Tänään lähden Espanjaan ja itse asiassa tulinkin päivittämään blogia viimeisten pakkailujen lomassa ja vielä se, tämä ja tuo -listan pyöriessä päässäni. Kyseessä tosin on ”vain” pidennetyn viikonlopun mittainen reissu ja sääennuste näytti tasaista täyttä aurinkoa ja 25 astetta (<3) koko ajaksi. Siispä veikkaan, ettei isoa vahinkoa tapahdu, vaikka sattuisin nyt unohtamaan jonkun pitkähihaisen tai -lahkeisen. Muutama luottopaita ja -shortsit sekä lenkkarit mukaan, niin eiköhän se paketti ala olla aika lailla kasassa :D Äiti nimittäin lupaili aamulenkkejä, joita odotan jo kovasti, koska aamukävelyt ovat olleet aina ihan perinne meidän yhteisillä reissuilla!
Valitessani äsken pakattavia nykyisellään karsitusta, mutta silti yltäkylläisestä vaatehuoneestani, mietin taas kerran miten etuoikeutettu olenkaan. Ensinnäkin, voin valita mitä päälleni puen ja ottaa vielä vaikka muutaman vaihtoehtoisenkin vaatekappaleen mukaan. Toisekseen olen lähdössä ulkomaille, mikä tuntuu aina yhtä kivalta, vaikka oikeastaan tosi normaalilta osalta elämää. Juuri näinä hetkinä pysähdyn kiitollisuuden äärelle ja siitä huolimatta, että matkustelu on kuulunut elämääni lapsesta lähtien, ymmärrän, ettei se(kään) ole itsestäänselvyys.
Totta kai hehkutan meidän reissua ja ylipäätään kaikkea sellaista, mikä on ekstraa omaan arkeeni. Mutta uskokaa; kun on vähästäkin kiitollinen, niin yhä ”pienemmät” asiat alkavat tuntua entistä isommalta ekstralta, tai siltä mitä se isompi ekstra tuntuu. Äh, hankala selittää, mutta hiffaatte kyllä! Miusta tuntuu, että tällaisella take nothing for granted -mentaliteetilla eläen asia kerrallaan alkaa tuntua entistä paremmalta ja arvokkaammalta. Toisin sanoen ei-itsestäänselvyydeltä. Se sekä tuntuu hienolta että saa kuin itsestään lisättyä kiitollisuutta elämään.
Tällä ajatuksenkululla olen nopeasti ja usein havahtunut siihen, että miksi edes lähtisin etsimään onnea sen syvemmältä kuin omista arvoistani ja asenteistani? Lottovoitot tai muut vastaavat jättipotit voivat toki helpottaa elämää, mutta ne eivät yksistään koskaan muuta sitä, miten ja miltä kantilta asiat näkee, kokee ja ottaa vastaan. Ei ole itsestäänselvyys, että meillä on mahdollisuus nousta kohta Malagan koneeseen. Toisaalta itsestäänselvyys ei ollut myöskään se, että meillä oli etuoikeus herätä tähänkin päivään, jona reissulle lähtö koittaa.
.
Elämä on aikamoinen jättipotti jo itsessään. Kuinka moninumeroiseksi sen saldo kasvaa, rippuu paljon meistä jokaisesta itsestämme. Siispä annammehan jokaisen uuden aamun tai vaikka lempiruuasta tai ystävän lähettämästä viestistä ilahtumisen lisätä siihen nollia perään!
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa
Vastaa