Sain viime viikolla viestin eräältä yrittäjältä, tuttavaltani – oikeastaan ystävältäni, sanoisin – josko voisin auttaa häntä erilaisten tekstisisältöjen tuottamisessa. Tällaiset yhteydenotot ovat tyypillisiä, eikä tämä sinänsä tehnyt poikkeusta. Ilahdun näistä kaikista, koska jos ja kun yhteistyöhön päästään, tietää se aina miulle lisää töitä ja kukapa yrittäjä ja työstään täysillä inspiroituva ei asiasta olisi riemuissaan.
Mutta tähän yhteydenottoon liittyi eräs yksityiskohta, jota arvostan todella suuresti. Viesti nimittäin päättyi sanohin ” – – – sillä kaikkea ei tarvitse itse osata”. Tämä! Tai vaikka osaamista olisikin, niin henkilökohtaisesti ajattelen, että jossain vaiheessa on hyvä hoksata myös ulkoistaa asioita. Keskittyä omaan ydinosaamiseen ja -tehtäväänsä ja laittaa vaikka vähän rahaa kiinni siihen, että itselleen ei niin luontaisia tai muuten haastavilta tuntuvia asioita ostaa niiden osaajalta. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö oman mukavuusalueensa ulkopuolisiakin taitoja voisi tai kannattaisi harjaannuttaa: omalla yrittäjätaipaleellani olen huomannut nimittäin senkin, että toimeksiannosta riippuen roolini on valmiiden sisältöjen tarjoamisen lisäksi myös innostaa ja kannustaa vastapuolta sopivissa määrin. Kanssaideoijakin kuulostaa sellaiselta, mikä sujahtaisi ansioluettelooni mielestäni oikein hyvin :)
Tämän tekstin ei ole tarkoitus korottaa itseäni kenenkään yläpuolelle, koska mitään syytä sellaiseen ei ole eikä tule. Mutta tiedätte varmasti, miten yksi pienikin asia voi laittaa kelat ja hoksaukset omassa päässä liikkeelle. Miulle se oli tuo viime viikolla saamani viesti tämänaamuiseen puheluun yhdistettynä.
Itselleni kaikista hankalinta tai ainakin vastenmielisintä (ja ehkäpä juuri siksi tuon hankalimmankin leiman saanut, kas kummaa ;)) on kaikki asiat, jotka liittyvät jollain tavalla veroihin tai muuhun yhtään syvällisempään rahaliikenteeseen. Laskutusten teko on ok kiitos idioottihelpon laskutusohjelmistoni, mutta kaikki sitä monimutkaisempi saa miut näkemään punaista. Tämän vuoksi yritykseni kirjanpitäjä on kultaakin kalliimpi, ja voin kertoa että jos jonkun, niin hänen laskunsa laitan maksuun erittäin kiitollisena ja hymyillen.
Ja koska somessa puhutaan tällä hetkellä paljon rahasta ja mahdollisimman avoimesti sittenkin, kerron tässä yhteydessä myös sen, että toinen elämäni avainhenkilöistä eli taloudellisten asioideni kasassa pysymisen varmistajista on varainhoitajani. En mie ilman häntä vararikossa olisi, mutta en myöskään omin neuvoin olisi osannut rahojani yhtään järkevämmin sijoittaa. Sama pätee myös henkilöön, joka katsoo metsieni perään ja kertoo, milloin niissä olisi aika tehdä jotain (päätelkää edellisestä termistä, miten asiantuntija itse olen eli en ole, ja tarvitsen tätäkin ihmistä todella paljon).
Teksti meni nyt aika henkilökohtaiselle tasolle, mutta haluan riisua sen yltä kaikki mahdolliset syntyvät ylpeilyepäilyt. Miut tuntevat (tai no pelkkä tietäminenkin riittänee) tietävät taustallani olevan historian. Voin kuitata sen edelleen samalla tavalla kuin reilu kymmenen vuotta sitten legendaarisen Kitteen Karhun baaritiskillä: ”Vielä kivempaa olisi, jos oma isä olisi edelleen elossa.”
Mitä muita asioita haluaisin ulkoistaa? Äkkiseltään ei tule mieleen kuin siivoaminen. Rakastan puhdasta kotia, mutta en imuriin ja muihin siivousvälineisiin tarttumista. Asiaan on auttanut se, että olen sopinut itseni kanssa, että perjantaisin kello 12 mennessä on viimeistään oltava imuroimassa. Ihan hirveetä se on, mutta oon hyväksynyt että elämässäni taitaa olla kuoleman lisäksi toinenkin pakko :D Oon yrittänyt selvittää itseni kanssa mistä tää miun ongelma johtuu, mutta jossain niin syvällä se on, että en todella tiedä miten lähtisin asennettani muuttamaan – on nimittäin yritetty ns. ihan muutaman kerran. Ja pieni fun (pun intended) fact: meillä riidellään todella, todella harvoin, mutta jos siivotaan yhdessä, niin…
Toinen ajatus millä olen joskus leikitellyt, on erilaiset kauppakassipalvelut. Tämä idea kyllä kaatuu jo omaan mahdottomuuteensa, koska täällä ei kyseisiä palveluita ole tarjolla. Toinen asiaa hankaloittava juttu on se, että rakastan käydä ruokakaupassa (paitsi just silloin kiireessä :D), ja kolmanneksi olen tarkka mitä tuotteita valitsen. Maailmanpelastajani saattaa valita joskus tummempia banaaneita jos tiedän että ne menee meillä nopeasti, mutta esimerkiksi ompuissa olen tarkka niiden laadusta. Lisäksi en ota koskaan ensimmäistä tuotetta, koska näpläys ja taaempien uudemmat päiväykset. Joku kauppakassityyppi pistäisi varmaan nollan tai pari laskunsa perään, kun antaisin hänelle vähän tarkentavia ohjeita meidän ostosten tekemiseksi ;)
Mutta sitten takaisin varsinaiseen punaiseen lankaani. Arvostan ihmisiä, jotka myöntävät, etteivät jaksa/ehdi/osaa/halua tehdä kaikkea itse. Omalla kohdallani olen huomannut, että kun tekemisestään vapauttaa kapasiteettia sille mistä nauttii ja mikä on se oma the juttu, on lopputuloskin aina parempi. Samalla voin luottaa siihen, että nämä muut asiat ovat hoidossa toisaalla sellaisten ihmisten käsissä, jotka tykkäävät pyöritellä numeroita ja tehdä erilaisia laskelmia enemmän kuin mie. Siihen ei kyllä paljoa vaadita, mutta onneksi tiedän että olen ympäröity raudanlujilla ammattilaisilla :D
Kuuntelen parhaillaan Jenni Janakan Röyhkeyskoulu-kirjaa (iso suositus!). Ja kuinka ollakaan, juuri tänään pääsin kohtaan, jossa hän toteaa, että asioita on hölmöä pyöritellä yksin, kun yhdessähän me miljardit ihmiset täällä ollaan. Muistini ei nyt pystynyt tuottamaan aivan suoraa lainausta, mutta idea oli tuo. Niin järkevästi sanottu! Vaikka asioita ei suoranaisesti ulkoistaisikaan, ainakin niistä suunsa avaaminen ja keskusteleminen niitä eri näkökulmista tarkastelevien ihmisten kanssa laajentaa omiakin näkemyksiä.
.
Tällaisia mietin tänään(kin), ja kiitos, että sain jakaa pohdintojani kanssanne! Puhuttuna tai kirjoitettuna, mutta jollain tapaa ääneen sanoen kuitenkin :)
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa
