Koti

Sähköistämistä

Muistatko, kun kirjoittelin meidän surullisen kuuluisasta (ensimmäisestä) reissusta Ikeaan tätä uutta kotiamme sisustaessa? Jos et, tai et jaksanut klikata linkkiä auki, ehkä muistat kun kerroin pöydästä, joka ei loppujen lopuksi mahtunut autooni vaikka mistä ovista ja ikkunoista yritettiin sitä sinne venkslata? Pöytä oli kuitenkin ns. pakko saada, joten seuraavana päivänä otettiin taas suunnaksi Ikea. Sillä reissulla pöytä mahtui kyytiin, kun lähdimme heittämään tuon keikan isommalla autollamme. Joka muuten sekin sittemmin tuossa lomalla vaihtui farmari-Volvoon :D Harmi ettei nyt ole mitään akuuttia Ikeasta haettavaa kun ainakin mahtuisi varmasti kyytiin, heheh :D

Sähköpöytä ei varmaan ollut meillä kummallakaan ihan tosissaan mielessä ennen kuin siihen Ikeassa törmäsimme. Eikä se varmaan sanana tuo vieläkään muuta mieleen kuin sähkötuolin, mutta koitanpa nyt itsekin päästä irti tästä mielikuvasta… :D Itse asiassa olimme jo kirjoittaneet lapulle, mistä hyllyvälistä löydämme yhden toisen työpöydän jo kotona olemassa olevan kaveriksi. Ei kuulemma ois mahduttu saman pöydän ääreen, koska miunkin on kuulemma töineni opeteltava pois keittiönpöydän äärestä, heheh ;) Paljoa pidemmälle Ikea-labyrintissa ei päästy, kun törmäsimme sähköpöytään ja huomattiin pohdiskelevamme, että oiskohan sittenkin tässä aika hyvä sijoitus!

Nyt jo lyhyenkin kokemuksen perusteella voin kertoa, että on! Sen todistanee ihan vaikka jo se, että mie tosiaan oon siirtynyt koneineni pois keittiöstä. Miellän työhuoneen kodeissa aina siksi yhdeksi huoneeksi, missä on suljetun oven takana kaikki ylimääräinen tavara ja minne mahdolliset yöpyjät majoitetaan :D Mutta nyt on tapahtunut jotain, ja meillä tämä huone on päässyt nimensä mukaiseen työkäyttöön! Tämä sähköpöytä, jonka äärestä nytkin kirjoittelen, on äärimmäisen näppärä säätää ja ennen kaikkea tilava! Meillä tälle mahtuu molempien koneet, tulostin, kaiuttimet — plus se ylimääräinen sälä, eli kalenteri, paperit ja muut vastaavat, joiden tarvitsee olla työskennellessä käden ulottuvilla. Etenkin kun teen paljon töitä kotona, tällaista ylellisyyttä osaa todella arvostaa :) Pöytämme on siis Ikean Bekant, ja jo tähän mennessä joka euron arvoinen.

Jotenkin hullua miten kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta miusta tuntuu että töiden tekeminen seisaallaan on paljon tehokkaampaa. Siis toki ihan jo se, ettei tule istuttua montaa tuntia putkeen hartiat lysyssä, mutta sen lisäksi myös työteho on ainakin itselläni ihan omaa luokkaansa. Kun tulen tämän pöydän ääreen, aivot on ihan kuin automaattisesti jo työmoodissa, ja Facebook-välilehteä tulee vilkuiltua yllättävän harvoin :D

Kuten joskus aiemmin olenkin jo kertonut, niin mie kirjoitin opiskeluaikanani viimeiset harkkaraporttini seisten, ja miusta tuntuu että niistä tuli ehkä parhaat ikinä! :D Myös niiden syntymisnopeus oli omaa luokkaansa, mutta siihen toki saattoi vaikuttaa ovella kolkutellut valmistuminenkin, jonka tiesin olevan kiinni vain noista raporteista :D Silloin tosin miulla ei ollut vielä tällaista sähköpöytähienoutta olemassa, vaan virittelin läppärille tarkoitetun ”sylitason” yhden korkeamman lipastomme päälle.

Arkistojen aarteita :D Tässä oltiin sillä onnekkaammalla reissulla ;)

.
Millaisen pöydän ääressä sie työskentelet? Ootko huomannut muutoksia työtehossa, kun et enää olekaan näpytellyt menemään pelkästään istuen? :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Kun oman elämänsä sisustussuunnittelija Desenion julisteet tapasi (sis. alekoodin!)

Yhteistyössä Desenio

Yksi muutossamme eniten odottamani asia oli se, että pääsen sisustamaan! Nuorempana Salkkareiden lisäksi ehdoton lempiohjelmani oli T.i.l.a — muistatteko tuon aikoinaan Maikkarilla pyörineen sarjan? :) Haaveissani oli sisustussuunnittelijan ura ja harjoitellakseni vaihtelin omassa huoneessani järjestystä tuon tuosta :D

No joo, edellinen kertokoon todellisista sisustussuunnittelijan taidoistani, mutta joka tapauksessa ;) Nyt muuttaessamme yhteinen halumme ja päätöksemme oli se, ettei tungeta kämppää täyteen tavaraa, vaan mieluummin karsitaan jo olemassa olevasta. Nyt kun seinätilaa on huomattavasti entistä enemmän, niin niille kyllä piti hankkia jotain. Tai siis sai hankkia — ei se kipinä sisustusta kohtaan mihinkään taida olla hävinnyt ;) Alakerrassa asuessamme kävimme kiivaitakin keskusteluja siitä, voiko seinään porata reikiä (ei), mutta nyt onneksi tästäkin on vähän joustettu ;)

Klikkailin itseni ystäväni (no mitäpä sitä ei Marin kanssa kerettäis ripsihuoltojen aikana käydä läpi! :D) suosituksesta Desenion sivulle ja voi apua! Valikoimaa selaillessani mietin, että tämä oli nyt joko maailman paras tai turmiollisin idea…toinen toistaan hienompia julisteita on nimittäin ihan loputtomiin, ja sillä pettämättömällä sisustussuunnittelijan silmälläni pystyin näkemään ehkä kaikki julisteet jollain asuntomme seinällä :D Ettei niitä reikiä tarvinnut porata kuitenkaan ihan järjettömästi, niin oli pakko vähän jarrutella ja jättää homma kuuteen julisteeseen :D

Seuraavaksi taidan ottaa työn alle tämän valokuvauksen harjoittelun niin, että saan julisteet myös tallennettua arvoisellaan tavalla… :D Tai ostan kameran :D

.Tämä Lune ja Earth -julisteiden yhdistelmä olkkarin seinälle oli ihan selviö. Jos ne näyttivät jo sieluni silmissä hyvältä, niin livenä vieläkin paremmalta!
.

…julisteiden lisäksi tykkään ihan jonkun verran myös tuosta meidän kotiin paistavasta ilta-auringosta :)

Herbs- ja Vegetables -julisteisiin sain inspiksen itse asiassa Janinalta, jonka luona yökyläilin keväällä. Janinalla on tuo Herbs-juliste keittiössään, ja vitsi miten upealta se näytti myös isompana ja kultaisilla kehyksillä! Sopii miun mielestä hyvin meidänkin keittiöön ;)
.

Makkariimme sijoitettua Dreamcatcheria tuskin tarvinnee enempää selitellä :) Ensinnäkin olin ihan myyty jo sen värimaailmalle, ja toisaalta mikäpä juliste sängyn yläpuolelle paremmin sopisikaan!
.

Tämä juliste tuli täyttämään perinteisen tekstijulistekiintiön. Mitään Home sweet home -tarraa en olisi kuulemma edes saanut hankkia, mikä ei sinänsä haitannut koska kirsikkana kakkuun tässä asiassa meidän sisustusmaut kohtaavat kyllä ihan täydellisesti! En yhtään tiennyt, mihin tuon ylläolevan julisteen sijoittaisimme, mutta tilatessani ajattelin seiniä kyllä riittävän :D Eniten ihastuin nimittäin tuohon taulun tekstiin, joka muistuttaa tasapainosta muun muuassa salaatin ja suklaan syömisen välillä ;) Lopulta juliste löysi kuin itsestään paikkansa olkkarin seinältä sekin!
.

Näin se alunperin meni, mutta sitten tulikin viinikaappi ja loppu on historiaa :D

Desenion julisteet ovat osoittautuneet jo tähän mennessä ihan nappivalinnoiksi! Jopa tuo ei-niin-innokas-seinien rei’ittäjä on kehunut niitä useaan otteeseen, eikä tämän sisustussuunnittelijan visioiden toteuttamisen edellyttämä poraan tarttuminenkaan ole kuulemma jälkikäteen kaduttanut :D

Ja tiiättekö mikä on taas ihan parasta? No se, että saan laittaa hyvän kiertämään:
koodilla ANNAMUNTREENAA25 saat 25 % alennusta kaikista Desenion sisustusjulisteista (lukuunottamatta handpicked-merkittyjä tuotteita) 1.-3.8.!
Ihan mahtavaa! :)

.
Nyt siis hopihopi ihastumaan ja inspiroitumaan Desenion valikoimiin, alekoodi hyötykäyttöön ja sisäinen sisustajasi valloilleen! ;)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Unelmointi ei pakota, mutta voi motivoida

Olen viettänyt nyt muutaman päivän Kouvolassa ennen kuin palaan vielä hetkeksi Kiteelle lomailemaan. Tänään myö lähdetään Janinan ja Terhin kanssa retkeilemään Repovedelle yön yli! Tätä reissua on odotettu jo meidän edellisestä retkestä lähtien. Ah! <3

On ollut niin upea tunne saada olla nämä viimepäivät uudessa kodissamme! Oikeasti olen viettänyt aikaa ihan vain katselemalla ympärilleni ja miettimällä kiitollisena sitä, miten onnellinen olen tämän unelman toteutumisesta. Vaikka edelleen samassa talossa asutaankin, aamulla herätessä makkarista näkyy erilaiset maisemat kuin ennen ja uuden ruokapöydän ääressä syöminen tuntuu ihan kutkuttavan kivalta! Ja hei, voin myös esimerkiksi valita kahden vessan väliltä että kumpaako niistä käytän, hahah :D Mutta voisiko tätä kaikkea oikeastaan konkreettisemmin kokeakaan?! <3

Olen luonteeltani aikamoinen unelmoija, ehkä osittain haaveilijakin. Jos oikein tarkasti pohdin, niin miusta noilla sanoilla on sellainen pienenpieni ero, että haaveilija kuulostaa ehkä juuri haaveilijalta, unelmoija sitten taas hieman määrätietoisemmalta. Mielestäni kyky unelmoida ja haaveilla ovat kumpikin lahjoja, joiden avulla myö kaikki voidaan ns. ihan ilmaiseksi viritellä ajatuksissamme vaikka miten kiehtovia kuvioita ja itsemme osaksi niitä.

Mielikuvamatkailu toiselle puolelle maapalloa, haavekuva itsestä unelma-ammatissa tai vanhuksena jälkikasvukatrastaan katsellen eivät ehkä voita mitään noista ihan konkreettisesti koettuna. Toisaalta ei mielikuvittelu varmasti kauemmaksikaan omista unelmista vie? Kuten tiedämme, mielellä on valtava voima, ja kuka tietää milloin olet ihan elävässä elämässä siinä tilanteessa, mistä nyt unelmoit ja mitä samalla mielessäsi myös työstät :) Koska niinhän se menee.

Toisaalta jos ei osaisi elää hetkessä, unelmointi saattaisi jossain vaiheessa muuttua aika raskauttavaksikin tai ainakin sekoittua eri asioiden järjestelmälliseen tavoittelemiseen. Ainakin omasta mielestäni unelmoinnissa on parasta just se, että voit harrastaa sitä ihan ilman mitään excelöityjä suunnitelmia, tavoiteaikatauluja tai budjetteja. Ehkä noitakin saatat tarvita siinä vaiheessa kun unelmat alkavat muuttua enemmän konkretiaksi ja se on ihan ookoo, mutta ainakin alkuvaiheessa on oikeastaan aika vapauttavaakin pyöritellä erilaisia kuvioita omassa päässään ja antaa ajan sekä elämän näyttää, mihin suuntaan ajatukset lähtevät tekeytymään. Tai että oliko unelma sittenkin vain hetkellisesti päässä käväissyt ja jonkin paremman version tieltä väistyvä.

Omissa ajatuksissani riittää unelmia niin lyhyemmälle kuin pidemmällekin aikavälille. Mikään muuhan ei ole varmaa kuin tämä hetki, mutta toisaalta jos tulevaisuudelle ei rohkenisi asettaa mitään odotuksia, voisi elämä silloinkin käydä aika yksipuoliseksi. Lapsi tai kaksi, itseni täysipäiväinen työllistäminen kirjoitus-/sisällöntuotantotöillä, kihloihin ja sittemmin naimisiinmeno, ainakin jonkun talven viettäminen ulkomailla, eläkkeelle jääminen tai merkittävästi töiden vähentäminen noin nelivitosena-viisikymppisenä, minkä jälkeen aktiivista elämää matkustellen ympäri maailmaa… Tämänhetkiset unelmani liittyvät aika vähän mihinkään aineelliseen, vaan enemmänkin tuollaisiin elämän isoja linjoja maalaaviin asioihin. Niin ja tietysti myös se lottovoitto olisi kiva ja maailmanrauha sekä oma ja läheisten terveys lienevät meidän jokaisen ikuisuustoiveita ;)

Unelmointi on sinänsä aika armollista, että se antaa meille vapauden tehdä asioiden toteutumisen eteen juuri sen verran töitä kuin haluamme tai emme halua, jaksamme tai emme jaksa. Unelmointi antaa mielelle mahdollisuuden muuttua tai kirkastaa fokusta entisestään. Unelmointi ei pakota mihinkään, mutta se voi motivoida — ja ehkäpä myös kaivaa aidoimmat toiveesi sisimmästäsi.

.
Mistä sie unelmoit tai haaveilet juuri nyt? :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

#wheninikea

”Hei rakas, nää on niitä reissuja, joita joskus myöhemmin muistellaan naureskellen!”

Arvaatteko tai huomasitteko jo Instastani (@annahuhtilainen), miten meidän eilisellä Ikea-reissulla kävi? Ei, kummallekaan ei iskenyt nälkäkiukku kesken kierroksen (ja tähänhän Ikea onneksi onkin varautunut ravintolallaan ja edullisine hodareineen :D). Ei, mies ei kyllästynyt ja painellut autoon odottelemaan. Ei, en saanut mitään typeriä päähänpistoja, jotka olisi ollut pakko päästä toteuttamaan justnythetipaikalla ja jotka olisivat sitten jo heti kotimatkalla alkaneet mietityttää. Ei, rahapussi ei ollut unohtunut matkasta. Ei, mikään hakemamme tuote ei ollut loppunut. Ei, meille ei syntynyt perheriitaa eikä muutakaan parisuhdekriisiä.

Potentiaalisimmat vaihtoehdot ovat nyt siis poissuljettu.

Meidän reissu meni oikein hyvin aina siihen asti, kun alettiin lastata autoa. Nuo kuvassa olevat tuotteet menivät sinne ihan muitta mutkitta, mutta noutovarastokeikan jälkeen ei ollut enää ihan sama ääni kellossa :D Se on nimittäin sellainen juttu, että tuo aakolmoseni ei ole tila-auto ei sitten mitenkään päin :D Edellisellä Ikea-reissullanihan sain tästä jo hieman vihiä, kun ostamani hylly mahtui kyytiin juuri ja juuri, enkä uskaltanut avata takaovea ennen Kouvolaa. No mutta koska sekin lopulta mahtui, niin kyllähän nyt tuo yksi pöytälevykin menee. No ois voinut mennä… :D Ns. se tunne, kun ei mahdu takakontista, ei taka- eikä etuovista. Kun nitkutus tai mitkään ärräp…taikasanat ei auta. Kun ei mahdu, niin ei mahdu.

Tässä vaiheessa tilanne oli hyvin potentiaalinen eskaloitumaan jo orastavan nälän ja edellisyön lyhyehköjen yöunien eli väsymyksen vuoksi. Ollaan taidettu oppia toisistamme jotain, koska tajuttiin molemmat olla hiljaa.

Pahaa aavistamattomana istuskelen Just Sen pöydän ääressä :D

Ei varmasti olla ainoita Ikean asiakkaita, joiden on ollut pakko nöyrtyä autonsa ja sen mittasuhteiden tai vastaavasti pakkauskokojen edessä. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun juuri noutovaraston tiskiltä poistuttuani oltiinkin jo viiden minuutin päästä viereisellä asiakaspalvelupisteellä tekemässä palautusta :D Voi meitä! :D Mut tiiättekö, en oo varmaan koskaan nähnyt mieheni silmissä niin valtavaa paloa päästä takaisin Ikeaan asap kuin tuossa hetkessä: ”Huomenna muuten tullaan uudestaan, kun ärsyttää niin paljon!” Siinä vaiheessa rohkenin ajatella vasta vain pääni sisällä, että hienoa, päivän aikanahan ehdin tehdä vaikka kokonaisen uuden ostoslistan ;)

.
Tänään siis otetaan revanssi isommalla autollamme. Ja kyllä, kyllä on mitattu että pöytälevy mahtuu kyytiin! ;)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Remonttikuulumisia

Muutaman seinän ja keittiökaappien maalaus sekä parketin hionta — ei ainakaan pitäisi olla paha eikä kovin pitkäkään projekti. Totuus näyttää kuitenkin hieman toiselta, sillä meillä on vielä näin kuukaudenkin kuluttua lähes kaikki lattiat autuaan onnellisesti suojattuina ja keittiön kaapinovet kiinnittämistään odottamassa. Muun muassa. Mutta tilanne ei kuitenkaan ole huolestuttava: parastahan tässä meidän rempassa onkin ollut alusta asti sen aikataulu eli aikatauluttomuus. Ja rehellisesti sanottuna olen tosi ylpeä siitä, mitä ja missä ajassa ollaan saatu ns. iltahommina aikaan etenkin kun meistä kumpikaan ei ole ns. amatimiehiä tai -naisia tällä alalla! :) Poikaystävälleni suurkiitos siitä, että hän on ottanut asioista valtavasti selvää ja jaksanut jatkaa työpäiviään vielä pitkille iltoihin. Ja priimaa pukkaa, oon niin ylpee! <3

Seinien maalaamisen kanssa meillä en nyt sanoisi että karkasi mopo käsistä, vaan ennemminkin että teimme järkiratkaisuja. Lähemmin tarkasteltuna ne eivät nimittäin olleetkaan ihan pari seinää, mitkä kaipasivat hieman freesausta ainakaan sen jälkeen, kun se viereinen juuri maalattu loisti uutuuttaan… No maaliahan saa aina kaupasta lisää, ja nyt meillä taitaakin olla käsiteltynä yhtä vaille kaikki seinät :D Mutta järkiratkaisu kuten kirjoitin: kaikessa ihanuudessaan tämä rumba on kyllä sellainen, että jos siihen ei ole ihan pakko ruveta tässä lähiaikoina uudestaan, niin mielellään huilataan hetki. Maalataan nyt samoilla lämpimillä kun pelit ja pensselit (kirjaimellisesti :D) on kerta esiin otettu. Eikähän sitten harmita jälkikäteen katsella nuhjuisia seiniä ja miettiä että olisko sitä sittenkin pitänyt silloin samalla kertaa…

Yksi juttu mikä myös on pitkittänyt remppaamme, joskin ihan etukäteen tiedostettuna, oli tuo parketin hionta. Itse työhön meni kaksi päivää, jonka jälkeen parin päivän päästä sai käydä jo varovaisesti kävelemässä uudella lattialla. Parketin täydelliseen kuivumiseen täytyi kuitenkin varata 10 päivää, jonka aikana myö pidettiinkin pieni loma rempasta. Mm. kävin Ikeassa ja sen sellaista ;D Parkettia ei esimerkiksi saanut peittää muovilla tai pahvilla ennen tuon varoajan täyttymistä, eli en nyt ihan äkkiseltään keksi mitä ois tuona aikana uudessa kodissamme oikein pystytty tekemäänkään :) Jos parketin hionta olisi ollut vähän myöhemmin, niin toki oltaisiin ennen sitä hoidettu jo seinien maalaukset alta pois. Ainiin ja kyllähän myö vähän niinku hoidettiinkin, mutta sitten kun se maalauskärpänen puraisi ;D

Ns. tykkään! Molemmissa seinissä sama väri, mutta huomaatte miten luonnonvalo muuttaa sen sävyä :)

Mitäs muuta? Nyt meneillään on listoitus, eli partsilla jiirisaha on ilahduttanut sulosoinnuillaan naapureita, kun poikaystäväni on pätkinyt peitelistoja oikean mittaisiksi. Eikä se ilo (ja toivottavasti naapurisopukaan, hehheh :D) vielä tähän lopu, koska pian päästään jo jalkalistojen kimppuun. Sitten ei olekaan enää kuin niiden keittiökaappien kiinnittäminen ja pahvien repiminen lattioilta. Tulevan viikonlopun vielä varmistumattomasta aikataulusta riippuu se, päästäisiinkö jo alkuviikosta siivoamaan ja roudaamaan tavaroita. Sohvat on luvattu saapuviksi 8.6., eli viimeistään silloin kaiken varsinaisen remppaamisen on oltava valmista :) Vähän alkaa olla jo sellainen olo, että viimenkin :D

Nyt miulla ois ihan hirvee hinku päästä taas Ikeaan. Kolmen viikon takainen reissunihan ei mennyt taas ihan kuin oppikirjoissa, mikä ilmeni viimeistään siinä vaiheessa kun parkkipaikalla tajusin että yksi ostamani hylly oli leveämpi kuin autoni takapenkki. Ja ei, ei se mahtunut toisinkaan päin autoni mittasuhteista johtuen. No siinä sitten milli milliltä ja pakkauslaatikkoa hieman aukoen sain kuin sainkin hyllyn mahtumaan kyytiin ja kun ovi pamahti kiinni, voitte uskoa että vannoin ettei se aukea ennen kuin olen taas Kouvolassa :D Harmi kun ei ole kuvaa, mutta voitte uskoa että tuossa vaiheessa kun autonovi nasahti kiinni, ei ollut muuta mielessä kuin kaasuttaa mahdollisimman nopeasti pois niiden kaikkien katseiden alta :D

.
Tällainen väliaikakatsaus tähän saumaan. Nyt ei tarvitse hirveän teräviäkään hoksottimia arvatakseen, mihin tästä koneelta noustuani suuntaan! ;)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Päänavigointi

Koti

Yhteistyössä Desenio