Retkeily

Olen ehkä kenties mahdollisesti joskus aiemminkin maininnut siitä, miten tykkään loppujen lopuksi aika yksinkertaisesta elämästä, mutta olen ihan tosi mukavuudenhaluinen. Hyvä, etteivät meidän vanhemmat koskaan lähteneet hemmottelulinjalle, koska miussa ois ihan varmasti ollut kaikki ainekset sellaiseksi iskän pikku prinsessaksi.

Sellaista iskän pikku prinsessaa miusta ei siis koskaan tullut, mutta sanoisin, että viimeisen vuoden sisältämien retkien aikana olen kuitenkin päässyt karaistumaan aika paljon. Kaikki alkoi ehkä ihan kohta vuodentakaiselta Caminoltamme, joka kasvatti luonnetta melko monessakin mielessä. Tuo reissu on edelleen ehdottomasti top kolmosessa ikinä, ja luonteensa vuoksi se oli täysin erilainen kuin enemmän käymäni kaupunki- tai rantalomat :) Lähdetään vaikka siitä, että esimerkiksi noilla jälkimmäisillä rankinta voi olla kyljen kääntäminen aurinkotuolissa, kun taas Caminolla kävelimme keskimäärin 20 kilometriä päivässä koko mukana ollutta pientä omaisuutta selässä kantaen. (Ja tähän väliin en koskaan voi olla mainitsematta siitä, miten vähällä ihminen oikeasti pärjääkään!)

Ennen Caminoa en ollut Suomessa retkeilijä lainkaan, ja metsäreissuni rajoittuivat lähinnä marjanpoimintaan. Nyt viimeisen vuoden aikana olen tehnyt retkiä luonnonhelmaan varmaan enemmän kuin tähän asti yhteensä :D Olen huomannut ja oppinut muun muassa sen, että homma on huomattavasti kivempaa, kun luontoon lähtee avoimin mielin, eikä jo lähtökohtaisesti ahdistu siitä, että yöpaikkaan ei välttämättä tule sähköä tai vettä. Kas kummaa, kun poikaystäväni hankki miulle tuosssa joku aika sitten kunnon tehokkaan varavirtalähteen — ajatteli varmaan ihan Terhinkin (joka minuu eniten näille reissuille on roudannut, kiitos! <3) parasta, hahah ;D

Toisekseen se ei lopulta oo ihan hirveen ällöö, vaikka ei pääsisi käymään suihkussa normaaliin tapaan. Yksi yönseutu menee kyllä kevyesti, ja mikäpä tuntuukaan sitten kotona paremmalta kuin päästä jynssäämään itsensä ihan puhtaaksi :D Hampaidenpesusta ei välttämättä tarvitse luistaa, koska järvestä kannettu vesi on useimmissa paikoissa mahdollista keittää vaikka nuotiolla. Olettaen siis, että leiriytyminen tapahtuu veden äärellä, ja näissä miun tarinoissa se tapahtuu :D Myöskään pari puolen litran vesipulloa ei tuo rinkkaan ihan hirveästi lisäpainoa, ja säästää sitten vaikka niistä pohjat hampaidenpesuun.

Aika olennaista on myös oikeanlainen seura. Täytyy myöntää, että itse olen päässyt todella helpolla. Terhi on jo opiskelujensakin puolesta hyvin orientoitunut näille metsäretkille, täydenkuun joogaretkellä sain olla täysin ”asiakkaana” kaiken ollessa järjestäjien taholta ennalta suunniteltu, viimeisimmällä reissulla meillä oli just hyvällä tavalla alkeellisuudessaan ihan täydellinen mökkimajoitus ja niin edelleen. Mutta suoraan sanottuna kenenkään nipottajan kanssa en retkelle lähtisi, koska veikkaan että siinä häviäisi samalla se luonnon rauhoittava voima. Niin ja tiedän tämän toimivan myös toiseen suuntaan, eli siitä omasta mukavuudenhalustanikin olen valmis näiden kokemusten kohdalla tinkimään :)

.

Sitten oon oppinut sen, että kannattaa oikeasti olla hyvät varusteet. Caminollakin selvisin peruslenkkareilla, niin olen päättänyt pärjätä niillä myös Suomessa ainakin kesäreissuilla. Jollain retkeilyammattilaisella saattaisi olla tähän sanansa sanottavana, mutta puhunkin nyt vain omasta kokemuksestani enä syvenny sen enempää tähän kenkäpolitiikkaan ;) Äiti on aina opettanut, että kannattaa tuijottaa hinnan sijasta laatua. Viimeistään nyt olen voinut taputtaa itseäni olkapäälle, että ostin muutama vuosi sitten kunnon rinkan. Oma Haglöfsini on ollu todellakin useamman satasen hintansa väärti niin lyhyemmillä kuin pidemmilläkin reissuilla.

Sit kannattaa olla sellainen poikaystävä, joka diplomi-insinöörin rationaalisella ajattelullaan hoksaa ostaa edellämainitun varavirtalähteen lisäksi synttärilahjaksi makuupussin, jolla jopa miunkin pitäisi pärjätä vaikka kovemmassakin pakkasessa :) Ja sellainen ystävä, jonka kasvimaasta voi ainakin loppukesän retkille saada tyyliin halloumia ja avocadoa vaille koko kattauksen. Niin ja se toinen, kaupunkilaisystävä, joka bongaa ehkä mielenkiintoisimman näköiset sienet ikinä, ja googlaa ne keltahaarakkaiksi eli erittäin herkullisiksi ruokasieniksi 8)

.
Että on tää retkeily sanan monessakin merkityksessä ihanan yksinkertaista! ;) On ihan oikeesti, kaikki ironia riisuttunakin, kun sen makuun pääsee! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka