Camino, päivä 10: Arzúa-O Pedrouzo

Nonniin. Koskaan ei pitäis nuolaista ennen kuin tipahtaa :D Tarkoittanee tämän meidän reissun suhteen sitä, että viralliset hehkutukset pitäisi tehdä varmaan vasta kun on astunut kotiovesta sisälle… Nimittäin jos tähän asti olemme selvinneet täällä ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä, niin eilen illalla se riemu sitten ratkesi. Tai no, miten sen nyt ottaa :D Taisin illalla toivottaa äitille hyvää yötäkin sanomalla, että miulla on vähän paha olo.

Tällaista tänään... :D
Tällaista tänään… :D

No ajattelin että se oli vain jotain väsymystä ja siitä se, kun nukahdan. Tarkemmin sanottuna olisi pitänyt varmaan ajatella, että jos nukahdan. Uni ei nimittäin millään meinannut tulla, mutta kylmää hikeä pukkasi senkin edestä. Olo oli jotenkin todella kummallinen: oikeastaan ei oksettanut, mutta sitten taas kun ajattelin että vessa on tuossa ihan muutaman askeleen päässä, niin… Reilun tunnin sängyssä pyörittyäni ajattelin valita tuskissani pyörimisestä ja siitä toisesta ällöttävästä vaihtoehdosta sen ehkä nopeammin helpotusta tuovan, kiipesin yläsängystä pois ja lopun voittekin arvata. Sama toistui vielä toisen kerran yön aikana, ja aamulla heräsin kyllä melko huonokuntoisena. Olo oli yön jäljiltä niin tyhjä, ja samalla pelasin itseni kanssa upporikasta ja rutiköyhää kun yritin pähkäillä, olisiko aamupalan syömisestä enemmän haittaa vai hyötyä. Oikeastaan olisi tehnyt mieli vain jälkiuunileipää tai Realia leikkeleellä :D Riisikakut, kananmunat ja persikka onneksi toimivat ensihätään, kun suomalaisturisti ei ollut tajunnut varautua kotimaasta tuoduin eväin ;D

img_5521

Söin aamupalan ja olo parani heti. Ensimmäiset viisi-kuusi kilometriä oli kuitenkin aika heikossa hapessa etenemistä, mutta tiesin että jaksan kyllä. Tässä välissä huomautan, ettei minuu pakotettu kävelemään ja jos olisin ollut ihan vuoteen oma, niin sinne olisin todellakin jäänyt. Mainitsinhan juuri eilen meidän reissuun varaamistamme ”ekstrapäivistä” siltä varalta, jos jotain sattuu, hehheh. Pysähdyimme ensimmäiseen vastaantulleeseen pikkukylään, ja äitin suosituksesta söin banaanin. Sen lisäksi miulla oli ihan kumma mieliteko johonkin sitäkin makeampaan, niin tilattiin myös mantelikakkupala. Olo helpotti taas, ja pari seuraavaa kilometriä meni ihan normaaliin tapaan.

img_5526 img_5531 img_5528 img_5548

No mutta, sitten iski ihan armoton väsymys. Taas kerran; onneksi äiti on matkassa mukana! :D Meidän mammahan on sellainen käytännön nainen, että kuten jo tämän tekstin ensimmäisestä kuvasta näitte, niin kohta oli erään pellon laitaan laitettu leiri pytyyn eli levitetty sadeviitta päikkärialustaksi. Ei muuta kuin rinkka tyynyksi ja unta ei pljon arvinnut kysellä :D Otettiin siinä sitten ihanan lämpimässä auringossa vajaan tunnin päikkärit, ja olin kuin uudesti syntynyt! Loppumatka tänne O Pedrouzoon menikin sitten yhden tauon siivittämänä ja väsymys iski vasta loppumetreillä. Sanoinkin, että toiset päikkärit ois menneet ihan kevyesti, mutta onneksi alettiin olla jo sen verran lähellä määränpäätämme että paljon ei tarvinnut enää jaksaa.

Mamma ja mie Caminolla :DDD
Mamma ja mie Caminolla :DDD

Että semmoinen päivä oli tänään :D Nyt melkein jo naurattaa, vaikka oikeasti aamulla oli aika kova huoli siitä että mihin suuntaan olo kehittyy. Todennäköisesti kyseessä oli joku ruokamyrkytyksen ja väsymyksen kombo, joka sitten laukesi kertaheitolla. Ja hei, tämä on tosi pientä verrattuna siihen, että joltain meiltä olisi vaikka katkennut jalka tai vastaavaa kesken vaelluksen! Ja taas kerran kaiken kiitoksen ansaitsee miun matkaseuralaiset: tällaisesta välittämisestä ja huolenpidosta tulee todella hyvä mieli…ja ainakin astetta parempi olo ;)

img_5534

img_5557 img_5560

img_5551

img_5552 img_5561

Tämän päivän teksti oli nyt vähän tällainen sairauskertomus, mutta huomiselta on sitten toivoakseni jotain muuta kerrottavana, kun saavumme Santiago de Compostelaan! Uskomatonta, että meidän reissu on jo tässä vaiheessa… Toisaalta tuntuu että vastahan myö aloitettiin, mutta toisaalta taas välillä oikein havahtuu muistamaan, että ainiin, tämän, tuon ja senkin olen nähnyt tai kokenut tämän reissun aikana! :)

img_5563 img_5568

Nyt pää tyynyyn: siihen samaan, johon tulin ottamaan jo pienet välikuolemat heti kun oltiin äsken syöty ravintolassa pääruuat ja muut jäivät vielä odottamaan jälkkäreitä :D Liike on lääke, mutta erityisesti tällä reissulla on konkretisoitunut, miksi myös lepo. Nyt kun siihen hyvään väsymykseen lisätään vielä viimeyön tapahtumat, niin uni kyllä maistuu :D Satuttiinkin muuten taas aivan ihanaan albergueen, jonka tunnelma vei mukanaan 20 kilometriä vaellettuamme ja heti tänne astuttuamme. Hyvät yöunet tiedossa, uskoisin <3

img_5550


Hyviää oloa Suomeen ja Espanjan auringon lämpöä alkavaan viikkoonne! :)


Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Camino, päivä 9: Palas de Rei-Arzúa

Nettiyhteydet olivat taas eilen mitä olivat, joten sen vuoksi eilisen vaelluspäivämme kuulumiset vasta nyt :) Toivotaan, että tänään yhteydet pelaavat vielä myöhemminkin illallakin siten, että saan päivän kuulumiset reaaliaikaisesti maailmalle…siihen tekstiin nimittäin riittääkin hieman kerrottavaa ;)
———————-

Eilen iloitsimme 25 kävellystä kilometristä, mutta tiiättekös mitä?! Nyt istutaan Arzúassa alberguemme keittiössä ja hurrattiin juuri tänään kävelemällemme reilulle 30 kilometrille! Siis vau! Vaikka perillepäästyä fiilikseni oli suhteellisen neutraali, jotenkin vasta nyt alan tajuta että olihan tuo kyllä aikamoinen siivu ja vielä rinkka selässä :D Siistii!

img_5383 img_5395 img_5400

Ja tiiättekös mitä muuta? Mikäli kaikki menee kaavailujemme mukaan, meillä on jäljellä enää kaksi vaelluspäivää. Siis kak-si! Näin ollen olemme perillä Santiago de Compostelassa maanantai-iltana, ja matkan kolme ”varapäivää” jäävät näin ihan vapaaseen käyttöön. Mielestäni tämäntyyppiselle reissulle on parempi kuin hyvä varata muutama ekstrapäivä, koska mitä tahansa voi tapahtua. Meillä kaikki on  mennyt todella onnekkaasti ihan jo terveyden sekä jaksamisen kuin myös säätilojen suhteen. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, ja kaikista inhottavinta olisi painaa viimeistä etappia tuli hännän alla.

img_5428 img_5427 img_5420 img_5436 img_5432

img_5506

No mutta. Tänään kävelimme siis Palas de Reistä Arzúaan. Reissu kesti yhteenä taas perinteisen kolmen pysähdyksen taktiikalla yhdeksisen tuntia. Reitti oli hyvin samantyyppinen kuin toissapäivänä ja eilen, eli kovasti omaan makuuni. Viimeinen tiukka nousu oli kyllä taas tiukka, etenkin kun sitä ei osannut yhtään odottaa, eikä huijarikarttamme siitä tietenkään mitään huomannut etukäteen mainita :D Sadepilvetkin alkoivat nousta uhkaavasti, mutta ei edelleenkään tippaakaan vettä reissumme aikana! Tai siis kävelymme, nimittäin nyt sataa ja sääkartat näyttää sen jatkuvan läpi yön. Mutta aamukasilta sadepilvet näyttävät ennusteen mukaan kaikonneen, ja tää rytmiryhmä pääsee taas patikoimaan :D

img_5402 img_5425 img_5480

Mutta koska tässä aletaan, hullua kyllä, olla jo reissun tai ainakin vaelluksemme loppupuolella, tutkiva reportteri kysäisi kanssareissaajiensa fiiliksiä matkastamme. Miun ajatuksiani kun olette saaneet lukea jo todella paljon, niin oikeutetusti annan nyt puheenvuoron äitille, Helinälle ja Mirjalle. Pyysin heitä kertomaan lyhyesti jotain, ihan mitä tahansa, ajatuksiaan ja/tai kokemuksiaan matkaamme liittyen:

Ulla-äiti:
Isosti ehdottomasti kokemisen arvoinen reissu niin henkilökohtaisella kuin yleiselläkin tasolla. Tämä reissu on olotila, kokonaisvaltainen kokemus, josta on mahdotonta erottaa jotain tiettyä parasta asiaa. Kun reissuun on lähtenyt avoimin mielin ja luottaa siihen että asiat hoituvat, ei matkaan lataa liikaa odotuksia ja näin ollen kaikki vastaantulevat asiat ovat positiivisia kokemuksia.

Helinä:
Täysin suunnittelematta meidän neljän hengen porukkana on löytynyt sekä omaa aikaa että syvällisiäkin keskusteluhetkiä. On ollut sopivasti sekä hiljaisuutta ja aikaa omille ajatuksille että keskusteluille. Vähänkään jaksavalle ihmiselle suosittelen, että kannattaa ehdottomasti tehdä turisti-Caminoa pidempi vallus; vuoristo, viinipellot, metsät…tälle parille sadalle kilometrille on mahtunut niin paljon nähtävää!

Mirja:
Kaikki odotukseni ovat ylittyneet siihen verrattuna, mitä olin kuullut ja lukenut ennakkoon. Sää, maisemat, palvelu… 68-vuotias ihminen on jaksanut näin hyvin, vau! Vasta illalla vaelluspäivien jälkeen on väsyttänyt, mutta hyvällä tavalla. Illalla on ollut ihana vain olla!

img_5396 img_5401 img_5437 img_5468 img_5467

Miun itseni on helppo yhtyä noihin kaikkiin kommentteihin :) Tähän vaelluselämään kävelyineen, kahvitaukoineen, ”iltaleireineen” sun muine traditioineen on jo tavallaan koukussa, ja siten tuntuu melkein haikealta että kohta tämä on ohi. Santiago de Compostelaan saavuttuamme kävelen varmaan ympyrää tai jotain – miten tämän reilun viikon jälkeen osaa olla paikallaan?! :D Miulla on niin hyvä henkilökohtainen jalkojenhoitajakin – no äiti tottakai! – täällä, että pienetkin vaivat on hoidettu oitis ja fyysinen jaksaminen on kaikin puolin erittäin hyvä :D

img_5442 img_5471 img_5469 img_5491 img_5497

img_5412 img_5408 img_5415

Hooceimmät vaeltajat kävelee viimeisen ~40 kilometrin etapin eli täältä Arzúasta Santiago de Compostelaan yhdessä päivässä, mutta myö otetaan vähän rauhallisemmin ja jaetaan tuo matka kahtia. Parikymmentä kilometriä huomenna ja samat maanantaina kuulostaa tähän saumaan aika buenolta näin espanjalaisittain sanottuna ;) Saadaan maksimoitua jaksamisemme ja hei, voidaan pitää vielä yksi iltaleirikin enemmän! :D Tänään lounaspöytään istahtaessammekin kun totesin, että tämä on päivän paras hetki aamu- ja iltapalan lisäksi. Ainiin ja sen kävelyn! ;)

img_5505

img_5504 img_5502 img_5477


Nyt nukkumaan, koska täältä(kin) alberguesta on poistuttava taas aamulla hyvissä ajoin :) Täällä isommassa kaupungissa ei kirjaimellisesti kukot kieu merkiksi, joten laitetaan kello soimaan ;)


Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Camino, päivä 8: Portomarín-Palas de Rei

Siinä missä tälle päivälle kaavailemamme 25 kilometrin matka tuntui ajatuksena aika pitkältä, käytäntö osoittautui toiseksi. Taisimme todeta kuin yhdestä suusta viimeisellä juomatauollamme, että matkahan on sujunut nopeiten tähän asti kulkemistamme. Ja ihan samaa mieltä oli perille päästyämme kellokin: pyyhkäisimme Portomarínista Palas de Reihin seitsemässä tunnissa, ja vieläpä neljän pidemmän pysähdyksen taktiikalla! :)

img_5343

Tämän päivän jouhevuuteen vaikutti varmasti vaihtelevat maastot ja maisemat. Miun sydän sykkii noille pikkukylille, ja vaikka tällekin päivälle satunnaisesti sattuneet metsäpolut ovat mukavia, niin niihin ainakin itse kyllästyn helpommin. Kävellessä kun ei ole kuin aikaa, niin oonkin pohtinut että johtuukohan se kenties siitä, että vähän samantyyppistä (joskin ihan erilaista, mutta metsää kuitenkin :D) maisemaa näkee suht paljon Suomessakin. Sen lisäksi rakastan tutustua paikalliseen elämään, ihmisiin ja kulttuuriin olinpa missäpäin maailmaa tahansa, niin noita kyliä ohittaessa näkee edes vilaukselta paikallisten arkea :)

img_5286 img_5287 img_5289 img_5291 img_5292 img_5320 img_5334

img_5348

Reitin varrella näkyi tänään ihan todella paljon turisteja, ja välillä tuntui että sekoaa jopa omiin askeliinsa, kun koko ajan saa olla väistämässä tai ohittamassa. Myöskään marjansyöntistoppeja ei pystynyt tehdä yhtä hyvin kuin aiempina päivinä, koska ei kehdannut tehdä källejä koko perässä tulevalle porukalla ajoittain kapeillakin poluilla :D Mutta tämäkin lienee niitä asioita, jotka kuuluvat tämän reissun ja etenkin Sarria-Santiago de Compostela -pätkän henkeen. Sitä paitsi pata kattilaa soimaa: ihanhan myö ollaan itsekin turisteja siellä kaikkien muiden vaeltajien joukossa! :D

img_5300 img_5299 img_5294 img_5304

Täytyy kyllä myöntää, ettei tämä aamu ollut omalla kohdallani se kaikista helpoin. Samalla, kun meijän mamma eteni alkumatkaa tanssiaskelin, itselläni oli jotenkin outo olo. Ensinnäkin nukuin viimeyön ihan superhyvin, koska viimein kohdallemme sattui albergue jossa lämmitys toimi ihan Suomen malliin :D Veikkaan, että olin jotenkin niin siinä unessa ja lämmössä, että kymmenisen lämpöastetta ja tosi korkea ilmankosteus saivat miut ihan jumiin. Jossain vasemman lavan ja olkapään kohdalla oli niska-hartiaseutua kylmyyksissäni jännittäen paikka, josta oisin voinut väittää miun käden napsahtavan ihan kohta poikki. Onneksi jo seitsemän kilometrin päästä lähdöstä saavuimme ensimmäiseen kylään ja taukopaikkaan. Rinkka pois selästä asap ja hieman venyttelyä, niin aika äkkiä tuo kipu onneksi helpotti :) Muilla ei tuntunut olevan minkäänlaisia ongelmia, ja mutsilta ois varmaan vieläkin irronnut pienet muuvssit :D

img_5351 img_5345 img_5342 img_5344 img_5316 img_5309 img_5317

Mut ainakin työ kaikki pidempään juttujani seuranneet tiedätte miun elävän auringosta ja lämmöstä. Siispä antakaas olla, kun puolenpäivän maissa kaikki sumu ja pilvet katosivat kuin taikaiskusta ja lämpötila nousi kertaheitolla vähintään siihen luvattuun 25 asteeseen! Olin niin onnellinen, että viimeistään siinä hetkessä hävisivät mahdolliset loputkin kolotukseni, ja voisin väittää sekä rinkan että askeleen keventyneen useammallakin kilolla :D Loppupäivä ei ollut sitten muuta kuin kävellä vaan parin juoma- ja yhden lounastauon siivittämänä.

img_5303 img_5340 img_5352

Elikä se, miksi tämän päivä reitteineen oli erityisesti mieleeni, taitaa olla hyvin monen tekijän summa. Mutta voin vilpittömästi todeta, että tänään ensimmäistä kertaa totesin, että: ”Nytkö jo?!”, kun olimmekin yhtäkkiä Palas de Rein keskustassa :D

img_5365 img_5364

Ensi yöksi myö otettiin kuulkaas ihan kahden tähden luksusmajoitus :D Se tarkoittaa neljän hengen huonetta omalla wc-kylppäriyhdistelmällä. Tämä albergue sijaitsee ihan Palas de Rein keskustassa ja on todella siisti sekä ihan viimeisen päälle laitettu. Hintaakaan ei ole kuin muutama euro enemmän kuin useamman hengen makuusali -tyyppisissä ratkaisuissa jaetuin kylppärein ja vessoin. Nyt myö istutaan taas perinteisessä iltaleirissämme alberguen terassilla, ja kirjoitellaan kuka blogia, kuka postikortteja tai päiväkirjaa. Tää on just sitä, mitä näiltä reissuilloilta etukäteen odotinkin, jos nyt siis mitään ylipäätään odotinkaan ;) Vaikka aina näin iltaisin väsyttää, niin vain ja ainoastaan hyvällä tavalla :)

img_5321


Huomisen reitin pituudesta olemme vielä hieman kahdenvaiheilla. Jonnekin parin- ja kolmenkympin välille se kuitenkin sijoittuu, mikäli kaikki taivaankappaleet ovat edelleen puolellamme ja matkamme jatkuu yhtä kivuttomasti kuin aina tähänkin saakka :D Ja sit kun mennään tuon miun täänpäiväisen paidan taktiikalla ja hengittelee, niin ei edes ala puhalluttaa ;)


Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka