Koti

Unelmointi ei pakota, mutta voi motivoida

Olen viettänyt nyt muutaman päivän Kouvolassa ennen kuin palaan vielä hetkeksi Kiteelle lomailemaan. Tänään myö lähdetään Janinan ja Terhin kanssa retkeilemään Repovedelle yön yli! Tätä reissua on odotettu jo meidän edellisestä retkestä lähtien. Ah! <3

On ollut niin upea tunne saada olla nämä viimepäivät uudessa kodissamme! Oikeasti olen viettänyt aikaa ihan vain katselemalla ympärilleni ja miettimällä kiitollisena sitä, miten onnellinen olen tämän unelman toteutumisesta. Vaikka edelleen samassa talossa asutaankin, aamulla herätessä makkarista näkyy erilaiset maisemat kuin ennen ja uuden ruokapöydän ääressä syöminen tuntuu ihan kutkuttavan kivalta! Ja hei, voin myös esimerkiksi valita kahden vessan väliltä että kumpaako niistä käytän, hahah :D Mutta voisiko tätä kaikkea oikeastaan konkreettisemmin kokeakaan?! <3

Olen luonteeltani aikamoinen unelmoija, ehkä osittain haaveilijakin. Jos oikein tarkasti pohdin, niin miusta noilla sanoilla on sellainen pienenpieni ero, että haaveilija kuulostaa ehkä juuri haaveilijalta, unelmoija sitten taas hieman määrätietoisemmalta. Mielestäni kyky unelmoida ja haaveilla ovat kumpikin lahjoja, joiden avulla myö kaikki voidaan ns. ihan ilmaiseksi viritellä ajatuksissamme vaikka miten kiehtovia kuvioita ja itsemme osaksi niitä.

Mielikuvamatkailu toiselle puolelle maapalloa, haavekuva itsestä unelma-ammatissa tai vanhuksena jälkikasvukatrastaan katsellen eivät ehkä voita mitään noista ihan konkreettisesti koettuna. Toisaalta ei mielikuvittelu varmasti kauemmaksikaan omista unelmista vie? Kuten tiedämme, mielellä on valtava voima, ja kuka tietää milloin olet ihan elävässä elämässä siinä tilanteessa, mistä nyt unelmoit ja mitä samalla mielessäsi myös työstät :) Koska niinhän se menee.

Toisaalta jos ei osaisi elää hetkessä, unelmointi saattaisi jossain vaiheessa muuttua aika raskauttavaksikin tai ainakin sekoittua eri asioiden järjestelmälliseen tavoittelemiseen. Ainakin omasta mielestäni unelmoinnissa on parasta just se, että voit harrastaa sitä ihan ilman mitään excelöityjä suunnitelmia, tavoiteaikatauluja tai budjetteja. Ehkä noitakin saatat tarvita siinä vaiheessa kun unelmat alkavat muuttua enemmän konkretiaksi ja se on ihan ookoo, mutta ainakin alkuvaiheessa on oikeastaan aika vapauttavaakin pyöritellä erilaisia kuvioita omassa päässään ja antaa ajan sekä elämän näyttää, mihin suuntaan ajatukset lähtevät tekeytymään. Tai että oliko unelma sittenkin vain hetkellisesti päässä käväissyt ja jonkin paremman version tieltä väistyvä.

Omissa ajatuksissani riittää unelmia niin lyhyemmälle kuin pidemmällekin aikavälille. Mikään muuhan ei ole varmaa kuin tämä hetki, mutta toisaalta jos tulevaisuudelle ei rohkenisi asettaa mitään odotuksia, voisi elämä silloinkin käydä aika yksipuoliseksi. Lapsi tai kaksi, itseni täysipäiväinen työllistäminen kirjoitus-/sisällöntuotantotöillä, kihloihin ja sittemmin naimisiinmeno, ainakin jonkun talven viettäminen ulkomailla, eläkkeelle jääminen tai merkittävästi töiden vähentäminen noin nelivitosena-viisikymppisenä, minkä jälkeen aktiivista elämää matkustellen ympäri maailmaa… Tämänhetkiset unelmani liittyvät aika vähän mihinkään aineelliseen, vaan enemmänkin tuollaisiin elämän isoja linjoja maalaaviin asioihin. Niin ja tietysti myös se lottovoitto olisi kiva ja maailmanrauha sekä oma ja läheisten terveys lienevät meidän jokaisen ikuisuustoiveita ;)

Unelmointi on sinänsä aika armollista, että se antaa meille vapauden tehdä asioiden toteutumisen eteen juuri sen verran töitä kuin haluamme tai emme halua, jaksamme tai emme jaksa. Unelmointi antaa mielelle mahdollisuuden muuttua tai kirkastaa fokusta entisestään. Unelmointi ei pakota mihinkään, mutta se voi motivoida — ja ehkäpä myös kaivaa aidoimmat toiveesi sisimmästäsi.

.
Mistä sie unelmoit tai haaveilet juuri nyt? :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

#wheninikea

”Hei rakas, nää on niitä reissuja, joita joskus myöhemmin muistellaan naureskellen!”

Arvaatteko tai huomasitteko jo Instastani (@annahuhtilainen), miten meidän eilisellä Ikea-reissulla kävi? Ei, kummallekaan ei iskenyt nälkäkiukku kesken kierroksen (ja tähänhän Ikea onneksi onkin varautunut ravintolallaan ja edullisine hodareineen :D). Ei, mies ei kyllästynyt ja painellut autoon odottelemaan. Ei, en saanut mitään typeriä päähänpistoja, jotka olisi ollut pakko päästä toteuttamaan justnythetipaikalla ja jotka olisivat sitten jo heti kotimatkalla alkaneet mietityttää. Ei, rahapussi ei ollut unohtunut matkasta. Ei, mikään hakemamme tuote ei ollut loppunut. Ei, meille ei syntynyt perheriitaa eikä muutakaan parisuhdekriisiä.

Potentiaalisimmat vaihtoehdot ovat nyt siis poissuljettu.

Meidän reissu meni oikein hyvin aina siihen asti, kun alettiin lastata autoa. Nuo kuvassa olevat tuotteet menivät sinne ihan muitta mutkitta, mutta noutovarastokeikan jälkeen ei ollut enää ihan sama ääni kellossa :D Se on nimittäin sellainen juttu, että tuo aakolmoseni ei ole tila-auto ei sitten mitenkään päin :D Edellisellä Ikea-reissullanihan sain tästä jo hieman vihiä, kun ostamani hylly mahtui kyytiin juuri ja juuri, enkä uskaltanut avata takaovea ennen Kouvolaa. No mutta koska sekin lopulta mahtui, niin kyllähän nyt tuo yksi pöytälevykin menee. No ois voinut mennä… :D Ns. se tunne, kun ei mahdu takakontista, ei taka- eikä etuovista. Kun nitkutus tai mitkään ärräp…taikasanat ei auta. Kun ei mahdu, niin ei mahdu.

Tässä vaiheessa tilanne oli hyvin potentiaalinen eskaloitumaan jo orastavan nälän ja edellisyön lyhyehköjen yöunien eli väsymyksen vuoksi. Ollaan taidettu oppia toisistamme jotain, koska tajuttiin molemmat olla hiljaa.

Pahaa aavistamattomana istuskelen Just Sen pöydän ääressä :D

Ei varmasti olla ainoita Ikean asiakkaita, joiden on ollut pakko nöyrtyä autonsa ja sen mittasuhteiden tai vastaavasti pakkauskokojen edessä. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun juuri noutovaraston tiskiltä poistuttuani oltiinkin jo viiden minuutin päästä viereisellä asiakaspalvelupisteellä tekemässä palautusta :D Voi meitä! :D Mut tiiättekö, en oo varmaan koskaan nähnyt mieheni silmissä niin valtavaa paloa päästä takaisin Ikeaan asap kuin tuossa hetkessä: ”Huomenna muuten tullaan uudestaan, kun ärsyttää niin paljon!” Siinä vaiheessa rohkenin ajatella vasta vain pääni sisällä, että hienoa, päivän aikanahan ehdin tehdä vaikka kokonaisen uuden ostoslistan ;)

.
Tänään siis otetaan revanssi isommalla autollamme. Ja kyllä, kyllä on mitattu että pöytälevy mahtuu kyytiin! ;)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Remonttikuulumisia

Muutaman seinän ja keittiökaappien maalaus sekä parketin hionta — ei ainakaan pitäisi olla paha eikä kovin pitkäkään projekti. Totuus näyttää kuitenkin hieman toiselta, sillä meillä on vielä näin kuukaudenkin kuluttua lähes kaikki lattiat autuaan onnellisesti suojattuina ja keittiön kaapinovet kiinnittämistään odottamassa. Muun muassa. Mutta tilanne ei kuitenkaan ole huolestuttava: parastahan tässä meidän rempassa onkin ollut alusta asti sen aikataulu eli aikatauluttomuus. Ja rehellisesti sanottuna olen tosi ylpeä siitä, mitä ja missä ajassa ollaan saatu ns. iltahommina aikaan etenkin kun meistä kumpikaan ei ole ns. amatimiehiä tai -naisia tällä alalla! :) Poikaystävälleni suurkiitos siitä, että hän on ottanut asioista valtavasti selvää ja jaksanut jatkaa työpäiviään vielä pitkille iltoihin. Ja priimaa pukkaa, oon niin ylpee! <3

Seinien maalaamisen kanssa meillä en nyt sanoisi että karkasi mopo käsistä, vaan ennemminkin että teimme järkiratkaisuja. Lähemmin tarkasteltuna ne eivät nimittäin olleetkaan ihan pari seinää, mitkä kaipasivat hieman freesausta ainakaan sen jälkeen, kun se viereinen juuri maalattu loisti uutuuttaan… No maaliahan saa aina kaupasta lisää, ja nyt meillä taitaakin olla käsiteltynä yhtä vaille kaikki seinät :D Mutta järkiratkaisu kuten kirjoitin: kaikessa ihanuudessaan tämä rumba on kyllä sellainen, että jos siihen ei ole ihan pakko ruveta tässä lähiaikoina uudestaan, niin mielellään huilataan hetki. Maalataan nyt samoilla lämpimillä kun pelit ja pensselit (kirjaimellisesti :D) on kerta esiin otettu. Eikähän sitten harmita jälkikäteen katsella nuhjuisia seiniä ja miettiä että olisko sitä sittenkin pitänyt silloin samalla kertaa…

Yksi juttu mikä myös on pitkittänyt remppaamme, joskin ihan etukäteen tiedostettuna, oli tuo parketin hionta. Itse työhön meni kaksi päivää, jonka jälkeen parin päivän päästä sai käydä jo varovaisesti kävelemässä uudella lattialla. Parketin täydelliseen kuivumiseen täytyi kuitenkin varata 10 päivää, jonka aikana myö pidettiinkin pieni loma rempasta. Mm. kävin Ikeassa ja sen sellaista ;D Parkettia ei esimerkiksi saanut peittää muovilla tai pahvilla ennen tuon varoajan täyttymistä, eli en nyt ihan äkkiseltään keksi mitä ois tuona aikana uudessa kodissamme oikein pystytty tekemäänkään :) Jos parketin hionta olisi ollut vähän myöhemmin, niin toki oltaisiin ennen sitä hoidettu jo seinien maalaukset alta pois. Ainiin ja kyllähän myö vähän niinku hoidettiinkin, mutta sitten kun se maalauskärpänen puraisi ;D

