Anna Huhtilainen

Päänavigointi

Suhteet

Kun oikeastaan ei edes tarttenut tehdä mitään

Viimeinen kulunut reilu viikko on sisältänyt reissaamista kilometreissä enemmän kuin varmaan koko viime kesä yhteensä :D Tykkään matkustaa omalla autolla, vaikka se miten luonnon tuhoamista onkin. Matkanteko helpottuu, kun voi kulkea täysin omien aikataulujen mukaan ja pitää taukoja (tai olla pitämättä :D) silloin, kun siltä tuntuu. Automatkat ovat otollisia hetkiä hyville ja pitkillekin keskusteluille, eikä tarvitse miettiä, kuka ympärillä kuulee tai kuuntelee. Niin ja voi myös pakata niin paljon tavaraa kuin haluaa. Koska ihan varmuuden vuoksi kannattaa ottaa aina mukaan sekin paita, jonka saa kotiinpalattua kaivaa laukun pohjalta koskemattomana tai ne shortsit, joiden tiesit jo lähtiessäsi reilun kymmenen lämpöasteen sääennustetta vilkaistessasi jäävän käyttämättä ;)

Eilen kirjoitin instakuvaani näin: ”Viimeisimmän kuluneen viikon reitti Kouvola-Kemi (mistä tämä kuva 💙)-Haaparanta-Kemi-Kouvola-Loviisa-Kouvola-Helsinki-Kouvola-Lappeenranta-Kitee-Joensuu-Kitee-Savonlinna-Varkaus-Lappeenranta-Kouvola alkoi tuntua jo sellaisena puutumuksena, että suorastaan hyppelin äsken onnesta päästessäni kävelylenkille 😍 Onnea todellakin on nää #perusasiat, joskin myös meidän reissuviikko kaikkine kilometreineen oli ihan vertaansa vailla! ☀️”

Reissupäivämme olivat hyvin kaksijakoisia: siinä, missä Kemissä mentiin aikataulutetusti paikasta toiseen, Kiteellä ja Savonlinnassa tuli löhöiltyä senkin edestä. Ja sitten kun tuo löhöilymoodi jää päälle, niin sieltä sohvalta on ihan todella vaikea nostaa itseään ylös :D Toisaalta ajattelen, että niin kauan kuin tuollainen löysäily tuntuu mukavalta, se todennäköisesti myös on sitä ja tekee kropallekin ihan hyvää. Tuossa jonakin päivänä jossain päin Suomea ajellessamme, kun takapuoleni oli istumisesta jo melkein tunnoton, mietin, että tarttis varmaan tehdä jotain. Samalla joku toinen ääni päässäni muistutti myös siitä, että rehellisesti sanottuna en muista, milloin olisin ollut viimeksi edes muutamaa perättäistä päivää siten, ettei kroppani olisi ollut jonkinlaisen fyysisen kuormituksen alaisena. Sen lisäksi on muistettava myös kaikki muut tekijät, joita ei välttämättä mitata sykkeissä tai hien määrässä, mutta jotka aiheuttavat jollain toisella tapaa kuormitusta keholle.

Ihminen on luotu liikkumaan ja kuten tuosta eilisestä kuvatekstistänikin käy ilmi, mikään ei ehkä tuntunut tuon istumaputken päätteeksi niin hyvältä kuin ihan perinteiseistä perinteisin kävelylenkki. Mutta myös nämä tällaiset breikit kaikki arjen rutiinit ylösalaisin laittaessaan tulevat yleensä kuin tilauksesta etenkin, kun niihin osaa suhtautua oikein. Joku vuosi sitten olisi vielä ahdistanut, mutta nyt nautin.

.
Mielestäni on erittäin tervettä osata keskittyä ja ottaa kaikki irti siitä, mitä kulloinkin tarjolla on. Näillä reissuillamme (etenkin kotikoti- ja mökkiosuuksissa) se on yleensäkin lepo ja läheiset ihmiset <3 Kelpaa!

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Säätä syvällisempää, jos voin valita

Viimeaikoina olen tavannut ihanan paljon erilaisia ihmisiä, mikä on tuonut mukanaan sekä kepeämpiä että syvällisempiä keskusteluja. Olenkohan ainut, joka saa paljon enemmän irti noista jälkimmäisistä, ja vastaavasti onpa ilmoja pidellyt -tyyppiset small talkit tuntuvat usein vievän paljon enemmän energiaa? Vaikka äkkiseltään voisi ajatella, että tuollainen ”tyhjän höpöttely” olisi jotenkin kevyempää, niin joskus tuntuu siltä, että mieluummin olisin vaikka ihan hiljaa ja yksin omien ajatusteni kanssa kuin juttelemassa tyyliin säästä :D

Miusta on ihana höpötellä niitä näitä ja nauraa ihan hölmöillekin jutuille. Ehdottomasti. Veikkaan, ettei meistä kukaan selviäisi täältä elossa, jos elämä olisi pelkkiä syvällisiä ja analyyttisia keskusteluja ilman pienintäkään huumorinkukkaa tai välillä ihan ”hyvällä omallatunnolla” niistä pienistäkin asioista purnaamista. Yleensä noiden jälkeen itsekin naurahtaa, että no joo, olipas taas kamalaa kun se kaurapuuro räjähti aamulla mikroon tai vielä pahempaa: kun nyt yhtäkkiä iskikin nämä (IHANAT!) helteet ;) Se, että pystyy tulemaan takaisin omaan hyvään mindsetiin ja laittamaan asiat taas oikeisiin mittasuhteisiin lieneekin tärkeintä myös tässä yhteydessä.

On ilmoja pidellyt, heheh ;)

Vastaavasti syvällisemmät keskustelut vievät miut helposti syövereihinsä ja aika menee silloin kuin siivillä. Miun tuttavapiirissä on todella paljon taitavia ja älykkäitä keskustelijoita, mistä olen tosi kiitollinen! Heidän kanssa jutellessani en ainoastaan pääse purkamaan omaa sydäntäni tai tukemaan toista, vaan usein samalla laajentuu maailmankatsomuksesta lähtien ihan kaikki. Usein toivon, että kunpa voisin imeä itseeni sen kaiken viisauden, jota ympärilläni on! Keskustelujen aikana ja jälkeen oloni on todella energinen ja ajatteluni tuntuu ns. saaneen paljon ravintoa. Sen sijaan turhan spekulointi ja samojen sekä omaa elämänpiiriä sinänsä koskemattomien asioiden puiminen jo miljoonatta kertaa aiheuttaa helposti sellaisen phuuuuuh-fiiliksen, ja sieltä vie hetken nousta taas tiettyyn vireys- ja siihen omaan normaaliin mielentilaan.

Ja sitten kun mietin, niin tässä ollaan taas kerran elämän rikkauksien äärellä. Jokaiselle keskustelulle on aikansa ja paikkansa, ja ehkäpä tuo voimauttava tai ei-niin-voimauttava fiilis on hyvin pitkälti kytköksissä myös omaan kulloiseenkin mielentilaani :) On parasta, kun ei tarvitse olla pelkästään joko-tai, vaan voi olla myös jotain niiden väliltä – monessakin asiassa!

.
Mutta siis jos nyt voisin valita, niin… ;)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Kävellen kohti keski-ikäisyyttä

Kävely! Tuo toisaalta niin tylsä, mutta silti ihan äärettömän koukuttava laji! Näkemykseni, että puolentoista vuoden takainen Caminomme muutti suhtautumiseni siihen täysin, voimistuu edelleen. Kuten olette blogistani miljoonaan kertaan lukeneet, niin työmatkakävelystä en enää luopuisi ja monet muutkin lyhyehköt matkat tulee usein taitettua jalan. Kokemus matkojen pituudestakin on muuten muuttunut ihan jonkun verran: joskus muutama vuosi sitten puolen tunnin (työ)matka olisi tarkoittanut varmaa auton käynnistämistä :D (…ja koska yli-ihminen en ole, enkä sellaiseksi pyri, niin mainitsen myös, että vastaavasti en kyllä luopuisi omasta autostanikaan. Esim. isosti kaupassa, you know!)

Pelkän työmatka- ja muun hyötyliikunnan lisäksi kävelystä on löytynyt viimeaikoina ihan uusi ulottuvuus. Nimittäin se on todella hyvää parisuhdeaikaa! Voit lukea otsikon nyt uudestaan, kun kerron, että tilanteemme on edennyt jo samanlaiset tuulipuvut -tasolle… Mutta hei, on ne sentään eriväriset ja toisaalta ei se oltu myö, vaan urheiluliikkeen hyvä tarjous :D Etenkin nyt huhtikuun aikana myö ollaan lenkkeilty yhdessä tosi usein ja käyty samalla myös ehkä parhaita keskusteluja! Jos puhelimet ylipäätään on mukana, niin ne pysyvät visusti taskussa – paitsi kuvien ottamiset, heheh. Mitä muuten on harrastettu suhteessa ihan todella vähän, eli joo, kyllä tässä jutussa joku taikansa ihan selvästi on! ;)

Tänään meidän lenkille ilmaantui tällainen kolmas pyörä :D

Kun omat ”oikeat” liikuntaharrastukset ovat asia erikseen, niin kävelyä ei tule ajateltua sellaisena varsinaisena treeninä. On oikeastaan ihan sama, viettääkö lenkillä puoli vai kaksi tuntua tai kenties jotain siltä väliltä. Kävellessä jo itse jutteleminen on fyysisestikin paljon helpompaa kuin juostessa, vaikka jälkimmäinen aikamoista kevyttä hölköttelyä omassa tapauksessani onkin. Kävellessä on helppo olla omien ja yhteislenkeillä myös toisen ajatusten kanssa läsnä, kun ei tarvitse miettiä esimerkiksi miltä hikiset vaatteet tuntuvat tai miten happi riittää muuhun kuin pelkkään hengittämiseen. Saattaa kuulostaa tosi hassulta, mutta näin mie sen koen. Myös lähteminen on helpompaa, nimittäin koko vaatekerrastoa ei välttämättä tarvitse vaihtaa, vaan etenkin nyt menneinä (ja toivottavasti myös tulevina) lämpiminä kevätpäivinä on riittänyt suunnilleen se, että on vain vetäissyt kengät jalkaan!

.
Noniin, nyt tässä taas kävelystä vähäksi aikaa ;) Aivan varmasti palaan aiheeseen jatkossakin, mutta ennen sitä: kävelepä (tai pyöräile!) alkavalla viikolla edes yksi sellainen matka, jolle ottaisit tottumuksesta oman auton tai julkisen ja pyydä joku seuraksesi! Saatatte hyvinkin koukuttua! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Someihmisiä

Nykyaikaa parjataan paljon siitä, miten lapset – eivätkä paljon aikuisetkaan – muuta tee, kuin tuijottavat puhelinten ja padien näyttöjä niskat vääränä. Okei, totta tuokin, ja aiheesta keskustelu on varmasti ihan tarpeellista. Mie vain olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että kunhan näitä laitteita sovelluksineen osaa käyttää sekä ajallisesti että tavallisesti fiksusti, niistä on lopulta enemmän hyötyä kuin haittaa.

Itse olen solminut lähestulkoon kaikki aikuisiän ystävyyssuhteeni eri somekanavien kautta tai ainakin niiden myötävaikutuksesta. Eli jos en olisi viettänyt täällä niin paljon aikaani, olisi monta tärkeää ihmissuhdetta jäänyt syntymättä. Toki aina voi miettiä sitä, mitä samaan aikaan olisi tapahtunut vaikka salilla tai jossain muussa ”livesti sosiaalisessa paikassa” – olisinko kenties tavannut siellä vähintään yhtä kivoja tyyppejä? Ehkä useampiakin? No, sitä en oikeastaan edes jaksa ajatella, koska olen niin kiitollinen näistä nyt elämässäni olevista ihmisistä. Eikä heidän arvoaan muuten yhtään vähennä se, että olemme tutustuneet somen kautta – tuskin edes muistan sitä, koska tuntuu kuin olisi tunnettu aina! :D

Näyttää siltä kuin olisin syönyt pelkkiä salaatinlehtiä punakaalilla ja yhdellä ravulla :D Totuus kuitenkin piilee tuon kaiken vihreän alla :D

Aloin kelata näitä juttuja eilen alkuillasta, kun istuin junassa Helsingistä Kouvolaan. Eilinen oli nimittäin jotenkin niin malliesimerkki kaikesta tuosta edellä kertomastani. Aamulla menin kimppakyydillä (Facebookista bongatulla, heheh! ;)) Helsinkiin. Siellä tapasin ensin Janinan, jonka kanssa nykyisin erittäin syvä ystävyytemme alkoi blogikollegiudesta. Janinan kanssa aamukahvit juotuamme hengailin päivän Kaisan kanssa. Meidät yhdisti ehkä viime syksynä (?) Instagram, jossa ensin kommentoitiin toisillemme, sitten alettiin viestitellä ja lopulta vaihdoimme aktiiviseen whatsappailuun. Ainiin ja kyllähän myö tässä välissäkin kerran jo pikaisesti nähtiin, kun Kaisa kävi marraskuussa ohikulkumatkallaan hakemassa tilaamansa raakasuklaajoulukalenterin tästä meiltä! :)

Elämän ihmeitä tässäkin ;)

Ja sitten, kuten aika moni teistä varmasti muistaakin: jos ei ois somea ja bogia, niin tuskinpa olisin eilen hypännyt kimppakyytiinkään Kouvolasta käsin ;) Illalla olisin varmaan jatkanut junalla Joensuuhun asti, siis jos elämäni olisi edennyt sillä tavoin kuin vielä viisi vuotta sitten tähän aikaan kaavailin. Mutta onneksi kävikin niin, että itse laatimieni maailman parhaiden (…) suunnitelmien noudattamisen sijaan elämä päätti kuuluisasti tapahtua ja määrittää suuntansa ihan itse <3

.
Näitä mietin eilen ja aika paljon vielä tänäänkin. Voi tätä nykyaikaa ja no, koko elämää! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Pääsiäisen parhaat

Niin meni pääsiäinen että heilahti. Instagramissa minuu seuraavat tietävätkin, että oltiin Rukalla mieheni ja veljeni kanssa. Kyllä miulla oli kone mukana, mutta taisin tehdä jonkinlaisen ennätyksen, kun en koskenut siihen viiteen (!!) kokonaiseen päivään :D Tuli siis otettua pieni luova tauko bloginkin suhteen, koska puhelimella postausten kirjoittaminen on itselleni nougou.

Meidän reissusta riittäisi kerrottavaa ummet ja lammet, mutta mennään nyt muutamalla kokoavalla pointilla, jotta saan matkakertomukseni pituuden pysymään edes jollain tavoin tiivistettynä. Ja tottahan se on, ettei mikään kokemus milloinkaan kuulosta kerrottuna niin mahtavalta kuin hetkessä itse elettynä ja fiilisteltynä. Mutta parhaita paloja jakaa mielellään ja elää vielä uudestaan ne tunteet :)

Tänä pääsiäisenä miulla oli etuoikeus…

…reissata ihan unelmaporukalla. Oma mies ja veli – kenen muiden kanssa voisin olla yhtä oma itseni?! No äitin tietysti, mutta nämä kolme ovat kyllä ihan tasan tarkkaan samalla viivalla :)

…nauraa vatsani kipeäksi. Nuo elämäni miehet ovat myös uskomattomia huumoriveikkoja, joiden kanssa syntyi tälläkin reissulla ihan törkeen paljon uusia niin hölmöjä, mutta niin hauskoja insideläppiä :D

…käydä myös syvällisempiä keskusteluja. Pidempi yhdessäolo on otollista aikaa myös niille, kun useimmiten arjessa tulee soiteltua veljeni kanssa vain ”Mitä kuuluu, miten meni työpäivä?” -tyyppisiä puheluita

…huomata taas, miten parhailla tyypeillä minuu on siunattu. Ja että ne parhaat tyypit löytyy näin läheltä! <3

…nauttia huikean upeasta Suomen luonnosta. Ei sitä oikeasti aina muistakaan, miten hienoja paikkoja meillä täällä on ja vieläpä neljässä eri asussaan vuodenaikojen vaihdellessa!

…lasketella ja hiihtää ihan mahtavissa olosuhteissa! Maisemien lisäksi säältä ei olisi voinut enempää toivoa ja rinteet sekä ladut olivat ihan unelmakunnossa

…ihastua hiihtämiseen uudestaan ja harrastaa sitä enemmän kuin monena viime talvena yhteensä. Hiihtäminen oli oikeasti kivaa, kun sain tehdä sitä omassa tahdissani välillä hiestä märkänä, mutta sitäkin enemmän auringonpaisteesta nautiskellen!

…syödä superhyviä ruokia! Siis yksi reissujen kohokohtia, obviously! Hotelliaamiaiset ja kunnon pihvit, ai ettien että! Edelleen voisin ihan kivuttomasti heittäytyä vaikka kokonaan vegeksi, mutta kyllä kunnon pihvi muutaman kerran vuodessa on ihan mieletöntä herkkua sekin :)

…juoda Pepsi Maxia ihan liikaa! Kyllä, sekin on jonkinlainen etuoikeus tässä tapauksessa, koska olen onnistunut vierottautumaan tuosta herkustani arkena tosi hyvin, mutta reissuissa…kääk! Eilen valittelin superkipeää makunystyrääni, johon mieheni totesi että olet tainnut juoda Pepeä suusi kipeäksi. Aimitenniin?! :D

…siirtää kaikki arjen velvollisuudet takavasemmalle. Voin myöntää, että työasioita tuli mietittyä ensimmäistä kertaa vasta eilisellä kotimatkalla ihan Kouvolan nurkilla

…ihan vain olla jos siltä tuntui. En ehkä nukkunut ihan optimaalisia yöunia, mutta hei, niihin panostan arkena :) Aivoja sen sijaan tuli lepuutettua ihan olan takaa ja disclaimerina, ettei siihen kuulunut alkoholi kuin parin viinilasillisen verran. Aurinko ja aikatauluttomuus on enemmän miun juttu! ;)

Tiesin kyllä jo ennen reissua, että tästä tulee ihan huikee juttu. Mutta että näin huikee, niin huh! Kuten eiliseen instakuvaani jo veljeäni lainasinkin, niin ”ainakaan seurasta, kelistä tai varusteista ei tää reissu jääny kiinni!” Eipä totta tosiaan jäänyt! :D

Ja mikä tärkeintä, mukavan loman jälkeen oli kiva palata myös mukavaan arkeen. Näiden kahden vuorottelu on ihan mahtavaa ja tärkeimmäksi koen sen, ettei arkea tarvitse lähteä lomalle pakoon, ja toisaalta että lomallakin viihtyy niin hyvin, ettei arkea ehdi vielä tulla ikävä.

.
Toivottavasti siullakin oli mukava pääsiäinen ja sait viettää sitä itsellesi mieluisalla tavalla! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka