Porrastreenit

Ai niin, en olekaan huippu-urheilija!

”Itselläni on tapana käydä juoksemassa näitä portaita 12 kilon painoliivi päällä. Ihan hyvä lämmittely lenkille.”

Kuten arvannette, niin tuo lause ei suinkaan tullut miun suusta portaissa tässä eräänä aamuna. Kanssani samaan aikaan treenaamaan sattui tämä minua huomattavasti kovakuntoisempi henkilö, joka habituksestaan päätellen on jonkinsortin urheilija tai ainakin tällaista tietokonetyöläistä fyysisesti vaativammissa hommissa. Oma juoksuni lue: hölkkäni lue: ”hölkkäni” tuntui hetkellisesti entistäkin naurettavammalta ja ohikiitävän sekuntin mietin, miltäköhän se mahtaisi vielä tuollainen painoliivi päällä näyttää :D En tiiä, mutta sen tuskanhien melkein jo tunsin.

Tässä kun olen lähivuosina opetellut olemaan itselleni armollisempi, niin jotenkin yhtä hyvältä tuntuu aina havahtua ajatukseen, että hei, oma tekemiseni riittää juuri tällaisenaan eikä miun tarvii tavoitella mitään suurempia. Tai jos tarvitsisi tai haluaisin, niin sisäinen motivaationi olisi varmaan ohjannut harjoitteluani sellaiseen suuntaan, että jonkun painoliivinkään päälle pukeminen ei aiheuttaisi huvittuneisuutta samassa mielessä kuin nyt.

Oman tekemisen riittävyys ja sen arvostaminen ei tarkoita samaa kuin että menisi sieltä, mistä aita on matalin. Jos tarkoittaisi, tuskin itsekään evääni liikauttaisin sohvalta jääkaappia kauemmas. Miusta on hauskaa just esimerkiksi rappusissa kokeilla eri tyylejä nousta ylös ja haastaa itseäni. Asian mutta onkin siinä, että tajuan ettei miulla ole mitään tekemistä huippu-urheilun, -urheilijan tai heidän elämäntapansa kanssa, eli nämä haasteet on osattava mitoittaa omat lähtökohdat huomioiden. Vertailu muihin on sekä typerää että turhaa, eikä sillä oikeasti ole mitään väliä vaikka oma maksimisuoritukseni olisikin vasta jonkun muun alkulämmittely.

En voi odottaa tuloksieni olevan yhtään sen parempia kuin panostukseni niiden saavuttamiseen on. Kun en optimoi harjoitteluani sillä tavalla, että pistelisin jo menemään painoliivi päällä tai kellottaisin jatkuvasti ennätysaikojani rappusten huipulle, on hyväksyttävä että edelleen jokaisen hölköttelykierroksenkin jälkeen hengästyttää. Oma aito motivaationi riittää nimenomaan tuollaiseen hyvän mielen liikkumiseen, jota voin harrastaa siltä kuuluisalta fiilispohjalta tarkkojen ohjeiden sijaan. Olkoonkin jonkun mielestä vaikka mitä laiskottelua, mutta oma kunnianhimoni taitaa osua sitten ihan eri juttuihin. Sen myöntäminen on oikeastaan tosi vapauttavaa ja ehkä auttaa vaikka noiden rappusjuoksujenkin säilyttämistä mieluisana juttuna :)

Just tätä hyvän olon liikuntaa, you know ;)

.
Miksi siis edes haaveilisin pikajuoksijan urasta tai ympärivuotisesta kesäkunnosta, kun tiedostan saavuttavani omalla satsauksellani ”vain” tuon hyvän olon — mikä tarkemmin ajateltuna taitaakin olla paljon tärkeämpi juttu. Ainakin miulle :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Kollektiivista ja koukuttavaa

Maanantaiaamu klo 6.50. Niin monta kertaa samaan aikaan olen ollut aamukahvilla, ehkä jo pukemassa päivävaatteita. Pakkaamassa reppua ja pian suuntaamassa töihin. Niin monta kertaa olen miettinyt, että kunpa kellon tai ajankulun saisi seisautettua ja miekin pääsisin…

…portaisiin! :D Terhi on vetänyt porrastreeniryhmää jo muutaman viikon ajan aina maanantaiaamuisin, ja samaan aikaan kun siellä on kivuttu rappusia, oon mie taittanut työmatkaani. Siispä tämä maanantaiaamu oli monellakin tapaa tosi odotettu, kun viimein pääsin itsekin porrasporukkaan :)

Portaat on sellainen paikka, että en varmaan ole missään muualla koskaan puhunut yhtä monelle tuntemattomalle ihmisille :D En nyt tarkoita tätä treeniporukkaa, vaan ihan yleensäkin. Ehkä se on se yhdessä jaettu tuska joka yhdistää?! :D En aina ymmärrä vertausta juroista suomalaisista, mutta jos joku siihen kuitenkin uskoo, niin kannattaa tulla Kouvolaan, tsekata meininki tuolla hyppyrimäen rappusissa ja muuttaa käsityksensä. Joka ikinen ainakin tervehtii, ja yleensä juttu jatkuu vielä vähintään porrastreenin ihanankamaluuden ja kamalanihanuuden päivittelyllä. On siellä tullut opittua myös monen koiran nimi, treenaajan ”rappus”- ja muu liikuntahistoria, mahdolliset sairaudet, ammatit ja portaiden lisäksi muut harrastukset. Muun muassa. Ja sitten jos ei itse satu olemaan juttutuulella, niin ei muuta kuin uutta kierrosta kehiin ja tilanne on sillä selvä ;) Portaissa vähänniinku yhdistyy sekä yksilö- että ryhmäliikunnan parhaat puolet :D

Kotona kyllä sain eilen illalla kuulla olevani hullu, kun asentelin ensimmäiseksi viralliseksi lomapäiväksi kelloa soimaan puoli kuudeksi. Jonkinasteinen hullu tässä varmaan täytyy ollakin, mutta herätyshän nyt meni vanhasta tottumuksesta. Voi kunpa pystyisin joku päivä sanomaan noin myös portaista, hahah! :D Terhi pukikin sanoiksi sen, minkä vuoksi tuonne hyppyrimäen juurelle — ja onneksi myös hieman ylemmäksikin ;) — jaksaa aina kavuta: koukuttavuus. Sitä se rappustreeni nimenomaan on!

.
Tiedän porrastreenien olevan suosittuja ihan ympäri Suomen. Ootteko muut huomanneet rappusten kipuamisen kollektiivisuuden ja koukuttavuuden? ;)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Viimeinkin portaissa!

Käsi ylös, missä muualla päin Suomea ne tutut ja turvalliset jokakesäiset portaat ovat takuulla pidentyneet tai ainakin jyrkentyneet talven aikana? Pliis, edes yksi käsi?! ;D

Mie avasin oman porraskauteni viime sunnuntaina, mihin asti olin uskotellut itselleni rappusten olevan varmasti vielä jäiset, lumiset, märät, liukkaat tai muuten vain vielä talviteloillaan. En tiedä miten tämä kauden aloittaminen venyi tänä vuonna näin pitkälle, kun esimerkiksi viime keväänä olin rappustelemassa hyvä etten jo maaliskuun lopussa. No kylmä kevät ja lukuisat takatalvet, mitä näitä nyt on, mihin voi aina vedota ;)

En tiedä lähdinkö hommiin vähän liiankin suurieleisesti vai onko kuntoni huonontunut talven aikana (vai onko ne portaat ihan oikeasti muuttuneet, hahhah! :D), mutta ai helkkari etten kauniimmin sanoisi, kun sainkin sitten sunnuntai-illasta keskiviikkoiltaan kärsiä jalkakivuista. Maanantai oli jo täyttä tuskaa, kun herätessäni tajusin että jokainen askel sattuu. Illalla siivoilin muuttoa varten vaatehuonetta ja alimmille hyllyille kyykistyminen oli ihan kamalaa. Onneksi en vielä tiennyt, mitä tiistaina oli luvassa :D Silloin tuo kipu oli nimittäin aivan infernaalinen. Jalat olivat kosketusarat ja jos joskus on ollutkin domsit tehokkaan salitreenin jäljiltä, niin tämä oli jotain ihan muuta! En oikeasti tiennyt että itkeä vai nauraa…

Keskiviikko olikin sitten jo hieman siedettävämpi: sattui kyllä, mutta nuo tiistain tuskat vielä hyvin mielessä en oikeastaan edes halunnut enää valittaa :D Terhi on pitänyt nyt muutaman viikon ajan maanantaiaamuisin porrastreenejä, joihin en ole valitettavasti työaikojeni vuoksi päässyt mukaan. Tälle viikolle Terhi oli suunnitellut kuitenkin yhdet ekstrayhteistreenit, niin sieltähän mie sitten löysin itseni eilen taas portaita kipuamasta. Jalat olivat jo palautuneet lukuun ottamatta pohkeita, jotka nekin parin kierroksen jälkeen lämpesivät mukavasti. Melkein jännitti, että mitkä tilat on luvassa tänään. Tunnen kyllä tehneeni, mutta tuo sunnuntaisen ekan kerran jälkimainingit taisivat onneksi olla ihan ainoat laatuaan.

.
Tästä tää taas lähtee, vähän vaan portaat säikäytti kuntoilijan noin niinku talven jäljeltä…koska omasta kunnostanihan se ei voi olla kiinni :)) Mites siellä on lähtenyt porraskausi käyntiin, vai ootko löytänyt jonkun spotin missä tuo harraste onnistuu ihan ympäri vuoden? Sellainen oiskin aika siisti!

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Kun aamutreenit ovatkin taas Aamutreenit

Hyvää huomenta! Kyllä nyt miun sisäisen aamutreenaajan sydäntä lämmittää, kun voin täysin hyvällä omallatunnolla sanoa että olipa hyvä aamutreeni! Hah, kyllä saa taas kesän jälkeen tuokin termi ihan uuden ja ehkä sen aidoimmankin tarkoituksensa: lomalla kun aamutreeniltä tuntuu aina joku tyyliin 11 aikaankin tehty, mutta näin töiden alettua se on jo lounasaika.

On sanomattakin selvää, että töissäkäynti muuttaa paljon niitä rutiineja ja tapoja, joihin olen siitä asti tottunut kun jäin reilu vuosi sitten edellisestä työpaikastani pois ja keskityin hoitamaan opiskeluni loppuun. Uskon kyllä pääseväni tähän uuteen rytmiin äkkiä kiinni, ja tosiaan ainakin siihen asti syksyä kun aamuisin riittää valoa eikä tiet tai portaat ole ihan mustassa jäässä, haluaisin säilyttää ohjelmassani myös aamutreenejä. Miusta nimittäin tuntuu, että tuo aamuisin ulkona liikkuminen ihan kuin jatkaisi kesääkin, vaikka lämpöasteet ovatkin ihan jotain muuta kuin heinäkuisina helleaamuina :D Niin ja lämmin, suorastaan kuuma, siellä tulee joka tapauksessa ;)

Että tässäpä se miunkin paljon puhuttu aamutreenaajuus (apua, miksi nuo ”treeni” ja ”treenaajuus” kuulostaa niin ammattilaistermeiltä, että melkein mietin voinko käyttää niitä omalla kohdallani?! :D) punnitaan, kun nyt sinne on lähdettävä kellon soitosta jos niikseen. Muussa tapauksessa on aamun joka minuutti hyötykäytössä :D Tällä viikolla olen kylläkin ihan suosiolla käynyt liikkumassa iltaisin, koska ensimmäisiin työaamuihin on riittänyt sopivasti säpinää jo ihan omasta takaa. Miulla on lukkarissa vain kasin ja ysin aamuja, mutta uskon että ainakin jälkimmäisinä aamutreenit onnistuvat ongelmitta. Ykköselläkin alkaa ensi maanantaina syksyn ohjelma, ja oon ihan superiloinen että perjantaisin on taas aamuseiskan spinnu ja miulla alkaa työt ysiltä. Näissä hommissa viikonloput nousevat varmasti taas arvoon arvaamattomaan, enkä juuri kivempaa aloitusta niille voisi kuvitella :) Aamulla treenit ja illalla voi ns. hyvällä omallatunnolla vain olla.

Mutta nyt töihin, ja ilolla sittenkin! On oikeastaan hyvin tervetullutta, että taas on päivisin jotain ”virallista” tekemistä. Ja että nyt sitä virallista tekemistä voi tehdä ihmisten ilmoilla, eikä kotona omaan nörttinurkkaan painautuneena :D So long esseet ja raportit, en mie ainakaan hetkeen teitä nykyisen tilanteeni kanssa päikseen vaihtaisi! ;)

Kivaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua! Mitenkäs muiden (aamu)treenit näin syksyä kohden? :)

Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Porrastreenini SportsTrackerilla

”Fiiliksen mukkaan” -mentaliteettini ulottuu liikunnan parissa aina sinne asti, etten kerää liikkumisistani mitään statistiikkaa. Sykemittari miulla joskus oli, mutta kun se aiheutti enemmän ahdistusta kuin mitään muuta, on se saanut olla kaapin perukoilla jo vuosia. Sportstrackeria käytin sen ilmestyessä eli joskus niinä Nokia N9 -aikoinani :D Huomasin sen kuitenkin vievän aika paljon akkua, joten lyhyeen loppui sekin tarina.

Tänään kesäsäähän tuli joku outo ilmiö, kun jo kolmatta päivää yhtäjaksoisesti kestänyt sade lakkasi. Lähdin muuten aika rivakasti portaisiin, kun tällä sokerisella on mennyt viimepäivät täysin sisällä liikkuen. Hei antakaa armoa, suomalaisen pitää aina päästä mainitsemaan muutama sana säästä, vaikka pääpointtini onkin nyt ihan muualla. Nimittäin siinä, että vähän ennen portaisiin lähtöäni latasin päivityksiä AppStoresta, ja jostain ruudulle napsahti SportsTracker. Siitä se ajatus sitten lähti, ja ajattelin että paikannetaanpa sovellus myös Kouvolan kartalle – viimeksi kun oon trackaillyt Joensuussa eli todellakin useampi vuosi sitten :D

Miltä keskiverto porrastreenini näyttää SportsTrackerin taltioimana?

Tämänpäiväinen setti oli tosiaan tuollainen keskivertotreeni, eli millaisen teen jos en jaksa ajatella tai haluan tietää selviäväni hommasta vähän vajaassa tunnissa. Kävelin kotoa portaille, nousin portaat, yhteensä ~165 askelmaa, seitsemän kertaa ylös siten että jokaisella kierroksella hölkkäsin puoleenväliin ja loppupuoliskon harpoin kävellen joka toiselle askelmalle. Huilasin hetken aina sekä ylhäällä että alhaalla. Loppuun kävelin vielä portaat kerran ylös ja alas sekä sen jälkeen kotiin.

Onpa nyt statsit kerätty, vaikka en tiedä saanko noista nyt ihan älyttömästi irti :D Sinänsä ihan mielenkiintoista tutkailla näitä kaikenlaisia tietoja, vaikka aikomukseni ei olekaan ruveta seuraamaan niitä säännöllisesti. Kunhan vaan oli ihan hauska kokeilla mitä sanoo joku muu kuin se oma fiilis saati pumppu, vaikka olen edelleen vahvasti sitä mieltä että paras sykemittari tuntuu tosiaan olevan ihan tuolla omassa rinnassa :D Onneks siitä ei muuten oo vielä kertaakaan loppunu patterit, hahah! :D

Meetkö siekin fiiliksen mukkaan, vai seuraatko liikkumistasi esimerkiksi sykemittarin tai SportsTrackerin tai jonkun muun sovelluksen avulla? :)

Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Seuraava Sivu »

Päänavigointi

Porrastreenit