Arki

Tämä kesä on ollut jo tähän mennessä (koska tätä on vielä paaaaaaljon jäljellä, eikös?!) miulle henkilökohtaisesti tosi monitahoinen. Kesä tuntui alkavan jo äitienpäivän tienoilla ensimmäisen helleaallon laskeuduttua Suomeen, mistä taisi jäädä miulle joku usko aurinkoon: peräkkäisetkään viileämmät ja sateiset päivät tuossa välissä eivät saaneet heittämään kirvestä kaivoon. Ja oon kyllä jo lähtökohtaisestikin sitä mieltä, että kesä on mielentila – puhunhan aina vielä joulunakin, että tänä kesänä sitä, tätä ja tuota. Ihan oikeesti! :D

Äitienpäivästä lähdettiinkin sitten ryminällä eteenpäin ja voin vannoa, etten minään edellisenä kesänä ole kokenut näin laajoja tunneskaaloja ääripäästä toiseen muutaman viikon sisällä. Olen ollut todella huipulla, sitten taas täysin maan nielemänä ja samaa vauhtia tämänhetkisen aurinkoaallon kanssa olen alkanut kaivautua ylös poteroistani.

Ehkä tämä tunteiden vuoristorata on mahdollistanut ja tietyllä tavalla pakottanutkin elämään hetkessä. Hyvä niin. Katselen taas elämää ylipäätään hyvin erilaisesta perspektiivistä ja punnitsen ihan uudella tavalla asioiden merkitystä tai merkityksettömyyttä sekä sitä, mikä oikeasti läikähtää sydämessäni ja mikä on vastaavasti ihan jees. Koska joihinkin asioihin voin itse vaikuttaa, niin teen sen keskittymällä noihin ensimmäisiin: merkityksellisiin ja niihin, mitkä tuntuvat oikeasti hyviltä.

Tänä kesänä erityisen hyvältä on tuntunut olla kotikotona Kiteellä tai Savonlinnassa mökillä. Niinpä reissaamista on tullut todella paljon, varmaan kohta jo enemmän kuin kuluneen vuoden aikana yhteensä. Kaikki alkoi kesäkuun alun Kemin reissusta ja sen jälkeen ollaankin taidettu olla joka viikonloppu pohjoisemmassa Itä-Suomessa. Jatkuva pakkaaminen ja purkaminen (okei, jälkimmäisestä oon jo vähän luopunutkin, koska kohta kuitenkin huomaan olevani taas  pakkaamassa :D) on jotenkin työläännyttävää saati sitten ajomatkat, mutta aina perille päästessä on sellainen olo, että täällä on hyvä ja tänne mie kuulun. Ja tieto siitä, että jo parin viikon päästä myö ollaan Kemissä entistä pidemmän välimatkan päässä, on ehkä sekin ollut sellainen pieni herätys, että hei, tää kolmisen tuntia suuntaansa on kuitenkin vain vajaa puolet siitä matka-ajasta, joka täytyy jatkossa varata.

.
Pakkausoperaatio on siis taas suoritettu (edellä ilmi tulleesta syystä suht nopeasti ;)) ja kohta starttaan viikonlopun Kitee-Savonlinna-roadtripille. Montakohan kilometriä tänä kesänä on tullut istuttua autossa – ois melkein pitänyt ottaa ylös, tai sitten ei! ;)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Monellekaan ei varmaan tule uutena tietona se, että rakastan listoja. Ehkä vieläkin pienempi yllätys on, että sitäkin enemmän rakastan, kun saan vedettyä to do -listalta jonkun asian tehdyksi. Samoin esimerkiksi reissuun lähtiessä olisin ihan hukassa ilman perinteistä kynää ja paperia, ja jos kauppaan on tarve lähteä isommin tai ostaa jotain muuta kuin ne perinteiset, niin ostoslista on oltava. Monesti keksin myös jonkun lorun tai vastaavan ostettavista asioista, mutta paperi tukee tätä oikein hyvin :D Harrastaako muuten joku muu tätä, että luo jonkun hokeman muistettavista asioista ja sitten rallattaa sitä mielessään aina siihen saakka, kunnes ostoskärryissä on tuo kaikki tarvittava? Vaikka ba-ka-le-sa (banaanit, kauramaito, leipä, salaatti) :D?

Joskus perinteinen listaaminen kävi itselleni myös aika raskaaksi. Huomasin nimittäin, että listoja tuli väsättyä pääsääntöisesti vain niistä asioista, jotka pitää tehdä, tai joita ei saa missään nimessä unohtaa. Heh, arvatkaapa vain, miten paljon noiden asioiden tekeminen ihan lähtökohtaisestikaan houkutteli – siitäkin huolimatta, että tiesin ja tiedän sen ylivetämisen aikaansaaman palkitsevan tunteen.

Ehkä raadollisinta tässä on se, että tekemättömät asiat rasittavat aina eniten. Ootko huomannut? Toisaalta, tulisiko toimeen tartuttua silläkään todennäköisyydellä, jos to do -juttuja ei olisi kirjoittanut ylös ja sen lisäksi työntäisi niitä alitajunnassaankin vain loitommaksi?

Ai mistä miulle tuli mieleen listat just nyt? Siitä, että vastikään juttelimme ystäväni kanssa listapersoonistamme ja juuri siitä, miten tuo alunperin muistamista ja tehokkuutta tukeva homma voikin alkaa kääntyä ”seinät kaatuu päälle ja vuorokaudesta loppuu tunnit kesken” -tunteeksi. Etenkin näin kesäisin olen kova suunnittelemaan, mitä ennen elokuun alkua pitäisi (noniin, sieltä se taas tuli! :D) tehdä, mutta onneksi tämän kesän suhteen olen tajunnut höllätä. Eihän siihen tarvittu kuin muutto ja muutama muu täysin uutta ajateltavaa antava asia, heheh. Jokohan ensi vuonna hoksaisin, että hei, jokainen kesä on ollut kuitenkin lopulta ihan täysin onnistunut, vaikka to do -listallani olleet jutut ovatkin saattaneet jäädä yliviivaamatta – parhaimmillaan kun ne ovat nimittäin muuttuneet vielä mukavammiksi asioiksi ja tekemisiksi. Elämällä kun vain on tapana tapahtua, vaimitensemeni?! ;)

Sen verran täytyy tosin ottaa sanojani takaisin, että kyllähän miulla itse asiassa tällekin kesälle on summer bucket list, jollaiset teimme tyttökerhon viimeisellä kokoontumiskerralla. Toisaalta asia on nyt eri kuin aiemmin, koska tajusin lähteä liikkelle muun muassa ”Syö vesimelonia”, ”Kirjoita” ja ”Kuuntele kesäbiisejä” -tyyppisillä asioilla, jotka tulisivat tehtyä ilman mitään listojakin. Tai itse asiassa ovat jo näin ensimmäisen lomaviikon aikana tulleetkin (ks. edellinen kuva), eli täähän on ollut ihan megaonnistunut kesä jo tähän mennessä! 8)

.
Listailetko sie ja jos, niin millaisia asioita? :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Heti alkuun aivan suurkiitos kaikista tsempeistä, joita olette kanavaa jos toistakin pitkin toivotelleet muuttoomme liittyen! Olen lukenut niitä hymyssä suin ja taas nähdään se voima, mikä asioiden jakamisessa on: monta hyvää pointtia olisi jäänyt pimentoon, mikäli en olisi tästä asiasta suutani avannut ennen kuin oltaisiin jo oltu pohjoisessa. Parhaimpana mielessä tietty se, että Kemi/Keminmaa/Tornio – mikä noista kolmesta sitten tarkaksi asuinpaikaksemme päätykään – tuntuvat kommenttienne perusteella olevan jokainen omalla laillaan mukavia asuinkuntia :)

Halusin nostaa nuo jättämänne kommentit ja niiden arvon kiitollisuuteni lisäksi esille myös siksi, että niiden kautta positiivisuuden voima korostuu taas. Mahtava juttu on se, että todella harva ainakaan lähti haukkumaan synnynsijojaan tai nykyistä kotikuntaansa ja sikäli olisi saanut miettimään, että onko tässä muutossa nyt mitään järkeä. Miehelläni tosin on vuoden kokemus Kemistä vuosikymmenen alkupuolelta, että lasken tässä kyllä senkin varaan, ettei hän minua mukanaan ihan mihinkään kammotuspaikkaan veisi ;)

Siinä missä negatiivisia ajatuksiaan viljelevät pessimistit eivät pety, muutoksiin mahdollisuuksina asennoituvat tyypit saavat omatkin kelani pyörimään paljon kirkkaammin. En tiedä teistä muista, mutta ainakin oma mindsetini on niin paljon kiinni siitä, millainen seura tai ilmapiiri minuu milloinkin ympäröi. Joskin onneksi, onneksi, negatiiviseen läyhäämiseen miut on suhteellisen hankalaa enää nykyisin saada mukaan, mutta energiaa sellainen silti syö vaikka takavasemmalla itse pyrkisinkin pysyttelemään.

Negatiivisesti virittäytynyt seura ja ilmapiiri on varsinainen energiasyöppö, mutta toisaalta ehkä siinä huomaakin, miksi omia ajatuksiaan ei kannata päästää samanlaiseen kierteeseen. Minuu suorastaan harmittaa se, että aika monen ihmisen perustila tuntuu olevan negatiivinen. Vaikka ulkona paistaisi aurinko, niin kohta se kuitenkin menee pilveen. Ihan niin kuin näiden tyyppien aivot olisi ohjelmoitu näkemään aina huonoin mahdollinen vaihtoehto, olipa kyseessä asia mikä tahansa. Se ei ole tietysti miulta mitään pois, mutta harmittaa heidän itsensä puolesta!

Enkä todellakaan väitä olevani aina pelkkää auringonpaistetta itsekään: saatan olla pettynyt johonkin asiaan ja näyttää sen, mutta valittamalla harva asia ratkeaa. Jos on valmis valittamaan, on oltava valmis myös tekemään jotain – edes esittämään ratkaisuehdotusta.

.
Sitä kuuluisaa positiivista asennetta alkaneeseen viikkoosi! :) Kiitos, kun olet siellä!

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka