Ihmissuhteet

Kuinka kuuntelet ja katsot?

”Meillä kaikilla on kaksi korvaa, kaksi silmää ja vain yksi suu. Syystä”, sanoi kouluttajamme Lasse viime viikolla NLPT I -koulutuksessa. Tämä on vähän noloa myöntää, mutta en kuolemaksenikaan muista mikä tuo Lassen esittämä syy oli tai että mihin se edes liittyi. Ilmeisesti siinä hetkessä ajattelin, etten koskaan unohda tätä, koska olin kirjoittanut muistiinpanoihin vain tuon saman lainauksen millä tämän tekstini aloitin.

Ehkä omaa muistamattomuuttani tai sitten yksinkertaisesti noiden sanojen ollessa niin totta, olen pyöritellyt niitä mielessäni tässä jo viikon päivät. Kun en ole enää ajatustyöstäni huolimatta päässyt Lassen ”juurisyyn” ytimeen, olen alkanut rakennella päässäni mitä erilaisimpia merkityksiä tuolle virkkeelle. Se pätee nimittäin aika moneen asiaan. Pohdipa!

Tässä saatettiin olla samassa asiassa tai sitten ei :D Ainakin jossain sellaisessa, mihin tuo virke myös sopii :)

Itse todistin viimeksi tänään ajatuksen kahdesta korvasta ja silmästä sekä yhdestä suusta todenperäisyyden kertoessani ystävälleni erästä itselleni merkityksellistä asiaa. Kerroin ja kuvailin ja vuodatin ja fiilistelin muutaman minuutin, jotka itselleni tuntuivat siinä hetkessä monin tavoin kuitenkin paljon enemmältä. Sain juttuni päätökseen, jolloin ystäväni harmitteli ettei hän oikein osaa sanoa mitään. Vastasin hänelle, että ei tarvitsekaan. Nimittäin tuossa tilanteessa riitti, että huomasin ystäväni kuuntelevan — niin ja katsovan.

Kuulenko vai kuuntelenko? -ajatus on todennäköisesti meille kaikille tuttu. Enemmän kuin mitkään lohduttavat sanat, ainakin itselleni jopa merkityksellisempää on se, miten huomaan toisen olevan tilanteessa läsnä. Kuuntelemista täydentää myös katse. Puhua voi vaikka kuuroille korville, mutta silmät ovat sielun peili, sanotaan. Ja kyllä, silmistä näkyy myös läsnäolo tai sen puute. Väitän, että ainakin jos vähän tarkemmin aistimme, niin huomaamme milloin vastapuolen silmissä eli mielessä vilisee kauppalistat, vastaamattomat sähköpostit, aikataulut tai oikeastaan ihan mikä tahansa muu kuin mitä olet juuri kertomassa.

Ihmisille on luontaista kokea tarvetta olla merkityksellinen ja tulla huomioiduksi. Ja koska tiedämme miten hyvältä se itsestä tuntuu, kannattaa tuon tunteen saavuttaminen mahdollistaa kaikille muillekin! Se on nimittäin vieläpä aika helppoa :) Olisinkohan itsekin tänään kolmisen minuuttia kertonut ystävälleni tuota asiaani: kolmisen minuuttia, jotka olivat loppujenlopuksi hänen kahdestakymmenestäneljästä tunnistaan aika pieni siivu, mutta itselleni positiivisessa mielessä sitäkin pidemmät ja merkityksellisemmät. Kiitos!

Kuuntelemisen ja katsomisen taito lienee sellaisia, joissa on mahdollisuus harjaantua aina vaan :) Ja koska olen itse taas saanut noin jakamatonta huomiota osakseni, on suorastaan velvollisuus luvata kehittää noita taitoja entistä tietoisemmin. Otatko siekin haasteen vastaan? :)

Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Mitä muutollemme kuuluu?

Kiitos oikein hyvää! :) Tässä vaiheessa tosin pitäisi ehkä vielä käyttää sanaa remontti kuten ainakin instaseuraajani ovat huomanneet, mutta joka tapauksessa. Sitä nopeamminhan se itse muuttokin sitten tulee, mitä ripeämmin saadaan uusi kotimme omannäköiseksemme.

Alkuperäinen tarkoituksemme oli vain vaihtaa keittiöstä kaapinovet sekä työtasot ja maalata pari seinää. Mutta kuten suunnitelmilla on tapana, niin meilläkin ne vaihtuivat aika railakkaasti. Keittiöön ei kosketa sittenkään kuin kalustemaalilla ja D-C-Fixilla, mutta just eilen mietittiin että seinämaalia on käytävä ostamassa lisää jotta sitä riittää koko asuntoon. Niin ja parkettikin hiotaan ensi viikolla. Odottamani Ikean reissu on vielä heittämättä, mutta ei siitäkään taida kovin kevyt keikka tulla, nimittäin tässä matkanvarrella olen keksinyt jos ja vaikka mitä mikä näyttäisi kiv…eiku mitä myö ehdottomasti uuteen kotiin tarvitaan :))

Olen nauttinut ihan suunnattomasti erityisesti noiden keittiön kaapinovien parissa puuhailusta! 8) Maalaaminen on just parasta, kun sitä saa tehdä sellaiselle pinnalle, joka on pinta-alaltaan sopivan kokoinen eikä pelkkää yksityiskohtaa tai toisaalta niin laaja että kerkeis kyllästyä :D Oon saattanut taidoillani jopa vähän yllättää muitakin kuin itseäni: kyllä nämä rakentajasuvun geenit pääsee miussakin esille, kunhan tilaisuus siihen tarjoutuu! ;)

Olette myös jonkin verran kyselleet tästä meidän pikkuruisesta keittiöremontista. Miten käsittelimme kaapinovet, mitä maalia käytämme ja niin edelleen. Ajattelinkin, että kunhan homma on valmis, niin voisin tehdä asiasta ihan oman tekstinsä ja esitellä siinä käyttämiämme tuotteita ja muita yksityiskohtia. Ainakin vielä tähän mennessä tämä projekti on nimittäin ollut sellainen, johon voisin lähteä uudestaankin! Kiitos myös mahtavalle remppaseuralleni ja -opastajalleni eli miehelleni, jonka kanssa ollaan vietetty tämän homman parissa ihan oikeasti laatuaikaa :) Siinä kun sormet maalissa sutii menemään, tulee maalaamisen lisäksi keskityttyä ihan eri tavalla myös toisen juttuihin eikä vaikka somen selaamiseen!

Kerroin muutostamme jokunen viikko sitten ja jo siinä vaiheessa iloitsin, että muuttomatkaa on vain yksi kerros ylöspäin. Tiiättekö, se on ollut suuri etu jo tässä vaiheessa! :D Unohtuneita suteja, pensseleitä tai roskapusseja ei ole tarvinnut lähteä hakemaan mistään matkojen, vaan ainoastaan muutaman portaan päästä alakerrasta. Illalla voi remppailla ihan rauhassa, kun kotimatkaan menee korkeintaan se puoli minuuttia jiiänee ;) Koska nämä faktat eivät ikävä kyllä estä hikikarpaloita siinä vaiheessa kun aloitetaan varsinaisen muuttokuorman roudaus, niin antakaa miun nyt iloita :D

.
Remppaintoa meille ja kaikille muille, joilla kenties on samantyyppinen projekti meneillään! Löytyykö teistä lukijoista oman elämänne jormapiisisiä? ;)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Boyfriend tag

Things are getting serious! Ensiksi tuleva yhteinen oma koti ja nyt boyfriend tag! :D Tiettyjä juttuja olen rajannut blogistani sivummalle, joten tällainen jatkumohan on jo melkein kuin seuraava steppi parisuhteellemmekin ;)

Vastaukset ovat poikaystäväni omakätisesti kirjoittamia — vähän yritin käydä vilkuilemassa syntyvää tekstiä, mutta: ”Elä tuu kattoo ei oo vielä valmis!”, miulle huikattiin :D Keltä lie oppinut ;) Itse kun en yhtään tykkää siitä, että keskeneräisiä tekstejäni tullaan lukemaan ja usein passitankin toisen pois selkäni takaa juuri noilla samoilla sanoilla :D

Mutta joo! Mennään asiaan!

1. Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
–Ensitreffit alttarilla.
(Hyvin todennäköisesti just näin!)

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
–Kastike erillisessä kupissa, mieluiten ei kastiketta.
(Kyllä!)

3. Mikä on hänen inhokkiruoka?
–Läskisoosi.
(Hahah, joo! Näin muistan itsekin kirjoittaneeni jo alakouluaikaisiin kaverikirjoihin :D)

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
–Vettä.
(Juomaksi joo tai sitten Pepsi Maxia. Ja sit myös jotain syömistä! :D)

5. Mikä on hänen kengänkoko?
–41
(…ja siitä ylöspäin. Joskus menee neliykköset, mutta nelikolmosiakin löytyy)

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?
– Treenivaatteita.
(Taidan jo keräillä :D)

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
–Porkkanoita (tällä hetkellä).
(Tällä hetkellä ja varmasti maailman tappiin asti! :D)

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
–Suomipoppia, iskelmää ja suomirockia.
(Joo! Esimerkiksi Radio Rock saa miun pään edelleen sekaisin. Tulee jotenkin sellainen ”häsläolo” päähän, ja siksi esimerkiksi autossa miulla soikin sen sijaan mieluummin vaikka Nostalgia :D)

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
– Taitaa kaikki romanttiset upota.
(Uppoo!)

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
–Vihreän sinertävät.
(Oikein :) Pienenä miulla oli selvästi vihreät silmät, harmi että väri on iän myötä muuttunut!)

11. Kuka on hänen paras ystävä?
–Terhi Suurmuija. ;)
(HAHAHAH niin onkin! Tai Tertsu tai Koutsi tai Terppa tai Tyttöystävä, mitä näitä on ;))

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
–Kosketan kylmillä käsillä.
(Tämä!)

13. Missä hän on syntynyt?
–Kittteellä.
(Ja kirjoitusasukin kittteeläisen korvaan täysin oikein!)

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
– Raakaporkkanakookoskakku.
(Kiitos ideasta muru, tätä tarvii ehkä lähtee itse jo kehittelemään! :D)

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
–Some…
(Mitkä on nuo mystiset kolme pistettä?! ;D)

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
– Mm. Ihmisten kohtaaminen (sosiaalisuus) ja sitten ne somejutut.
(Tunnistan :))

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
– Oksennukselta näyttävät mössöt. En tiedä edes mitä kaikkea sisältää.
(Aisiis ne normaalit ruokani?! ;))

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
– Puhelin, rahapussi (kirjaimellisesti marimekon pussi) ja rahapussissa paljon kuitteja. (Nämä. Kotiavaimetkin on olleet aina tarvittaessa mukana :D)

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
–Kylmät kädet.
(Jep. En voi sietää kylmyyttä ainakaan paljaalla iholla.)

20. Entäs piristymään?
– Halaaminen.
(Halaaminen auttaa kaikkeen!)

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
– Maaret Kallio, ehkä.
(Joo tää oli hyvä, itse en hoksannutkaan kun mietiskelin etukäteen mitä näihin kysymyksiin vastaisin :))

22. Millainen hän on tyttöystävänä?
– Positiivinen, välittävä, kuunteleva, huomioiva, välillä ahdistuva ja omapäinen. Hyvä tyttöystävä. :)
(<3)

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
– Yli 15 vuotta sitten.
(22 vuotta sitten :))

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
– Mehupuristin.
(Jep! Eikä taida ihan vain hetken villitykseksi jäädäkään :))

25. Millainen on hänen kotilook?
– College-housut ja pinkki fleece tai kylpytakki.
(Jep! Jos en oo treenivaatteissa, niin… :D)
.

”Meidän kaksivuotispotretti, ollaan aika ihania vaikka itse sanonkin ;) …toivon että ulkomuotokin on saanut inspiraationsa tähän mieheni taideteokseen Rakkaus-muumimukista ;D”, kirjoitin vajaa pari vuotta sitten. Still going strong! :)

.
Hihii, opittekohan jotain uutta miusta poikaystäväni vastausten perusteella? :) t. Kollarigirl^89, nyt ihan todistetusti! ;)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Parasta palautumista

Tykkään olla ihmisten ympäröimänä ja suorastaan rakastan sitä sellaisessa porukassa, jossa voin olla rennosti oma itseni. Kuten perheen kanssa tuntuu hyvältä kuulua johonkin porukkaan ja tulla hyväksytyksi tällaisenaan. On vapauttavaa, kun ei tarvitse pinnistellä ymmärtääkseen muita, ja jo katseesta tietää itsekin, mitä toiselle kannattaa sanoa tai olla sanomatta. Huumorintajut menevät yksiin, ja toisaalta niiden rajatkin on vuosien varrella oppinut tuntemaan.

Toisaalta, olinpa ollut miten tutussa porukassa tahansa, tarvitsen myös yksinoloa. Oma aika on miulle palautumista ihan jo työarjestakin (jossa sitä vasta ihmisten kanssa tulee oltuakin! :)). Oma aika on yhtä kuin hyvällä omallatunnolla keskittymistä vain itseeni. Ihan kuin vaikka joulun jälkeen Kiteeltä palattuani ensin iski hetkeksi tosi iso tyhjiö. Olin ollut monta päivää yhdessä mahtavien ihmisten kanssa. Juuri sellaisten, joiden kanssa pystyin nimenomaan vain olla ilman pinnistelyjä ja ponnisteluja, ja joiden kanssa aika ihan oikeasti lensi. Yhtäkkiä olinkin yksin kotona keskellä laukkumerta ja ympärilläni oli ihan hiljaista. Apua!

Olisi tehnyt mieli soittaa heti äitille ja kuulla se ääni, jota olin aiemmat päivät kuullut melkein kaksneljäseittemän. Ja soitinkin – tosin jo ajomatkalta, heheh ;) Toisaalta samalla en halunnut muuta kuin kuunnella hiljaisuutta, hengitellä ja ruveta hiljalleen purkamaan tavaroita. Nauttia yksin olemisesta.

Koen yksinolosta nauttimisen olevan taito, joka on voimavara myös parisuhteessa ainakin meidän kohdallamme. Ehkä juttumme toimii siksikin niin hyvin, että kumpikin meistä tarvitsee välillä omaa aikaa. Yleensä, kuten tällä viikolla, se hoituu niin, että mieheni lähtee hoitamaan bisneksiään kotipuoleensa muutamaksi päiväksi ja mie jään tekemään tänne päähän omia juttujani ja pitämään kotiamme pystyssä :) Kummallakin on mielekästä tekemistä ja ”lupa” keskittyä niihin ihan täysillä.

Ainakin itselleni iskee joskus ihan huono omatunto, jos vaikka teen kotona koneella töitä ja huomaan toisen kaipaavan huomiota. Etenkin, kun omissa muistoissani yhdistän tämän koneella istumisen niin tiukasti jonnekin ysärin loppupuolelle ja ihan vain siitä ilosta netissä surffailuun, että meillekin oli hankittu modeemi ja vihdoin pääsin sukeltamaan siihen maailmaan ja niille Kiss FM:n keskustelupalstoille, joista kaikki kaverit puhuivat ;) Ristiriitaista, koska itsekin tiedän että about 90% koneellaoloajastani käytän rehelliseen (ja rehellisen, hehheh) työntekoon :) Helposti tulee sellainen olo, että pitäisi jotenkin selitellä omia tekemisiään, vaikka oikeasti mitään syytä ei ole – eikä miulta koskaan mitään selityksiä ole vaadittukaan, päin vastoin :D

Edelleen ja lisäyksenä otsikkoon: yhdessä jaettu arki se vasta onkin ihan parasta, ja jotta se sellaisena säilyy, niin ei ole ollenkaan huono vaihtoehto elää silloin tällöin muutama päivä täysin itselleen. Mieheni on lähdössä ensi viikolla muutamaksi päiväksi Kiinaan työmatkalle, ja sanoinkin hänelle että onneksi tällä kertaa ei ole koko kevään reissua tiedossa. Vuodentakainen neljän kuukauden etäsuhde Brasiliaan oli helpompi kuin ennustin, mutta kyllä siinä ajassa jossain vaiheessa kerkesi tulla jo olo, että kunpa toinen tulisi jo sunnuntai-iltana takaisin kotiin kuten näissä meidän ”normitapauksissa” :)

.
Vietätkö sie aikaa yksin mielelläsi vai pelkästään pakon edessä? Entäs parisuhteessa olevat: miten teillä järjestyy molempien oma aika, vai tarvitsetteko sellaista? :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Parasta brunssipöydässä

Hyvää keskiviikko- ja arkeenpaluuhuomenta :) Ilokseni täytyy myöntää, että menneet neljä päivää olivat lomaa parhaimmillaan: rentoilua ja niitä kakkostöitä sopivassa suhteessa. Tällä hetkellä olo on ihan kuin pidemmänkin vapaan jäljiltä, mikä oikeasti on vasta edessäpäin :) Huikeeta.

Miniloman rentoilupuoleen kuului muun muassa brunssi, joka oltiin sovittu Terhin ja Viivin kanssa itsenäisyyspäivän aatoksi. En tainnutkaan tulla maanantaina brunssipöydän ääressä ääneen muistelleeksi, mutta nyt tällä perinteellämme oli jo vuosipäivä! Aika tarkalleen tasan vuosi sitten istuttiin ensimmäistä kertaa porukalla alas näissä merkeissä. Jos elämä ei nyt meitä kovin kauas toisistamme aja noinniinku fyysisesti, niin uskon että näitä vuosipäiviä tullaan näkemään vielä useampiakin. Ai miksi?

(Joojoo, brunssiherkuista kertominen ois sopinut hyvin tähänkin väliin, mutta mennään niihin hieman tuonnempana tekstissäni! ;)) No siksi, että brunsseillessamme huomaan aina yhden aikuistumisen merkin lisää. Muistan nimittäin miten aina pienenä ihmettelin, kun esimerkiksi meidän äitillä oli (ja on onneksi yhä edelleen) ystäväporukka, jolla he tapasivat (ja tapaavat) kerran-pari vuodessa. Tuntui jotenkin hassulta, että miten jonkun kanssa voi olla läheinen, jos ei tyyliin näe joka päivä. Peilasin tilannetta toki omaan kokemukseeni siitä, että kaveripiirini koostui luonnollisesti hyvin pitkälti koulutovereista ja jos olin vaikka yhdenkin päivän kipeänä kotona, niin heti mietin, olinko tippunut joistain jutuista ulos.

Nyttemmin ymmärrän tuon ilmiön jo paljon paremmin. Esimerkiksi tämän brunssin merkeissä tapaamme about kerran parissa kuukaudessa, mutta perinteeseen ei liity tippaakaan ajatusta siitä, onko jotkut tärkeät jutut jääneet kertomatta tai että aletaanko myö päästä samalle aaltopituudelle vasta siinä vaiheessa, kun vatsat ovat jo täynnä ja pöytä tyhjä. Toisaalta tässäkin huomaan tietynlaista takaumaa lapsuudesta ja koulukavereista: välkällä leikit jatkuivat siitä, mihin ne olivat 45 minuuttia aiemmin päättyneet.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan juuri tällaisia ystävyyssuhteita, joiden arvoa tai merkitystä ei mitata tapaamis- tai yhteydenottokerroissa. Merkityksellistä on se, että tietää toisen olevan olemassa vaikka päivittäin ei soiteltais tai lauleltais. Vaikka toisilleen ei raportoisi jokaisesta elämänsä ripsauksesta ja rapsauksesta, niin sitten kun asiaa oikeasti on, on myös luottamus ja läsnäolo.

Ystävien lisäksi pöydän ääressä oli maanantaina myös taas kerran superhyviä herkkuja! :) Parsakaalipiirakkaa, jouluisia raakapalleroita, suklaakeksejä, marinoituja papauja, porkkana”nakkeja”, itsepuristettua tuoremehua…muun muassa :D Itse vein tarjolle tuorepuuroa (kaipaa vielä hieman hiomista) ja vähän vaihtoehtoista suklaamoussea (toimi hyvin, ohje luvassa!). Niin sekä paketin chiansiemenillä ja merisuolalla terästettyjä maissikakkuja, joita olen nähnyt viimeaikoina hypetettävän. Ihan kivaa vaihtelua perinteisille maissi(tai riisi)kakuille, mutta ei nyt mikään kulinaristinen kokemus kuitenkaan :D Useampi tunti vierähti taas hyvän seuran ja ruuan parissa, ja jouluisen tunnelman sinetöi vielä pieni joulukorttiaskartelu – joskin itse keskityin enemmän aateekoolaitteen hoitamiseen ;)

Miten siun itsenäisyyspäivän tienoo meni? :) Omista tekemisistäni tulossa vielä toinenkin juttu – muun muassa niin mahtava ulkoilureissu tehtiin eilen Iittiin Hiidenvuorelle!

Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Seuraava Sivu »

Päänavigointi

Ihmissuhteet