Ns. tykkään! Molemmissa seinissä sama väri, mutta huomaatte miten luonnonvalo muuttaa sen sävyä :)

Mitäs muuta? Nyt meneillään on listoitus, eli partsilla jiirisaha on ilahduttanut sulosoinnuillaan naapureita, kun poikaystäväni on pätkinyt peitelistoja oikean mittaisiksi. Eikä se ilo (ja toivottavasti naapurisopukaan, hehheh :D) vielä tähän lopu, koska pian päästään jo jalkalistojen kimppuun. Sitten ei olekaan enää kuin niiden keittiökaappien kiinnittäminen ja pahvien repiminen lattioilta. Tulevan viikonlopun vielä varmistumattomasta aikataulusta riippuu se, päästäisiinkö jo alkuviikosta siivoamaan ja roudaamaan tavaroita. Sohvat on luvattu saapuviksi 8.6., eli viimeistään silloin kaiken varsinaisen remppaamisen on oltava valmista :) Vähän alkaa olla jo sellainen olo, että viimenkin :D

Nyt miulla ois ihan hirvee hinku päästä taas Ikeaan. Kolmen viikon takainen reissunihan ei mennyt taas ihan kuin oppikirjoissa, mikä ilmeni viimeistään siinä vaiheessa kun parkkipaikalla tajusin että yksi ostamani hylly oli leveämpi kuin autoni takapenkki. Ja ei, ei se mahtunut toisinkaan päin autoni mittasuhteista johtuen. No siinä sitten milli milliltä ja pakkauslaatikkoa hieman aukoen sain kuin sainkin hyllyn mahtumaan kyytiin ja kun ovi pamahti kiinni, voitte uskoa että vannoin ettei se aukea ennen kuin olen taas Kouvolassa :D Harmi kun ei ole kuvaa, mutta voitte uskoa että tuossa vaiheessa kun autonovi nasahti kiinni, ei ollut muuta mielessä kuin kaasuttaa mahdollisimman nopeasti pois niiden kaikkien katseiden alta :D

.
Tällainen väliaikakatsaus tähän saumaan. Nyt ei tarvitse hirveän teräviäkään hoksottimia arvatakseen, mihin tästä koneelta noustuani suuntaan! ;)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Hei me muutetaan!

Jos joku sanoisi miulle että oon nähnyt unta viimeiset kolme viikkoa, niin uskoisin sen ihan helposti. ”Aijaa, okei”, pieni nipistys ja olisin taas hereillä – tosin sellaisesta unesta, jonka niin kovasti olisin toivonut olleen totta!

Mutta elämä yllättää, ja perinteisesti just silloin kun sitä vähiten odottaa. Yhtäkkiä kaikki onkin totta!

Myö ollaan poikaystäväni kanssa tässä vajaa pari vuotta katseltu isompaa asuna vähän sillä silmällä. Milloin hieman harvemmin, milloin useammankin kerran päivässä Etuovea ja Oikotietä päivittäen. Ollaan selattu yhdessä sohvalla iltapalan ääressä potentiaalisia vaihtoehtoja ja käyty näytöissäkin silloin tällöin. Kaikista asunnoista tähän mennessä on kuitenkin puuttunut se joku. Kiitos poikaystäväni eli meidän järjen äänen sekä parisuhteemme myötä kasvaneen kärsivällisyyteni, oon itsekin osannut suhtautua asunnonhankkimisprojektiin ei ole kiire mihinkään -asenteella. Ainakin suurimmaksi osaksi, hahah :D Taas kerran olen päässyt treenaamaan sitä kliseistä Asioilla on tapana järjestyä -mantraa ja siihen luottamista ihan konkreettisesti ;)

Ja kyllähän se taas kannatti! Kolmisen viikkoa sitten bongattiin nimittäin aikamoisen hyvä ja ihan meidän oloinen kohde! Samana sunnuntaina kävin näytössä, soitin reissussa olleelle poikaystävälleni ja varasin meille samantien yksittäisnäytön seuraavalle päivälle. Siellä käytyämme totesimme yhdessä, että tämä on se ja seuraavana päivänä laitettiin tarjous sisään. Pari päivää ja kas: asunto jäi meille! Käsiraha maksettiin samantien ja kääks, en siltikään oikein osaa uskoa tätä todeksi :D Kaikki on tapahtunut jotenkin niin nopeasti, että huh! Ja nimenomaan silleen hyvällä tavalla huh! :)

Arvatkaapa muuten, mistä asunto löytyi? ;) No meidän yläkerrasta! Joojoo! :D Ylimmän kerroksen penthouse. Tai ainakin ylin kerros, mutta joka tapauksessa ;) Monta kertaa olen elämäni aikana muuttanut, mutta näin lyhyellä, muutaman portaan tai vaihtoehtoisesti yhden kerrosvälin hissinousun muuttomatkalla, en olekaan vielä tähän mennessä selvinnyt :D Aika luksusta!

Uusi kotimme on käytännössä ihan muuttovalmis, mutta keittiö myö laitetaan kaapinovien sekä työtason osalta uuteen uskoon ja pariin seinään pistetään hieman tehosteväriä pintaan. Hihii, tällä viikolla onkin sähköposti laulanut, kun olen kysellyt tarjouksia eri firmoilta. Ihanaa suunnitella kaikkea uutta – ja hei, mie pääsen myös Ikeaan ja kerrankin ihan hyvällä omallatunnolla saan shoppailla siellä ihan sydämeni kyllyydestä! ;)

On tää lisätilan saaminen vaan ihan huippua :) Olen luvannut uudessa kodissamme esimerkiksi saunan voivan toimittaa ihan varsinaista virkaansa sen sijaan, että se toimisi toisena vaatehuoneenamme :D Totta puhuen kaikista kiitollisin nytkin olen kyllä siitä, että ylipäätään on katto pään päällä ja oikeasti kyllähän myö asuttais vaikka yksiössä jos tilanne niin vaatisi. Mutta että kolmioon, voi tätä iloa!

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti, niin kaupat tehdään heti pääsiäisen jälkeen jolloin pystymme aloittamaan myös rempan. Muutto itsessään ei ole koskaan se mukavin projekti, mutta tällä kertaa tosiaan helpottaa tuo muuttomatka (saako tässä tapauksessa näin edes sanoa?! :D) ja se, että nykyinen asunto on oma eli senkään tyhjäksi saaminen ei ole niin päivän päälle.

Ihan pian katsellaankin tuon aiemman kuvan aamuauringon sijasta iltasellaista, ja aamulehteä luetaan kenties uuden ruokailuryhmän ääressä ;)

.
Vitsit myö ollaan niin onnellisia! Yksi yhteinen unelma toteutuu taas <3 Tärkeää tässä on se, että päätös ei ole hötkyillen syntynyt, vaan nimenomaan järjen ja tunteen tasapainolla. Ja tärkeintä se, että päätös oli yhteinen – samoin kuin siitä ja tästä koko jutusta jaettu tunne :)

Näiden terveisten myötä kivaa viikonloppua kaikille! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Projektina parveke

Niin kauan kuin muistan, itselleni on ollut tyypillistä että miulla on jatkuvasti meneillään projekti tai pari. Ne voivat olla joko näkyviä tai sitten oman pääni sisällä tapahtuvaa enemmän ajatustyötä, mutta kuitenkin johonkin päämäärään tähtääviä. Jotkut projektini valmistuvat yllättävänkin nopeasti, kun taas toiset saattavat alkuinnostuksen jälkeen jäädä niiksi kuuluisiksi ikuisuussellaisiksi. Mutta sen minkä huomaan erityisen selvästi on, että kaikki kesäaikaan saadut hyvät idikset pääsevät kaikista varmimmin sinne maaliin asti :) Heh, yllättikö että tällä vuodenajalla on ihan ”hieman” vaikutusta motivaatioonikin?! ;)

Miun polvet on selvästi jollain massakaudella, hahhah! :D

Parvekeprojekti meillä tosin on ollut meneillään jo kolmisen kesää, mutta vasta tänä vuonna tormistauduttiin sen kanssa kunnolla. Kyllähän sitä nämä vuodet kannattikin suunnitella esimerkiksi minkälainen lattia partsille halutaan – ja lopputuloksena soittaa pikapuhelu veljelleni ja pyytää häntä tuomaan Ikeasta laatat. Ihan erilaiset, mitä oltiin aiemmin katsottu – toisten kauppojen valikoimista :D Mutta nopeat liikkeet oli taas toimivia, ja voin sanoa että oon ihan lumoutunut ja voisin vain tuijotella tuota lattiaa päivät pitkät :D

Lattian jälkeen seuraava etappi oli kalusteet. Tässä kuitenkin tuli muutos käsikirjoitukseen, koska ensin meidän parvekkeelle ilmestyikin sähkögrilli :D Mut ei se mitään, hyvä ruoka, parempi mieli ja taas jaksoi katsella kalusteitakin uusin silmin :D Selattiin vaikka sun millaisia puutarha- ja parvekekalusteita, mutta tämän projektin yleistä kaavaa noudattaen tuonne partsille tulikin ihan jotain muuta :D Saatiin nimittäin tänään toteutettua Terhin kanssa jo pitkään suunnitteilla ollut Ikean reissu, ja iskin silmäni oitis tuohon sohvaan. Ei muuta kuin varastohyllynumero talteen, sohva kärryyn ja siinä se nyt kuulkaa on! Eihän tuo varsinaisesti ulkokäyttöön ole suunniteltu, mutta lasitetulla parvekkeella uskaltaa pitää varmasti ainakin myöhään syksyyn asti :)

Sen verran on pakko kehaista, että tätä aiemmin olen koonnut tasan yhden Ikean kalusteen, joka oli pöytälevy ja neljä pöydänjalkaa. Tuon sohvan ohjeissa kehotettiin kokoamaan se kahdestaan, enkä näin jälkeenpäin yhtään ihmettele että miksi. Mutta lopputulos palkitsee, ja näemmä myös se että yksinkertaisesti vain päättää tehdä sen loppuun asti aloittamansa asian, vaikka miten meinaisi usko loppua :D Vaikka sitten muutamalla kirosanalla ja hikilitralla varustettuna kuten Snäppiinkin (annankka) avauduin, mutta hitsi vie aikamoisen tyytyväisenä mie täältä uudelta sohvalta nyt kirjoittelen! Kunhan päästään syksyyn niin näen tuolla jo muutaman kynttilän tunnelmaa luomassa, mutta ei mennä siihen vielä vaan nautitaan eka näistä helteistä!

Eikä muuten ollut tämä sohva ainut mukaani tarttunut koottava asia :D

Ei tämä parveke vieläkään valmis ole, mutta siihen entiseen betonimöhkäleeseen verrattuna täähän on jo kuin joku kesäkeidas :D Oikeesti! Ainakin pöytä tänne vielä tulee, mutta sen suhteen on jo suunnitelma olemassa :) Plus että pari tuolia olisi aika kivat myös, samoin kuin tuo sohvan takana oleva seinä kaipaa jotain myös! Sitten kun nämäkin jutut on kunnossa, niin laitan enemmän kuvia. Nyt vain tällainen pieni sneak peek, koska sattumoisin oon ihan superinnoissani kuten ehkä jo saatoittekin aistia! :D

Onko siellä muita projekti-ihmisiä? :D Jos, niin millaisia juttuja on parhaillaan meneillään? :)

Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

« Edellinen sivu

Päänavigointi

Koti