Anna Huhtilainen

Päänavigointi

Reseptit

Jos miekin, niin siekin -vesimelonikakku

Muistatteko lapsuuden kesät, kun aina paistoi aurinko, koskaan ei satanut vettä ja jos satoikin, niin sitä pisaroiden ropinaa peltikattoa vasten kuunneltiin tunnelmallisesti vintillä, pakastin oli aina täynnä jäätelöä, öitä nukuttiin teltassa ulkona, aamulla telkkarista tuli Summeri, ennen saunaa uitiin ainakin pari tuntia putkeen…? No niinpä! Ja entäs sitten se, kun kännyköitä ei ollut ja lankapuhelinkin mökillä ihan tuntematon käsite: vieraita tupsahteli käymään päivä- tai iltakahvilla sen kummempia ilmoittelematta :) Ja aina äitillä oli jotain tarjottavaa olemassa: vähintään tuota jäätelöä tai sitten joku hei pyöräytänpä äkkiä mansikkakakun -tyyppinen ratkaisu.

Nykyisin ex tempore (niin mitkä?!)-tapaamisetkin tuntuvat olevan sovittuina jo hyvissä ajoin etukäteen. Jos kuitenkin sattuisi käymään niin, että saisit yllärikesävieraan, niin pistän nyt yhden hyvän ja nopean tarjoiluvinkin jakoon! Ei mene sitäkään aikaa, mitä yksinkertaisimpaankin mansikkakakkuun – ainakin miulla – menisi ;D Tää on todistettu juttu, koska vesimelonikakku oli kuorrutusta vaille valmis vartissa. En tiedä, miksi olin budjetoinut aikaa esimerkiksi kuorimisprosessille huomattavasti enemmän, ja miksi koko homma tuntui paljon jännittävämmältä kuin se lopulta olikaan. Tää on siis todellakin sellainen jos miekin, niin siekin -juttu! :D Osaat nimittäin.

Vesimelonikakkuun tarvitset:

– vesimelonin
– 250 gramman purkillisen maustettua tai maustamatonta rahkaa. Itse käytin Valion valmiiksi maustettua sitruunarahkaa
– 250 ml tetra Flora Vispiä (tai kermaa)
– haluamasi koristeet kuorrutuksen päälle (itselläni mansikoita ja pensasmustikoita)

Poista vesimelonin ”kanta” ja ”hattu”. Leikkaa pystysuunnassa ensin paksuin kuori kauttaaltaan irti ja toisella kierroksella leikkaa vähän hellemmin loppu valkoinen ”välikuori” vesimelonin pinnasta pois.

Jatkokäsittelyn kannalta suosittelen halkaisemaan vesimelonin tässä vaiheessa kahtia. Aseta puolikkaat tarjoiluastialle ja painele niitä kevyesti kuivemmiksi talouspaperilla. Vatkaa vispi jämäkäksi vaahdoksi ja levitä rahka-vispiseos vesimelonipuolikkaiden päälle. Koristele esimerkiksi mansikkasiivuilla ja pensasmustikoilla.

Muutama huomio:

– rahka on kuorrutteessa tärkeä, koska pelkkä vispi / muu vastaava valmiste lähtisi suurella todennäköisyydellä valumaan helpommin (ainakin kaurakermalla kuulin käyneen näin)
– kuorruta vesimeloni juuri ennen tarjoilua, koska huoneenlämmössä jämäkämpikin kuorrutus alkaa kärsiä noin puolen tunnin päästä
– leikkaamiseen kannattaa varata kakkulapion sijasta tai ainakin lisäksi terävä veitsi

.
Tämä vesimelonikakku oikeasti yllätti valmistusprosessin vaivattomuudellaan, joten aloin jo suunnitella, että seuraavaksi voisin kokeilla täytettyä versiota. Sitä varten ehkä joudun kuitenkin vielä vähän sekä keräilemään rohkeuttani että pohtimaan, olisiko sittenkin hyvä lopettaa huipulla tai ainakin jatkaa tällä hyväksi ja helpoksi havaitulla versiolla ;)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Ei mikään huijausraparperipiirakka

Meillä on perhepiirissä sellainen vitsi, että leipoessani jotain veljeni lähes poikkeuksetta kysyy, onko tää nyt huijaussitä tai huijaustätä? :D Tuo kysymys juontaa juurensa siitä, kun jossain vaiheessa miulla oli tapana muokkailla reseptejä ihan oman pääni mukaan ja aina niin ”terveelliseen” suuntaan, että lopulta pohjataikinoissakin oli jäljellä lähinnä ei mitään – ainakaan jauhoihin ja sokeriin viittaavaa ;)

No, sittemmin olen palannut tuolta polultani, vaikka edelleen nautin siitä, kun saan päästää kokeilevan keittiöni valloilleen. Nykyisin osaan kuitenkin arvioida paremmin, milloin ja missä seurassa se kannattaa tehdä ;) Niinpä yllätinkin miun elämäni miehet viikko sitten Kitteellä, kun nostin pöytään ei-minkään-huijausraparperipiirakan, kuten luomukseni itse esittelin. Toki sinne pari pientä muttaa* ihan perinteiseen meidän kotona totuttuun mamman marjapiirakan pohjareseptiin verrattuna tyylilleni uskollisena ujutin, mutta itse asiassa tällä kertaa ne olivat muutoksia maunkin kannalta vain parempaan suuntaan. Kyllä, näin totesivat myös makuraatilaisenikin! :D

Pohja:

– 1,5 dl vehnäjauhoja
– vajaa 1 dl kaurahiutaleita
– 0,7 dl kookoshiutaleita*
– 1 dl sokeria
– 0,5 dl mantelimaitoa*
– 0,5 dl öljyä*
– 1 kananmuna
– 1 tl leivinjauhetta
– 1 tl kanelia*

Täyte:

– raparperia viipaloituna niin paljon kuin tykkäät
– purkki kermaviiliä
– kananmuna
– sokeria oman maun mukaan
– ripaus vaniljasokeria

Ensin pohjan kuivat aineet sekaisin, sitten kananmuna ja nesteet mukaan. Levitys piirakkavuokaan, raparperit ja kermaviili-kananmuna-sokeriseos päälle. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Tässä on varmaan niin tarkat ohjeet kuin tätä piirakkaa varten a) tarvitsee tai b) osaan antaa :D

Tässä piti olla kuva meidän valtavista raparperipensaista, mutta koska sää oli niiden hakuhetkellä vielä astetta tätä harmaampi, kylmempi ja märempi, niin… :D

Yllä oleva ohje on todella helppo ja toiminut perinteisenä versionaan meillä aina sellaisena äitin ”perusvarmana” leivonnaisena onpa kyseessä ollut raparperi-, mustikka tai vaikka punaviinimarjakausi. Tai ainakin tällainen mielikuva miulle on jäänyt mieleeni jo lapsuudesta saakka :) Jatkossa säilytän ehdottomasti nuo kookoshiutaleet pohjassa, koska ne toivat rakenteeseen samalla sekä ihanaa kuohkeutta että hieman myös sellaista ”chunkya”. Suosittelen! :)

.
Herkullista viikonloppua! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Luvattoman helppo ja hyvä leipä

Viime keskiviikkona ja tänään minuun on puraissut joku leivontakärpänen. Viikko sitten tein sämpylöitä ja tänään tuota reseptiä jalostaen leipää. Koska nämä ideat ovat olleet tosi ex tempore, ainoat kriteerit ovat olleet, että taikinaan ei tarvita vehnäjauhoja tai hiivaa. Koska ensimmäiset heitin viime kesänä muuton yhteydessä menemään kaksi vuotta vanhoina ja hiivan kanssa en vain tule toimeen: voin häpeilemättä myöntää, etten ole koskaan onnistunut sen kanssa! Muistan nuoruudestani useammankin kerran, kun yritin leipoa pullaa. Eräskin kerta päättyi siihen, että taikina meni yhtenä isona könttinä uuniin ja tuli sieltä samanlaisena, mutta kivikovana ulos. Leipäveitsellä yritin sitä siivuttaa, mutta en edes muista luovutinko ensin mie itse vai veitsi…

