Tänä kesänä en pidä ollenkaan varsinaista lomaa, mikä on itselleni ihan luonnollinen ja omalta tuntuva valinta, mutta tuntuu välillä herättävän ihmisissä kummastusta. Tosin tällaistahan elämäni muutenkin on viimeajat ollut, että työ ja vapaa-aika sekoittuvat sulassa sovussa ja se tuntuu ainakin tällä hetkellä sopivan itselleni oikein hyvin :) Tätä tunnetta on jotenkin vaikea selittää, mutta en oikeastaan edes haluaisi vaipua täysin lomamoodiin, vaan tykkään, että saan tehdä säännöllisesti jotain älyllistä. Toki moni vapaa-ajan juttukin fiksua ja tarvittaessa haastavaakin sisältöä tarjoaa, mutta joku deadline- tai elämänhallintafriikki sisälläni sitten kai asuu, kun palikat tuntuu olevan paremmin järjestyksessä kun olen velvollinen myös johonkin muuhun suuntaan kuin pelkästään itselleni :D
Lisäksi koen työni sellaiseksi, etten tarvitse (mutta esimerkiksi ulkomaanmatkojen ajaksi saatan haluta ja silloin otankin) siitä varsinaista lomaa. Loman tarvitsemattomuus ei juonna juuriaan siitä, että ajattelisin olevani parempi ihminen sanoessani näin, tai että yrittäisin uskotella itsellenikin jotain paikkaansapitämätöntä. Plus että tieto siitä, että kesälläkin on vain järjestelykysymys, mikäli haluan irroittaa päivän sieltä tai täältä johonkin ihan muuhun kuin työntekoon, tekee arjestakin kepeämpää. Miulle sopii tällainen suunnitelmallisuuden ja spontaaniuden sekoitus: eihän arjessani edes seuraavaan vapaapäiväänkään ole aina x päivää, vaan se saattaa tulla tupsahtaa hyvin yllättäenkin. Tai kuten tänään, saatan olla ensin tunnin kiteeläisen asiakkaani luona työkeikalla ja seuraavan tunnin lukioaikaisen ystäväni kanssa kahvilla. Parasta!

Olen kiitollinen siitä, että työni mahdollistaa myös vapaan liikkumisen. Nytkin olen ollut reissussa vajaa pari viikkoa, mutta työtahtini on ollut lähestulkoon normaali. Siellä missä on tietokone ja netti, on myös miun työt täysin tehtävissä. Esimerkkinä viime keskiviikkoaamu ja kauppakeskuksen parkkipaikka: läppäri esiin, netin jako päälle puhelimesta ja hommat käyntiin. Vuosi sitten Kemiin muuttaessamme eräs kouvolalainen asiakkaani kysyi, miten meidän yhteistyö onnistuu jatkossa kun väliin tulee satoja kilometrejä. Totesin, että eihän hän tiedä mistä siihenkään mennessä olin hommani hoitanut – tämä asiakkuussuhde kun ei suurimman osan muiden työtehtävieni lailla ollut vaatinut kasvokkain tapaamisia. Että Kitee, Kouvola, Kemi…se meidän seuraava K-alkuinen paikka voisi ainakin hetkellisesti olla töideni (ja mieltymysteni ;D) kannalta vaikka joku kiva, ympäri vuoden lämmin paikka vähän eri suunnassa maapalloa ;)

.
Aika erilaiseksi elämä on muotoutunut siitä, kun 11 vuotta sitten opettajaopinnot aloittaessani olisin satavarmasti ennustanut nauttivani tänäkin kesänä siitä kuuluisasta about 10 viikon vapaasta :D
Toisaalta väittäisin nauttivani tällä hetkellä jopa enemmän – ympäri vuoden! Ja onneksi on aina tuo tutkinto plan b:nä, koska niin, elämästä tai edes omista aivoituksistaan kun ei koskaan tiedä :D
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa