Meidän beibi on tänään täysiaikainen <3 Tai kuten edellisestä tekstistäni käy ilmi, niin virallisesti hän oli sitä jo toissapäivänä, mutta oman kirjanpitoni mukaan… ;) No mutta joka tapauksessa. Vaikka viikot raksuttavat nyt 38:aa, minkäänlainen hötky syntymän suhteen ei vielä ole päällä – ainakaan mahan tällä puolella :) Maanantaisessa synnytystapa- ja painoarviossa nähtiin, että pikku-Matsonilla on edelleen kaikki hyvin bioprofiileita myöten. Arvioidun painonsa puolesta hän on nimensä mukaisesti vielä sen verran minityyppi, että suon hänen kasvaa kaikessa rauhassa. Toki painoarviokin voi heittää, mutta sitä suuremmalla syyllä, että se voi heittää myös yläkanttiin.
Ja mikäs tässä on itsellänikään ollessa, kun pystyn elämään edelleen tosi normaalisti. Pieniä viimehetkien haasteita on, mutta niidenkin kanssa tulen kyllä toimeen vallan mainiosti, kun tiedän miten vähällä olen tähän asti päässyt ja mikä tämän kaiken takana on <3 Enkä oikein edes kehtaa puhua haasteista, kun kyseessä on lähinnä öihin liittyviä suhteessa erittäin pieniä ja ymmärrykseni mukaan asiaankuuluvia oireita:
– kivulias kyljenkääntö yöllä. Aikuisiällä olen kokenut olevani melko rauhallinen nukkuja, enkä myllää yöllä kasvoja jalkopäähän tai itseäni edes kovin pahaan X-asentoon. Mutta se rauhallisuuskaan ei tässä vaiheessa enää varsinaisesti auta, kun joka ikinen niistä harvoistakin kyljenkäännöistä kiristää ja vaatii hieman voimien keräilyä. Sitä tunnetta on vaikea selittää, kun yhtäkkiä se ei käykään niin ketterästi kuin ennen ja täytyy miettiä miten toiselle kyljelleen ensin kääntyy ilman vatsalihasten tukea (miullakin ne ilmeisesti ovat aiemmin jossain tuolla kuitenkin olleet :D) ja sitten ”laskeutuu” ilman, että maha läsähtää (onneksi pehmeään) patjaan
– kuorsaaminen. Ja aivan jäätävä sellainen :D Oon aina ajatellut, että mie taidan olla meidän (lapsuuden)perheestä ainut, joka on säästynyt ilman tätä ominaisuutta. Mutta ei! Pakko se on uskoa, kun about joka yö herään itsekin kuorsaukseeni :D Kun korvatulpatkaan eivät enää toista osapuolta auttaneet, ollaan meillä tässä viime aikoina tehty pieniä nukkumiseen liittyviä uudelleenjärjestelyjä ja huonejakoja ;) Mutta kaikessa yhteisymmärryksessä siis, koska miusta on ihan oikeus ja kohtuus että vähintään toinen meistä saa vielä nukkua – valvomista kun molemmille todennäköisesti tulee piisaamaan lähiaikoina
– se kuuluisa vessahätä ja erityisesti öisin. Ei tässä mitään, tää on ihan normaalia miulle muutenkin, mutta siinä missä ennen hädin tuskin olen aamulla muistanut käyneeni yöllä vessassa, nykyisin nämä kyllä herättävät ihan huolella. Nimittäin jos tuo kyljenkääntö vaatii jo veronsa, niin entäs sitten sängystä kokonaan nouseminen :D Siinä saa aina miettiä missä hyljeasennossa milloinkin itsensä raahaa jalkopäähän ja yrittää sieltä ponnistaa taas kerran jollain muilla keinoin kuin vatsalihaksillaan. No mutta kai näissäkin tekniikoissa alkaa harjaantua, koska joka kerta olen ainakin vielä tähän mennessä ehtinyt ennen kuin on ollut liian myöhäistä ;)
– väsymys. Aivan jäätävä tämäkin etenkin aamupäivisin ja iltaisin klo 20-21 maissa. Veikkaan, että ylempänä luettelemani asiat voivat olla erittäin vahvoja syitä tämän seurauksen takana :D Noin viikon ajan olen nukkunut päikkärit yhdeksän ja kymmenen välillä, koska tuntuu ettei päivä vain jatku aamupalan jälkeen ilman niitä. Iltapäivisin sen sijaan olen yllättävän pirteä ennen kuin kello alkaa käydä puoli yhdeksän uutisia ja mie rupean nuokkumaan ja välttelemään sohvalle nukahtamista (koska jokainen tietää miten hankala siitä on raahautua vielä hammaspesulle ja sänkyyn asti :D)
Jos ja kun tässä ovat vatsani kasvun ja pikku-Matsonin ihanien liikkeiden lisäksi melkeinpä ainoat raskausoireeni, en voi edelleenkään olla muuta kuin kiitollinen ja tiedostaa miten etuoikeutettu olen. Koko raskausaika on ollut niin parasta, että onneksi olen hoksannut ja osannut nauttia siitä. Toki erityisesti alkuun liittyi paljon henkisiä epävarmuuksia, mutta ajattelen että niidenkin kohtaaminen ja käsittely vain vahvistivat.
.
Mie nautin jokaisesta päivästä, kun vointini sen sallii. Mahdolliset vielä ilmenevät oireet pyrin ottamaan vastaan nöyrästi ja ymmärryksellä, kuitenkin toivoen ja luottaen siihen, ettei hyvin sujunut raskausaika tarkoita että kaikki tulisi vaikkapa synnytyksessä takaisin ”korkojen kera”.
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa