Kun on kesäihminen henkeen ja vereen, ja joka syksy yrittää asennoitua niin, ettei tänä vuonna anna kylmän ja pimeän mennä luihin ja ytimiin…
Noh, kyllähän sen aika helposti arvaa, kuinka siinä käy :D Ainakin omalla kohdallani ajatus lämpimän viltin alle kömpimisestä ja vaikka saunaa muistuttavaan spinningsaliin suuntaamisesta alkaa tuntua sitä houkuttelevammalta, mitä syvemmälle syys- saati loka- tai marraskuuhun sukelletaan. Vaikka miten aina päätänkin, että tänä vuonna liikun ulkona oikeasti ensimmäisiin liukkaisiin tai muihin terveyttä uhkaaviin tekijöihin asti :D Omaan ulkoliikuntaani kun kuuluu lähinnä porrastreenit, niin siihen tuo selitys on mielestäni jopa ihan pätevä ;)
Kesällä Terhi järjesti porrastreenejä maanantaiaamuisin kello seitsemän. Siitä on jäänyt itselleni ns. putki päälle, ja olen löytänyt noiden yhteistreenien loputtuakin itseni hyppyrimäeltä lähes poikkeuksetta joka maanantai. Eihän tuota tapaa nyt vain osaa katkaista! Vaikka kyseessä on täysin omatoiminen treeni, niin jotenkin se on iskostunut omaan viikko-ohjelmaani ihan samalla tavalla kuin vaikka joku Ykkösen ryhmäliikuntatunti :)
Olkoon tämä maanantaiaamun perinne siis nyt se, joka pitää miut edes tuossa ulkoliikunnan syrjässä kiinni ;) Samalla voin harjoitella hieman sitä kuuluisaa epämukavuusalueelle menemistä, kun ovesta ulos astuessa vastassa onkin enenevissä määrin kaikkea muuta kuin lämmin auringonpaiste. Ja toisekseen, tämä on hyvää siedätyshoitoa. Olen nimittäin jo tähän mennessä todistanut portaiden jääneen vähemmälle ja spinningin vallaneen sijaa sitä myöten, kun aamut eivät enää olekaan lämpimiä ja illat valoisia.

Lisäksi salimatkani muuttuu parista sadasta metristä reiluun kahteen kilometriin kotisalini Ykkösen muuttaessa tämän kuun lopussa. Olen tottunut ihan liian hyvään, tiedän. Olenkin viimeajat pohtinut, miten motivoin itseni jatkossa jumppaan, kun välimatkan lisäksi siirtymään ovelta ovelle menee ajassakin mitattuna ”hieman” enemmän kuin kolme minuuttia. Sitten kun satun olemaan vielä sen verran periaatteen nainen, että miun mielestä jumppaan ei nyt vaan mennä autolla. Jatkossa kävelymatka kestäisi vajaat puolituntia ja pyörällä, noh, niihin liukkaisiin asti voin, mutta muutaman vuoden takainen kaatuminen järkyttävine alaselkäkipuseurauksineen on vielä ihan liian hyvässä muistissa ottaakseni tahallisia riskejä. Tässä miulle siis taas first world problemia kerrakseen, mutta onpahan jotain pähkäiltävää ;)
.
Tai entäs jos tämä kaikki kääntäisikin kelkkani ja saisi miut ihan oikeasti jatkamaan ulkoliikuntakauttani edellisvuosia pidempään? Jos nyt olisi aika lunastaa se jokasyksyinen lupaukseni? ;)
.
.
ps. KIITOS kaikille sekä Facebookissa että Instagramissa Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjan arvontaan osallistuneille! Kirja olisi niin kuulunut teille kaikille, koska niin hyvää mieltä levititte omilla kommenteillanne! :) <3 Voittajille olen ilmoittanut henkilökohtaisesti ja kirjat lähtevät uusille omistajilleen tuota pikaa.
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka