Olemme olleet kemiläisiä nyt viikon ja muutaman päivän. Ok, tuota kemiläisyyttä täytyy vielä hieman makustella, mutta kyllä se sieltä jostain alkaa kuitenkin jo tulla ;) Eilen aivan ihanan ystäviemme hääviikonlopun jälkeen lentokentältä kotiin tullessamme tuntui siltä, että ihan oikeasti tullaan kotiin, eli yhtä askelta lähempänä ollaan jo :D
Tässä muutto- ja kotiutumisasiassakin olen taas saanut kohdata hyvin monenlaisia ihmisiä, tai ainakin heidän asenteitaan. Siinä missä monet ystäväni ja tuttavani ovat hehkuttaneet uutta alkua ja sen luomia mahdollisuuksia, olen saanut myös joitain kommentteja kirjaimellisesti Perämeren no-siitä-reiästä :D Joo, huumoria, kyllä, mutta silti aika mielenkiintoinen ensireaktio. Vaikka Kemistä tuskin saa leivottua mitään kaikille maailman täydellisintä paikkaa (toisaalta, saako mistään tai onko sellaista edes olemassa?), niin itse miettisin pari kertaa ennen tuollaisen mielipiteen laukaisua. Etenkin tässä tilanteessa, kun aiemmat piirimme ja ennen kaikkea perheemme sekä muut läheisemme – oikeastaan koko aiempi elämämme – ovat satojen kilometrien päässä. Vaikka noiden kommenttien antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin kyllähän ne aina jollain tasolla jäävät kaikumaan omaan mieleen, halusipa tai ei.
Parasta on kuitenkin oma vahva tunne tämän kaiken ”oikeellisuudesta”. Siihen tuollainen peereikäilijä saattaisi todeta, että alkuhuumaa. Mutta tiedättekö mitä? Entä jos vaikka olisikin – sillä ei ole mitään väliä! Miulle ensivaikutelma ihmisistä, asioista, paikoista ja kaikesta niiden väliltä merkitsee aina tosi paljon. Toki ajansaatossa se voi muuttua, mutta alkufiilikset ovat silti aina vahvimpia tai ainakin sellaisia, jotka ohjaavat oman ajatteluni suuntaa.
Ainakin meidät Kemi on ottanut todella hyvin vastaan: ensimmäisenä tietysti oma ihana koti. Toisekseen mielenkiintoiset työt ja niiden mukanaan tuomat ihmiset ja muut kontaktit. Harrastukset, Kouvolan vuosien jälkeen pitkästä aikaa veden äärellä oleminen ja luonto ylipäätään. Ulko-ovelta lähtevät lenkkipolut ja pienet mustikkamättäät. Vieläkin todella pitkä päivä, eli valoa niin aamuin kuin illoin. Lentokenttä muutaman kilometrin päässä, oma rauha ja sopivan eloisa asuinalue sopusoinnussa keskenään, osittain jo kasvotutuiksi tulleet naapurit ja vakiintumaan alkavat ruokakauppareitit. Silti vielä paljon uusia kadunkulmia ja oikoreittejä opittavaksi niin tälle kuin varmasti monelle, monelle tulevallekin päivälle. Jos nyt näpyttäisin kaiken ajatuksenvirtani tähän, päätyisin lopulta tiivistämään kaiken näin: oikeastaan siis ihan kaikki, mitä ihminen arkeensa tarvitsee. Ja paljon enemmänkin, tiedän sen ja olen kiitollinen.
.
Toki välimatka entiseen on fyysisesti pitkä, mutta henkisestihän näitä lopulta onneksi mitataan. Puhtaalta pöydältä, aiemmasta mitään pakoon lähtemättä, on ollut uskomattoman kevyt aloittaa!
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka
Tiina sanoo
”Puuh ja hohhoijaa” noille typerille kommentoijille! En voi ymmärtää miten kukaan fiksu ihminen kommentoi jotain noin hölmöä kenenkään asuinpaikasta tai mistään muustakaan, edes huumorimielessä. Kun edessä on jotain uutta ja jännää, ei siihen mitään synkistelijöitä kaivata. Mitäpä jos työpaikkaa vaihtaneelle sanoisi, ”se on ihan p****a firma, ei ois kantsinu vaihtaa” tai juuri uuden auton ostaneelle ”ihan susi merkki, tyyppivikoja täynnä” jne. Mitäpä jos lähtisi positiivisuuden kautta ja onnittelisi muutoksesta, uudesta hankinnasta yms.
Nauttikaa uudesta asuin- ja kotikaupungistanne! :)
Anna sanoo
No näinpä just! :) Mie luulen, että noiden kommenttien takana saattaa olla usein oma kyvyttömyys / rohkeuden puute tehdä isompia siirtoja omassa elämässä, mitä ei osata muuten käsitellä kuin purkamalla toisiin tai heidän valinnoistaan kuittailemalla. Jokainen tavallaan, mutta kieltämättä hieman hämmästystä aiheuttaa etenkin, kun itse ollaan oltu niin innoissamme ja onnessamme tästä kaikesta :)
Kiitos kommentistasi Tiina ja joo, todellakin nautitaan elostamme ja olostamme täällä! :)
Johanna sanoo
Just joo… joko kommentoija on a) entinen kemiläinen, jolla on joku ihme alemmuuskompleksi tai b) joku, joka ei ole Kemissä koskaan käynytkään, kuullut ehkä noita henkilön a)-juttuja. Kemi ei lopulta ole sen kummoisempi (hyvässä tai pahassa) paikka kuin mikään muukaan saman koko luokan suomalainen paikkakunta.
Tuli vielä mieleen, että Kouvolahan on tunnetusti Suomen rumin kaupunki, eikö vain? ;) Näin olen kuullut, paikan päällä en ole käynyt :D
Anna sanoo
Todennäköisesti just näin. Ja kun tosiaan lopulta KAIKKIALLA on ne hyvät ja huonot puolensa – plus että ne voi olla eri ihmisille ihan eri asiat! Moni on sanonut esimerkiksi Kemiä pieneksi kaupungiksi. No joo, mutta kun on Kiteeltä lähtöisin, niin melkeinpä kaikki muut kaupungit tuntuu siihen verrattuna isoilta :D Tää on niin tätä! Ja joo, tuota miekin kuulin Kouvolasta kun sinne muutin, mutta yllättävänpä hyvin sielläkin tuli toimeen! ;)
Ootko sie Kemistä tai nykyisinkin Kemissä? :)
Johanna sanoo
Kemistä olen alunperin ja niin monen muun tavoin Etelä-Suomeen päätynyt. En kuitenkaan myönnä kuuluvani tuohon kuvailemaani joukkoon a). :D Päinvastoin, ainakin nykyisessä työpaikassani, jossa työkavereina on hyvin kansainvälinen porukka, Lappi on kiinnostanut monia ja olen päässyt kertomaan niistä hyvistä puolista. Varsinkin talvisin kaipaan pohjoisemmaksi, etelän vähälumiset talvet ei oo mun mieleen…
Anna sanoo
Tuohon a-lokeroon en kyllä sinua ois laittanutkaan kommenttisi perusteella :) Hyvä, että pidät Kemin lippua korkealla ja olisipa joskus hauska tavata vaikka ihan kasvotusten, kun tulet tänne pohjoiseen nauttimaan lumista! :)