Miun on ehkä jatkettava edelleen tutulla ja turvallisella leivinjauhelinjalla, koska erityisesti tämänpäiväinen leipä onnistui yllättämään miut niin maulla kuin koostumuksellaan. Mitään varsinaista reseptiä en tähän käyttänyt, vaan heittelin meidän kaapista löytyneitä erilaisia hiutaleita ja jauhoja yhteen ja esimerkiksi nesteen määrän päättelin sopivaksi silloin, kun huomasin taikinan jäävän vielä hieman löysäksi. Silloin kun ei oo mitään paineita ja valmiin tekeleen näkee ja maistaa korkeintaan mie itse ja mieheni, niin tällaista kokeilevaa keittiötä on hauska harrastaa! :D

Tähän superhelppoon sekamelskaleipään laitoin noin

3 dl kaurahiutaleita
2 dl maustamatonta heraproteiinijauhetta
1,5 dl riisihiutaleita
1 dl kurpitsansiemenjauhoja
1,5  tl leivinjauhetta
1 tl hunajaa
1 tl suolaa
1 tl psylliumia
n. 3,5 dl vettä

Annoin kuivien ainesten pyöriä hetken keskenään monitoimikoneessa hiutaleiden rakenteen hajoamiseksi. Lisäsin perään hunajan ja vettä hiljalleen siten, että taikinasta tuli ”napakan löysää”. Todella tarkka termi, mutta kertonee tästä omasta suht rennosta asenteestani leipomista kohtaan :D Kippasin taikinan leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja paistoin 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Näin leipä jäi koostumukseltaan ihanan pehmoiseksi, mutta kuitenkin helposti leikattavaksi :)

Meillä tosiaan menee vehnäjauhoja niin vähän, etten yksinkertaisesti ole tullut ostaneeksi niitä kaappiin vanhenemaan. Leipä onnistuu pomminvarmasti vaikka vehniksilläkin, joten älä sen takia jätä testaamatta :) Itse tykkään testailla eri jauhoja ja sillä tavoin parannella vähän ravintoarvojakin, joiden kanssa tässäkin leivässä olisi pystynyt hifistelemään esimerkiksi lisäämällä taikinaan siemeniä, pähkinärouhetta, porkkanaraastetta tai mitä ikinä.

.
Tänään en taidakaan kaivaa pakasteesta Lidlin kaurasydämiä lounaalleni ;) Nam!

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Täytetyt myskikurpitsat ja muita tuparitarjottavia

Palataanpa vielä hetkeksi viime viikonlopun tupareihimme :) Aloin suunnitella jo paljon etukäteen mitäpä muutakaan kuin tarjottavia. Selasin nettiä, laitoin linkkejä kirjanmerkkeihin, kirjoittelin ohjeita ylös, vaihdoin vielä viimemetreillä suunnitelmaa ja niin edelleen. Saattaa kuulostaa aika sekavalta, mutta jollain tavalla nautin kaiken valmistelemisesta – ja kaikesta taustatyöstä, mitä saa tehdä jo ennen sitä ;) Vähän niinku joulussakin melkein parasta on aatonaatto, kun on sellainen kutkuttavan odottava tunnelma sekä sopiva säpinä ja se pääasia vasta edessäpäin :)

Lopulta päädyttiin tarjoamaan täytettyjä myskikurpitsoita. Veljeni tuli meille jo perjantaina, ja lopulta erittäin sujuvalla yhteistyöllä kolmestaan hänen ja mieheni kanssa taiottiinkin lauantaina oikein maistuva lounas :D Eikös sellaiseen kuulu aina yksi kiintiöperheriidan siemen tai ainakin pienet pultit ottava työttystävä ja/tai sisko?! ;) No, ne pultit hävisivät onneksi yhtä nopeasti kuin tulivatkin, ja ruokaa laitettiin lopulta sillä parhaalla mausteella eli rakkaudella :)

Muuhunkin menuun olimme itse sekä ymmärtääksemme myös vieraamme, tyytyväisiä :) Myskikurpitsojen lisäksi meillä oli pöydässä muun muassa aurinkokuivatuilla tomaateilla ja mulperinmarjoilla ”maustettua” salaattia sekä ruislastuja ja vaaleaa näkkäriä itse tekemäni hummuksen kanssa syötäväksi.

Jälkkäriksi oli jäätelöbuffet, mikä olikin itse asiassa ensimmäinen tuparimenumme lukkoonlyöty komponentti :D Oikeasti en valehtele yhtään, jos sanon, että meillä on maistettu varmasti kaikki kolmetkaverit ja benkkujenkut. Meillä asuu yksi sellainen jätskifriikki ettei mitään rajaa, ja miekin pääsen siinä siivellä aina makuraatiin :D Jätskien kaveriksi tein taatelibrownieta sekä raakasuklaita. Perusperus, mutta hyvin maistui :)

Koska kehittelemäni täyte myskikurpitsoihin onnistui mielestäni tosi hyvin, jaan ohjeen siihen nyt myös teidän kanssanne. Varsinainen kurpitsasesonki alkaa olla jo ohitse, mutta näitä myskiversioita löytää kaupasta aika hyvin ympäri vuoden, joten ei tarvitse edes odotella ensi syksyyn saakka päästäkseen testaamaan ;)

Seuraavasta satsista tuli täytettä neljään myskikurpitsaan, joten säädä määriä tarvittaessa. Tai tee vaikka tuplana ja syö ylimäärä, koska ainakin itselleni laadunvalvontaa tehdessäni täyte maistui ihan pelkiltäänkin ihan todella hyvin… ;) Täytteeseen tarvitset:

– 2 punasipulia
– 2 suippopaprikaa
– muutama broccolini
– neljä valkosipulinkynttä pieninä paloina / murskattuna
– purkki vihreitä linssejä
– paketti tomaatti & basilika -maustettua tofua murusteltuna
– loraus soijakastiketta
– juustokuminaa
– mustapippuria

– päälle oluthiivahiutaleita ja tuoretta persiljaa

Halkaise myskikurpitsat puoliksi (koverra siemenet pois ja säilytä & hyödynnä halutessasi) ja paahda niitä 200-asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia. Itse pidin puolisen tuntia, ettei kurpitsoista tullut ihan lötköjä, vaan niihin jäi hieman reunoja pitämään kokonaisuutta kasassa.

Kurpitsoiden ollessa uuneissa, pilko punasipulit ja suippopaprikat pieniksi ja kuullota ne paistinpannulla pienessä määrässä öljyä. Lisää pienityt broccolinit ja valkosipulinkynnet, ja pyörittele pannulla hetken aikaa. Kun kasvikset alkavat pehmetä, lisää joukkoon purkillinen vihreitä linssejä ja murustele tofu perään. Anna hautua.

Ota myskikurpitsat uunista ja koverra niiden sisus muiden kasvisten joukkoon paistinpannulle. Pyörittele seos tasaiseksi ja mausta se juustokuminalla sekä mustapippurilla. Lorauta sekaan makusi mukaan soijakastiketta.

Nostele täyte myskikurpitsoihin ja ripottele päälle oluthiivahiutaleita. Nosta uuniin vielä noin 10 minuutiksi ja jos et ota niitä vielä heti pois, peitä kurpitsat alumiinifoliolla. Ennen tarjoilua koristele esimerkiksi tuoreella persiljalla.

Kunhan olen itse seuraavan kerran viitseliäällä tuulella, niin teen näitä ehdottomasti uudestaan! Loppujen lopuksi hankalinta ja aikaavievintä taisi olla vain myskikurpitsojen puolittaminen…meille kaikille… ;) Mutta siitäkin selvittiin, kuten jo alussa kerroinkin ;D Ja sitä paitsi ne oli meidän veitset, ei myö leikkaajat. Nii! ;)

.
Herkullista viikonloppua! Nappaa tästä vaikka lauantailounas tai miksei kunnon sunnuntairuokakin :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Tosinaisen taatelibrownie

Sunnuntai on uusi leivontai! Itsellenikin hämärän peitossa olevasta syystä olen nimittäin innostunut puuhailemaan keittiössä usean viimeisimmän viikonlopun nupiksi. Toissapäivänä osuin maaliin ehkä paremmin kuin pitkään aikaan: tämä taatelibrownie ei ole mikään perinteinen -ton sitä ja -ton tätä, vaan niin killeri, että mieheni vei tästä siivun työkaverilleenkin :D Pieni egobuustaus tälle leipurille, hahah, kun pääsin jo tähän sarjaan, että ”vaimon” leipomia herkkuja viedään töihinkin :D Kyseessä taitaa siis olla varsinainen tosinaisen taatelibrownie! (…ja tässä ajassa lienee tarpeen huomauttaa, että tahallaan väärinymmärtäjät älkööt vaivautuko :))

Viimeistään tämä ohje on osoitus siitä, että hieman alkuperäistä ravitsevammaksi upgreidattu resepti voi oikeasti toimia ja mikä tärkeintä, maistua! Kas näin:

– noin 15 taatelia (tuoreita/kosteita tai kuivempia liotettuna)
– ½ dl kookosjauhoa
– 1 dl (suklaa)heraproteiinijauhetta
– ½ dl raakakaakaojauhetta
– kananmuna
– 2-3 rkl kookosöljyä
– 1 tl leivinjauhetta
– ripaus suolaa
– tarvittaessa makeutusta esim. stevialla

Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja surauta taikinaksi. Halutessasi jätä taateleista sattumia taikinan joukkoon, eli tällöin älä aja massaa ihan sileäksi. Taikina on koostumukseltaan yksi tahmea köntti, mutta ei huolta, sen kuuluukin olla! :D Levitä eli painele taikina leivinpaperoituun vuokaan ja kypsennä brownieta 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia uunin tehosta riippuen. Brownie saa jäädä koostumukseltaan mutakakkumaiseksi.

Eli helppoa kuin heinänteko taas! Ja jos jotain ohjeen aineksista ei kaapissasi ole, voisin kuvitella niiden olevan korvattavissa ”perinteisemmillä” vaihtoehdoilla, kuten kookosjauhot vehnäjauhoilla ja raakakaakaojauhe tummalla kaakaojauheella / äklömakean ystävän versiossa vaikka O’Boylla. Taatelitkin voit hätätapauksessa korvata vaikka just niillä kiintiörusinoilla, joita meillä kaikilla on keittiönkaapissa karkkihampaan kolotusta varten (mutta jotka sinne ihme kyllä aina onnistuvat kuivumaan, vaikka makeaa on tehnyt mieli monet kerrat ennen rusinoiden parasta ennen -päiväystä ;)). Toki kookosjauho ja taatelit yhdessä antavat tälle leipomukselle sellaisen erityisen ihanan ”chunkyn” ja mutakakkumaisen rakenteen.

Ja paistoajasta täytyy vielä mainita yksi juttu! Pidä uunissa olevaa brownietasi silmällä, koska se menee ihan parissakin minuutissa helposti liian kuivaksi. Kaveri kertoi. No ei vaan, tämä omani oli vielä sopivan tahmeaa, joskin jos nyt saisin kelata aikaa taaksepäin, niin ottaisin brownieni pois uunista juuri ne ratkaisevat pari minuuttia aiemmin, kun totesin, että vielä saa hetken olla :)

Mie annan ohjeen tai vaikka leivonkin tätä tarjolle, niin tuu sie ottaa kuvat browniepalkalla? ;)

.
Testaa ja tuu kertomaan, mitä tykkäsit tai miten terveelliselle (not) maistui! ;)

.
ps. Samoilla lämpimillä tuli leipastua TAAS myös proteiinipullakakkua, nam sillekin ikisuosikille(mme)! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka