Oman kirjan kirjoittaminen on ollut yksi pitkäaikainen, mutta ehkä hieman harvemmin ääneen sanomani tavoitteeni. Ensimmäisiä rivejä kirjoittelin aikanaan Ami Prolla Miinaharavan pelaamisen ja Paintilla piirtelyn ohessa, sen jälkeen jo vähän uudemmilla laitteilla Wordilla ja kaiken tämän lomassa lukuisten muistikirjojenkin sivuille.
Noista projekteista on jäljellä enää muisto vain sisäisellä kovalevylläni, mutta kirjankirjoittamiskipinäni on koko ajan kasvanut sitäkin voimakkaammaksi. Olen pyöritellyt vaikka millaisia ajatuksia, mutta koko ajan kuitenkin luottanut siihen, että miltei malttamattomasti odottamani kuningasidea muotoutuu kyllä sitten kun sen aika on. Eli kun miulla on jostain ihan oikeasti sanottavaa.
Kuten olette varmasti huomanneet, sydämenasiani on positiivinen pedagogiikka ja luonteenvahvuudet sekä opettaja on inhimillinen ihminen -ajatus, mistä kaikista voisin puhua vaikka maailman tappiin saakka. Taas kerran palaset alkoivat loksahdella päässäni: en muista oliko se viime joulu vai jo joku aiempi ajankohta, kun aloin puhua tästä ideastani ääneen. Ja koska kaikissa meidän äidin, itsekin ammattipedagogin, seulan läpäisevissä suunnitelmissa on toivoa, idea omasta positiivisen pedagogiikan teemoihin liittyvästä kirjastani jäi elämään ja on erityisesti nyt alkuvuoden ajan muhinut mielessäni koko ajan entistä vahvemmin.
Sitten se voi olla yksi helmikuinen lauantai, kun aamukahvilla sanot ajatuksen kotona ääneen ja vain tunnet, että NYT! No se lauantai saattoi mennä Vegemessuilla (ja Terhikin sai kyllä automatkalla osan tästä innostuksestani :D), mutta sunnuntaiaamuna sama NYT!!!, joskin vielä entistä voimakkaampana, herätti miut ylös varttia yli seitsemän ja suorilta koneen ääreen. Siitä hypin välillä olkkarin lattialle tsekkaamaan materiaaleja ja sitten taas takaisin tekstiä näpyttämään. Just tällainen mie olen! Kun se liekki syttyy, niin se tunne todellakin valtaa miut samalla tavalla kuin joku maastopalo vähän kuivemman metsän :D (Joo, en ole kirjoittamassa mitään vertauskuvakirjaa, hahah! :D)
Jos siis et ole seuraillut Instastani ja -stooreistani tätä hommaani, niin kirjani keskittyy hyvän huomaamiseen ja luonteenvahvuuksiin pitkälti omien opettajana tekemieni arkikokemusteni kautta. Käsittelen kirjassani opettajuutta oppilaiden kanssa tasavertaisena ihmisenä olemisena ja lähden sitä kautta etenemään opettajuuden toteuttamiseen positiivisen pedagogiikan puitteissa. Tämän enempää en ehkä vielä tässä vaiheessa asiaa avaa, koska itseni tuntien kun tähän prosessikirjoittamiseen lähden, niin homma sitten todellakin on sitä ja jotain vielä tässä vaiheessa olennaista karsiutuu varmasti pois ja vastaavasti sivuille ilmestyy jotain, mitä en itsekään vielä tiedä.
Aikanaan kirjoitin kandini kolmessa päivässä, ja jotain samaa tässä kirjaprojektissanikin on. Sisältö nimittäin alkaa olla jo aika hyvin kasassa, nyt vain pitäisi osata harrastaa sitä kuuluisaa tiivistämistä ja jo edellämainitsemaani karsimista. Kandia kirjoittaessani tiesin, ettei siitä ole kiinnostunut ohjaajani ja itseni lisäksi ehkä just kuin meidän äiti, mutta tämän kirjan haluan palvelevan tarkoitustaan mahdollisimman hyvin ja laajalti.
.
Tällainen väliaikakatsaus siis, koska olen saanut teiltä innostavan paljon yhteydenottoja noiden mutamien instajulkaisuideni jälkeen. Jännitän itsekin, mitä tästä lopulta muotutuu! :)
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka