www.annahuhtilainen.com

Sain eilen Instagramissa haasteen kertoa omista ilmastoteoistani. Tätä aihetta itse asiassa pohdin aika usein. Samalla, kun kesäihmisenä tällainen leuto loppusyksy on enemmän kuin mieluiseni, olen muistellut viimeaikoinakin useampaan otteeseen miten lapsena ensilumi satoi tyyliin syyslomalla. Okei, ehkä suli vielä poiskin, mutta satoi joka tapauksessa.

Nykyisin lunta saadaan odotella joskus jopa yli joulunkin, mutta mitä tapahtuu sitten, kun tammikuussa tupsahtaa kunnon lumipeite ja pihoja kolataan hiki hatussa? No unohdetaan koko epätavallisen lämmin syksy ja päivitetään kilpaa Facebookiin, että riittähän tätä lunta tänäkin talvena ja maailmassa on taas asiat hyvin. Sanokaa miun sanoneen ;)

Mutta. Erityisesti viime talvena pohdin, onko normaalia sekään, että parin yön aikana satoi lunta koko vuoden tarpeisiin? Okei, aika on voinut tehdä muistoilleni jotain, mutta noinniinku periaatteessa. Ääri-ilmiöstähän tässäkin on kyse tietyllä tapaa. Tai vielä lähempi muisto: rakastin kyllä viime kesän loputtomalta tuntuvaa hellettä, mutta ehkä senkin aikana tuli muutaman kerran mietittyä että meneeköhän tämä ihan niin kuin pitää, vaikka kesällä lämmintä kuuluu ollakin. Tai ainakin lämpimämpää kuin loppusyksyllä, joskaan en rohkenisi esimerkiksi toissakesää vaikka tähän meneillään olevaan marraskuuhun lähteäkään vertaamaan ;)

Saamassani haasteessa somevaikuttajia (aargh tätä sanaa!) pyydettiin kertomaan omista ilmastonmuutosajatuksistaan konkreettisella tasolla. Tähän olisi toki hienoa kirjoittaa, että elän elämääni aina ekologisuus edellä, enkä poistu kotipihasta kuin kävellen. No, siinä huijaisin ihan meitä kaikkia. Olen jo pitkä aika sitten hyväksynyt sen, etten mie pysty pelastamaan koko maailmaa millään tasolla. Monessa asiassa voin kuitenkin oman osuuteni tehdä ilman, että oloni muuttuisi sellaiseksi etten enää nauttisi elämästäni, tai että kokisin syyllisyyttä jokaisesta teostani ja valinnastani.

Miulla ei ehkä ole tarjota mitään maatamullistavia tapoja ekologisempaan elämään, mutta kenties saat jostain seuraavasta arjessamme näkyvästä asiasta vinkin?

– meillä on aina oma ostoskassi mukana ruokakaupassa. Ja itse asiassa varmuudeksi kaksi tai kolmekin, ettei vain jouduta turvautumaan muovikasseihin jos ostoksista tuleekin aiottua isommat

– pakasteita ei kiitos pieneen pussiin, ja onneksi sitä nykyisin enää aika harvoin tarjotaankin

– lasit, metallit, muovit, pahvit… viedään kauppareissulla kierrätyspisteeseen

– jos etenkin talvisin kuivasta ihosta on jotain hyötyä, niin se, että on käytävä pikasuihkussa :D Ekoteko! ;)

– tuorekelmun ja alumiinifolion käyttöä ollaan saatu vähennettyä niin, että jääkaappiin laitettavan astian suojana/kantena käytetään siihen sopivaa lautasta

– jos iso protskupussi tai vastaava tyhjentyy, käytetään sitä roskapussina

– tiensä päähän tullut t-paita/tyynyliina/vastaava menee auton- ja veneenpesuhommiin (ok, luonnon näkökulmasta nuo käyttökohteet ei nyt ehkä kestäisi julkaistuksi tulemista, muttamutta…)

– pyrin aina pesemään mahdollisimman täysiä pyykki- ja tiskikoneellisia

– …ja esimerkiksi huppareiden ja neuleiden kohdalla punnitsen, milloin riittää tuuletus ja milloin on oikeasti pesun tarve

– meillä ei koskaan pala valot missään tilassa, jossa ei juuri silloin olla. Tämä tulee jotenkin selkärangasta: muistan, kun pienenä ihmettelin joidenkin kavereiden luona, miksi vessassa palaa aina valo?! (Ja ihmettelen kyllä edelleen…)

– hyötyliikunta! Oma auto on meille molemmille ehdoton jo töidemme luonteen takia, mutta esimerkiksi salille menen aina kävellen tai pyörällä (pakko vähän kehaista, että neljän kuukauden aikana olen mennyt vain kerran autolla!)

– tykkään antaa lahjaksi jotain aineetonta, siis yleensä lahjakortin johonkin ei-aineelliseen, kuten teatteriin tai konserttiin

– meillä ei synny ruokahävikkiä juuri ollenkaan. En itse asiassa edes muista, milloin olisin heittänyt jotain syötävää roskiin?!

– kaavin kaikki mahdolliset purnukat viimeistä pisaraa myöten. Esimerkiksi litran jugurttipurkit lopulta revin auki ja kaavin reunat ja pohjan :)

– marjojen ja omppujen kanssa ollaan onneksemme tosi omavaraisia

– ja ne punalaputetut tuotteet! Seura on tehnyt kaltaisekseen, enkä ole enää meidän talouden ainut näiden bongailusta iloiseksi tuleva ;)

– olen – onneksi tosi huono ja laiska shoppailija. Vaatteita tulee ostettua vain tarpeeseen (jos mukavuudenhaluisena aina siihenkään, koska joistain ei vain raaski luopua <3, hahah :D) ja esimerkiksi tätäkin tekstiä kirjoitan kymmenen vuotta vanha t-paita ja kahdeksan vuotta vanha huppari päällä :D Koska miks ei, kun nää palvelee oikein hyvin edelleen?!

– vanhat kirjekuoret ja kuittien taustapuolet ovat mahtavia muistilappuja!

Yli-ihmiseltä en taaskaan halua kuulostaa, koska sellainen en todellakaan ole. On ihan tosi paljon juttuja, joita voisin tehdä paremmin. Kestokassit hevi-osaston tuotteille, talouspaperista luopuminen, vain lähituottajien suosiminen, persimonien, avocadojen ja muiden kaukaa tuotujen hedelmien ostamatta jättäminen, kokonaan paperiton toimisto, ympäristöystävällisemmät pesuaineet, lentomatkailun lopettaminen (tai oikeastaan se, että oltaisiin oltu muuttamatta koko Kemiin välimatkojen samalla kasvettua :D)…

.
Maailmantuskaa näitä asioita pohtimalla kyllä saa itselleen aiheutettua, mutta siinä vaiheessa lienee fiksua kiinnittää huomiota niihin juttuihin, joita jo tekee hyvin tai ainakin astetta paremmin :)

Millaisia ekotekoja siun arkeesi kuuluu?

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa