Hyvää itsenäisyyspäivää! Kun blogia on kirjoittanut pian jo seitsemän vuotta, vähintään yhtä monena vuonna on tullut kirjoitettua 6.12. siitä, kuinka kiitollinen olen itsenäisestä Suomesta ja siitä, että olen saanut syntyä juuri tähän maahan. Tuo kiitollisuus ei ajansaatossa hälvene yhtään, päin vastoin. Mitä pidemmälle elää, sitä paremmin tietoisuus asioista lisääntyy. Koen, että (itsenäisyys)päivä (itsenäisyys)päivältä ymmärrän paremmin, kuinka otetuoikeutettuja myö yli viisi miljoonaa suomalaista ollaan.
Suomi on varmasti yksi maailman parhaista paikoista päättää itse, millaista elämää haluaa elää. Yhteiskunta kenties luo paineita ja odotuksia, mutta silti mikään ulkopuolinen auktoriteetti ei määrittele elämämme kulkua. Tekee pahaa edes ajatella, kuinka päinvastaisesti asia jossain muualla maailmassa on kun puhutaan esimerkiksi lapsiavioliitoista tai muista elämää karmaisevalla tavalla viitoittavista asioista.
Siitä huolimatta, että meillä suomalaisilla on itsenäisyys myös muuten kuin kansallisesti, tuntuu, että usein annamme ulkopuolisten määrittää sen, mitä olemme tai mitä teemme. Itseen liittyvän asian ratkaisun hetkellä mielessä on ennemmin kissankumminkaimankaverin mielipide kuin oma sisin, mikä on todella ristiriitaista. Pelätään ehkä, mitä muut sanovat, jos toteutamme jonkun ”hullun” (niin, kuka tämänkin määrittää?!) haaveemme tai teemme jotain valtavirrasta poikkeavaa. Omannäköisen elämän elämistä aristellaan, koska näennäisesti on helpompi tehdä niin kuin aina on totuttu tekemään.
Itse mutkia suoraksi laittaneena ja asioita perinteiseen kaavaan verrattuna hyvin päinvastaisesti tehneenä, en voisi olla valintoihini tyytyväisempi. En tiedä ovatko aina kaikki muut ympärilläni, mutta samalla jatkuvasti kirkastuu kaiken lähtökohta: isoin auktoriteetti ja se, mitä just miun on tärkeintä kuunnella, löytyy oman pääni sisältä. Ketään en loukkaa tahallani, mutta vastaavasti en myöskään pyri hiljentämään sitä, mitä oma sydämeni sanoo.
Jos jäisin aina odottelemaan, että joku tulee antamaan miulle luvan johonkin, saisin odotella lopputtomiin. Jos en olisi rehellinen itselleni, vaan odottaisin saavani asioihin aina kaikkien ympärilläni olevien hyväksynnän, lopputulos olisi täsmälleen sama.
Kuten kaikki tiedämme, aika on rajallinen. Niinpä mieluummin suon itselleni omannäköisiäni asioita ja valintoja nyt, enkä vasta sitten, kun on liian myöhäistä.
.
Itsenäisyys on monitahoinen asia ja olen onnellinen, että kotimaani mahdollistaa elämisen omalla tavallani. Tämä etuoikeus olisi mielestäni liian arvokas hukattavaksi, koska kuten todettu, taaskaan ei puhuta maailmanlaajuisista itsestäänselvyyksistä.
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa
Vastaa