Yhteistyö

Positiivinen pedagogiikka ja luonteenvahvuudet. Yksi iso teema, joka motivoi minua työssäni ihan suunnattomasti, ja jota toteuttaessani koen suurta kiitollisuutta sekä vastuuta niistä 22 oppilaastani, joihin tiedän itselläni olevan tosi iso merkitys. Niin paljon voin omalla olemisellani ja tekemiselläni vaikuttaa, että en halua muuta kuin pyrkiä parhaimpaani.

Kirjoitan harvoin blogissani juttusarjoja, mutta positiivisen pedagogiikan ja luonteenvahvuuksien käsittely on käytännössä mahdottomuus rajata vain yhteen postaukseen. Tai jota en edes halua rajata vain tähän tekstiin, vaan koen tarkoituksenmukaisemmaksi käsitellä sitä useammasta eri näkökulmasta tarkasteltuna omina juttuinaan :) Ammattiini liittyviä postaustoiveita on tullut aika paljon, ja ajattelin että tästä teemasta niitä on helppo ja itselleni luonnollista toteuttaa.

Tässä juttusarjani ensimmäisessä osassa kirjoittelen positiivisesta pedagogiikasta ja luonteenvahvuuksista ”mitä?” ja ”miksi?” -näkökulmista . Tarkoituksenani ei ole copy-pasteta tekstejä asiantuntijoiden sivuilta, vaan kertoa nimenomaan omia kokemuksiani opettajan näkökulmasta.

Positiviinen pedagogiikka on hurjan laaja aihe, mutta siinäpä sen juju mielestäni onkin: sitä voi toteuttaa ja soveltaa ihan kaikessa. Oikeasti. Ihan kaikessa. Positiivisen pedagogiikan keskiössä on oppilaassa olevan hyvän huomaaminen ja jokaisen yksilöllisten vahvuuksien sekä myönteisten tunteiden tukeminen, vahvistaminen ja hyödyntäminen. Itse opettajana koen olevani etuoikeutetussa ja samalla myös hurjan vastuullisessa tehtävässä siksi, että antamallani palautteella ja jokaisella oppilaan kohtaamisellani – toivottavasti mahdollisimman usein kannustavalla ja välittävällä sellaisella – voin mahdollistaa oppilailleni positiivisia kokemuksia omasta itsestään. Positiivisen pedagogiikan ”äiti” Kaisa Vuorinen on ilmaissut asian fiksusti siten, että positiivisilla kokemuksilla käsitys itsestä ja omista vahvuuksista voimistuu, mikä muokkaa luonteesta vahvempaa ja toipumiskykyisempää myös elämän mukana tuomien haasteiden edessä.

Yksinkertaisesti positiivinen pedagogiikka on hyvän huomaamista ja sen vahvistamista. Eli juuri sen, mitä meissä kaikissa on sisäänrakennettuna! Siinä missä olen huomannut osalle oppilaista omien vahvuuksien nimeämisen olevan helppoa, voitte uskoa että olen kohdannut myös ”ei miussa ole mitään vahvuuksia” -ajatusmallilla varustettuihin lapsia. Mutta siitäkös tämä ope vasta onkin innostunut ja käärinyt hihat yhdessä näiden oppilaiden kanssa! :) Tietyllä tapaa surullista, mutta samalla myös tosi motivoivaa on lähteä pohtimaan ylipäätään sitä, mitä sana hyvä tai vahvuus tässä kontekstissa tarkoittaa. Aiheesta lisää omassa tekstissään.

Ehkä jo ymmärrättekin, että positiivinen pedagogiikka ei ole rakettitiedettä, eikä siitä sellaista kannata lähteä tekemäänkään. Kyse on oikeastaan paluusta hyvin perusasoiden äärelle.

Miksi positiivista pedagogiikkaa? Oman näkemykseni mukaan ihan jo siksi, että haluan tarjota oppilailleni mahdollisimman hyvän, turvallisen ja positiivista ilmapiiriä huokuvan oppimisympäristön. En ole askartelijaluonne, joka olisi koristellut luokkansa hienoksi tai kokonaan ”pedagogiseksi”. Olen hyväksynyt sen, että omat vahvuuteni ovat jossain muualla: olen oppilailleni turvallinen ja kannustava aikuinen, jonka luokse tulemista ei tarvitse pelätä. Tuskin on sattumaa, että myös itselleni on jäänyt omilta kouluajoiltani parhaiten mieleen juuri tällaiset opettajat. Positiivisesta pedagogiikasta ei silloin terminä ehkä vielä puhuttu, mutta uskon että lempiopettajillani se taito oli olemassa ihan sisäsyntyisesti :)

Positiivista pedagogiikkaa myös siksi, että koen hyvien kokemusten ruokkivan itse itseään. Ihan käytännön esimerkki: välitunnilla ennen helposti kiivastunut oppilas huomaa tilanteen kärjistyvän, ja tekee valinnan lähteä siitä pois. Kun oppilas huomaa näin välttävänsä oman pahan mielen sekä mahdolliset seuraamukset (puhuttelut jne.), seuraavalla kerralla todennäköisyys lähteä mukaan typeryyksiin on huomattavasti pienempi. No, tämä esimerkki oli nyt hyvin yksinkertaistettu, mutta silti. Näitä tapauksia itse nähtyäni kuitenkin veikkaan, että niin vain se yhdessä pohtimamme ja harjoittelemamme luonteenvahvuus itsesäätely on jäänyt tekeytymään mielen sopukoihin ja alkaa päästä sieltä myös käytännön tasolle :)

Positiivista pedagogiikkaa myös siksi, että oppilaat oppisivat huomaamaan hyvää itsensä lisäksi myös muissa ja sanomaan sen ääneen. Meistä aikuisistakin jokainen tietää, miten hyvältä tuntuu kuulla positiivista palautetta tai joku kehu itsestään :) Tämän vuoksi kannustankin oppilaitani sanomaan hyvää palautetta kavereilleen aina kun se on ansaittu. Muiden huomaama hyvä itsessä saattaa avata omia silmiä tai vahvistaa jo olemassa olevaa käsitystä omista luonteenvahvuuksista. Kuinka olen toteuttanut tätä luokkani kanssa käytännössä, käsittelen omassa tekstissään. Vaikka olen vasta alussa open urallani, on minulla mielestäni jo tässä vaiheessa hyviä käytäntöjä muillekin jaettavaksi :)

Pidän luokalleni kerran viikossa ”vahvuustunnin” yhdessä koulumme erityisopettajan kanssa. Silloin syvennymme keskustelujen ja erilaisten harjoitusten kautta aina johonkin tiettyyn käsittelyssämme olevaan luonteenvahvuuteen. Näiden varsinaisten vahvuustuntien lisäksi kuljetan teemaa ihan jokaisella oppitunnilla läpi kouluviikon. Tarkoitukseni ei ole luoda itsestäni mielikuvaa täydellisenä, koska sitä en suinkaan ole. On hetkiä, jolloin tämän open omakin itsesäätely meinaa olla koetuksella tai kun kiireessä huomaan (jos aina edes huomaan…) sanoneeni oppilaalle jotakin minkä olisin voinut muotoilla paljon fiksumminkin. Tästäkin teemasta olemme keskustelleet usein oppilaideni kanssa, että ope kuten kukaan muukaan ei ole täydellinen ja yksi vahvuus on myös siinä, että osaa tarkastella omaa käyttäytymistään ja huomata sekä tunnustaa mahdolliset virheensä.

Tämä teksti oli nyt ihan tarkoituksella tällainen pieni johdanto positiivisen pedagogiikan aikaansaamiin ajatuksiini. Jätin asioiden käsittelemisen tietoisesti yleisemmälle tasolle, mutta jatkossa kirjoittelen niistä yksi aihealue kerrallaan. Jos jo nyt innostuin näin paljon, niin voitte uskoa minkä mittaiseksi tämä teksti olisi jatkunut jos olisin ottanut kaiken käsittelyyn jo tässä :D Jatkossa tulen kertomaan muun muassa miten toteutan positiivista pedagogiikkaa käytännössä, miten tuen oppilaitani löytämään luonteenvahvuuksiaan ja kuinka jaamme sekä hyödynnämme luokassa positiivisia tunteita ja vahvuuksia. Toki paneudun myös positiivisen pedagogiikan toteuttamiseen ja vahvuuksien löytämiseen liittyviin haasteisiin ja niiden ratkaisemiseen.

Jo tässä vaiheessa haluan osoittaa suuren kiitoksen PS-kustannukselle, joka on tarjonnut minun ja luokkani käyttöön tämän tekstin ensimmäisessä kuvassa näkyvät positiivisen pedagogiikan ”käsikirjan” eli Huomaa hyvä! -kirjan sekä -toimintakortit. Ne tarjoavat huimasti taustatietoa positiivisesta pedagogiikasta ja vinkkejä sen toteuttamiseen käytännössä! Ja mikä parasta, saan laittaa hyvän kiertoon eli arpoa kaksi samanlaista pakettia (á 74€) myös teidän blogini lukijoiden kesken! :) Siispä kommentoimalla jonkun ajatuksesi positiiviseen pedagogiikkaan liittyen tämän postauksen kommenttiboksiin keskiviikkoon 1.2.2017 klo 23.59 mennessä olet mukana tuon ihanan tuotepaketin arvonnassa :) Osallistuthan vaikka et olisi opettaja tai muuten lasten kanssa työskentelevä: uskon kaikkien vanhempien tai muuten lasten kanssa aikaa viettävän hyötyvän tästä! Niin ja kokemuksestani voin sanoa, että kirja tarjoaa aikuiselle oikein hyviä pohtimisen aiheita ihan omaan itseensäkin liittyen ;)

Arvonnan lisäksi PS-kustannus haluaa tarjota lukijoilleni myös alekoodin Huomaa hyvä! -tuotepakettiin. Tämän linkin takaa saatte siis Huomaa hyvä! -kirjan ja -toimintakortit 25 % alennuksella normaalihinnasta! Mahtavaa :)

.
Eli kerrothan kommenttiboksiin, millaisia ajatuksia positiivinen pedagogiikka sinussa herättää! :) Jos siulla on jotain toiveita tähän juttusarjaan liittyen, niin ilmaisethan myöskin ne, kiitos! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka