan. Hiljaisuutta ja omissa ajatuksissaan olemista ihan luvan kanssa. Jollain tapaa olen aistinut tunnelmassa jotain samaa kuin Caminolla.
Yksi iso juttu tässä päivässä on ollut se, että on käytännössä vain saanut olla. Metsäkävely oli kaikkinensa todella leppoisa ja rentouttava, kaikin puolin lämmin. Joogat ovat olleet slow flowta ja yinia, eli mahdottomiin fyysisiin ponnistuksiin niissäkään ei ole tarvinnut taipua. On ollut uskomattoman hieno fiilis joogata silmät kiinni puiden havinaa kuunnellen ja auringonlämpö iholla aistien — tai sitten silmät auki puunlatvoja tuijotellen. Vain taivas on ollut rajana ja sekin tosi korkealla. Itikat eivät tilauksestani huolimatta ole pysyneet kokonaan loitolla, mutta kyllä retkemme on ollut muutaman hyttysenpiston arvoinen!
Tämä päivä on tarjonnut hetken pysähtymiselle, ihan totaaliselle sellaiselle. Ensin ajattelet, että pitäis olla tekemässä kotona jotain hyödyllistä, sitten ajattelet että no täällä sen surkutteleminen ei kuitenkaan auta mitään – ja lopulta melkein täysin unohdat koko ajatuksen. Tässä vain yksi esimerkki irtipäästämisestä: samanluonteisen ajatusketjun irtipäästämisestä olen käynyt tänään läpi monen muunkin asian suhteen. Olen siis todellakin ollut vain.
Vaikka viimeiset 12 tuntia on tullut rentoiltua enemmän tai vähemmän, nyt väsyttää. Aamulla meillä on luvassa vielä yksi joogaharjoitus ja aamiainen. Hyvää yötä!
.
…ja nyt tuo täydenkuun metsäjoogaretki on jo ohi ja istun kotona oman koneeni ääressä :) Aurinkoinen ja tosi lämmin aamu oli kuin kirsikka kakkuun ja omiaan kevyelle aamujoogaharjoitukselle sekä aamiaiselle — tuorepuurolle nuotiokahvilla, nam! Kiitos Terhille ja Katalle näistä(kin) sekä ylipäätään koko retken järjestämisestä!
Kotiin oli tänään jotenkin ihan erityisen hyvä palata, varmasti onnistuneen joogaretken ansiosta ja siksi, että noiden tunteiden kirjossa kerkesi jossain vaiheessa iskeä koti-ikäväkin. Joka myös äärettömänä arvostuksena tunnetaan <3
Kiitos! <3
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka