Anna Huhtilainen

Päänavigointi

Ruoka

5 ruokafaktaa itsestäni

Somessa (= Instagramissa, apua muuten miten sana some tuntuu nykyisin tarkoittavan tai ainakin painottuvan pääosin Instaan – ootteko huomanneet?) on tällä hetkellä pinnalla faktahaasteet ja ruuasta keskustelu. Tavallaan tekisi mieli ottaa osaa siihen, mutta tuntuu että just tällä hetkellä en jaksaisi yhtään väärinymmärtäjää. Jokainen somea yhtään enemmän seuraava tai sitä tekevä tietää varmasti sen, miten pienikin sanamuoto voi aiheuttaa kovan porun ja/tai että ennen julkaise-nappia on luettava oma teksti kaikkien mahdollisten lasien läpi ainakin silloin, jos on pistämässä ilmoille päivityksen jokaisessa ainakin jonkun mielipiteen herättävästä teemasta. Kuten vaikkapa siitä ruuasta.

Kannan kuitenkin korteni kekoon täällä blogin puolella ja lyömällä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Sain idean tähän itse asiassa siitä, että vastasin täällä faktahaasteeseen, joka alkoi ylläriylläri milläs muulla kuin ruokateemalla ;) Niinpä saatte seuraavassa 5 ruokafaktaa minusta, ehkäpä hieman kepeämmällä otteella aiheen rautalangasta vääntämisen sijaan :)

1. Aloitan samalla kuin tuossa Insta-julkaisussani pienellä lisäyksellä:
Tykkään ruuastani mahdollisimman simppelinä: mitä vähemmän kastikkeita ja muuta ylimääräistä, sitä parempi. Ellei intialaista ruokaa lasketa, mutta senkin nautin mieluiten sitten paikan päällä alkuperäismaassaan. Siellä tilasinkin ruuan aina ravintolassa pyytämällä mausteet yhtä vahvoina kuin ne paikallisillekin laitettaisiin. Yhtä monta kertaa tarjoilija kysyi: ”Really?”, saaden miulta vastauksen: ”Yes please!” ja viimeistä murua myöten tyhjän lautasen :)

2. Simppeliysmieltymykseni tekee poikkeuksen esimerkiksi rahkan kanssa. Sen kohdalla pätee, että mitä sörsselimpi, sitä parempi. On ehkä maailman tylsintä syödä rahkaa sellaisenaan, joten sen joukkoon on laitettava aina vähintään marjoja, pähkinöitä, siemeniä, hedelmälohkoja, kaakaonibsejä, mysliä… Tai ainakin jotain noista, mutta yleensä nimenomaan vähintään noita :D

3. Leivän kanssa elän todella kausittain. Ja nämä kaudet voivat kestää päivästä useampaan vuoteen. Tällä hetkellä Lidlin kaurasydämen ohelle on tullut Real, mutta ajatus jostain muusta ruisleivästä jälkiuunipaloja lukuunottamatta ei juuri nyt kiinnostele.

Fakta taitaa olla myös se, että syön lähes aina tietokoneen ääressä :D

4. Miun pahe on napostelu. Nyhtis, Härkis, raejuusto, oikeastaan ihan mikä tahansa suoraan paketista tai purkista maistuu usein paremmalta kuin osana varsinaista ateriaa. Myös proteiinijauhe suoraan lusikalla pussista (ja kun se sulaa suuhun ihanan tahmaiseksi makeaksi massaksi :D) on ikisuosikkini.

5. Voisin elää päivän tai varmasti vaikka parikin pelkillä kasviksilla ja hedelmillä, etenkin jälkimmäisillä. Tai siis pääni voisi, mutta veikkaan että vatsalla saattaisi olla jossain vaiheessa jotain sanomista asiaan :D Ja kun tuossa ykköskohdassa mainitsin sivuutin noita ulkomaanreissuja, niin mie oon just se, joka tuo etelästä matkalaukussa aina muutaman paikallisen hedelmän mukanaan, fiilistelee niitä ja niiden syömistä kotona ihan täysillä. Tämä on aiheuttanut hämmästystä reissukumppaneissani, mutta matkamuistonsa kullakin ;)

+1, koska aina voi santsata, ottaa vielä yhden tai okei, ihan vain vähän kehaista itseään ;) Olen ollut vuoden alusta asti juomatta Pepsi Maxia! Etenkin miut paremmin tuntevat tietävät, että tämä on sellainen totaalinen rasti seinään -tilanne. Ja kyllä, on tehnyt ihan älyttömästi mieli, mutta nyt kun on näin pitkä putki päällä, niin ei sitä raaski ihan tuosta noin vain katkaista :D

.
Millaisen ruokafaktan tai vaikka useammankin sie kertoisit itsestäsi? :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa

Ei mikään huijausraparperipiirakka

Meillä on perhepiirissä sellainen vitsi, että leipoessani jotain veljeni lähes poikkeuksetta kysyy, onko tää nyt huijaussitä tai huijaustätä? :D Tuo kysymys juontaa juurensa siitä, kun jossain vaiheessa miulla oli tapana muokkailla reseptejä ihan oman pääni mukaan ja aina niin ”terveelliseen” suuntaan, että lopulta pohjataikinoissakin oli jäljellä lähinnä ei mitään – ainakaan jauhoihin ja sokeriin viittaavaa ;)

No, sittemmin olen palannut tuolta polultani, vaikka edelleen nautin siitä, kun saan päästää kokeilevan keittiöni valloilleen. Nykyisin osaan kuitenkin arvioida paremmin, milloin ja missä seurassa se kannattaa tehdä ;) Niinpä yllätinkin miun elämäni miehet viikko sitten Kitteellä, kun nostin pöytään ei-minkään-huijausraparperipiirakan, kuten luomukseni itse esittelin. Toki sinne pari pientä muttaa* ihan perinteiseen meidän kotona totuttuun mamman marjapiirakan pohjareseptiin verrattuna tyylilleni uskollisena ujutin, mutta itse asiassa tällä kertaa ne olivat muutoksia maunkin kannalta vain parempaan suuntaan. Kyllä, näin totesivat myös makuraatilaisenikin! :D

Pohja:

– 1,5 dl vehnäjauhoja
– vajaa 1 dl kaurahiutaleita
– 0,7 dl kookoshiutaleita*
– 1 dl sokeria
– 0,5 dl mantelimaitoa*
– 0,5 dl öljyä*
– 1 kananmuna
– 1 tl leivinjauhetta
– 1 tl kanelia*

Täyte:

– raparperia viipaloituna niin paljon kuin tykkäät
– purkki kermaviiliä
– kananmuna
– sokeria oman maun mukaan
– ripaus vaniljasokeria

Ensin pohjan kuivat aineet sekaisin, sitten kananmuna ja nesteet mukaan. Levitys piirakkavuokaan, raparperit ja kermaviili-kananmuna-sokeriseos päälle. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Tässä on varmaan niin tarkat ohjeet kuin tätä piirakkaa varten a) tarvitsee tai b) osaan antaa :D

Tässä piti olla kuva meidän valtavista raparperipensaista, mutta koska sää oli niiden hakuhetkellä vielä astetta tätä harmaampi, kylmempi ja märempi, niin… :D

Yllä oleva ohje on todella helppo ja toiminut perinteisenä versionaan meillä aina sellaisena äitin ”perusvarmana” leivonnaisena onpa kyseessä ollut raparperi-, mustikka tai vaikka punaviinimarjakausi. Tai ainakin tällainen mielikuva miulle on jäänyt mieleeni jo lapsuudesta saakka :) Jatkossa säilytän ehdottomasti nuo kookoshiutaleet pohjassa, koska ne toivat rakenteeseen samalla sekä ihanaa kuohkeutta että hieman myös sellaista ”chunkya”. Suosittelen! :)

.
Herkullista viikonloppua! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Viikonlopun villit

Äitienpäiväterveisiä Kitteeltä! Hoidetaan heti tähän alkuun nämä muodollisuudet, eli voi vau mikä sää meitä suomalaisa onkaan hellinyt! Myö oltiin sovittu tälle viikonlopulle pihatalkoot jo aikoja sitten, ja toissaviikkoiset Täytyy varata lämmintä mukaan, kun järvessä on vielä jäät -tyyppiset whatsappailut alkoivat vaihtua perjantaita lähestyttäessä Ootteko muuten huomanneet, sunnuntaiksikin 26 astetta?! -tyyppisiin viesteihin :D Aivan luksusta!

Etenkin loppukesäisin olen monet kerrat hehkuttanut täällä blogissani sitä, miten rakastan sukeltaa marjapuskiin ja omppupuihin. Ja miten jo ennen niitä mansikkapellot on ihan parasta kesässä! Vastaavasti en muista, olenko koskaan avannut historiaani hortailijana? Etenkin nokkosia olen keräillyt useampana keväänä ja tehnyt niistä omaa viherjauhetta ja pestosysteemejä myös. Nam! Yhtenä kesänä kävin itseasiassa villiyrtti-/-vihanneskurssinkin! Hortia hortaillessa on syytä olla varma, mitä kerää. Ei esimerkiksi olisi kovinkaan kiva tarjota ruokamyrkytystä saati jotain vielä pahempaa kaikille ruokailijoille…

Eilen muiden aloittaessa pihatöitä, mie suuntasin pienelle metsä- ja pihakierrokselle. Nappailin mukaan muun muassa vuohenputkea, ihan minimini koivun- ja mustaherukanlehtiä, ketunleipiä ja pihlajanmarjojen silmuja. Nuo toimi saanovan ja jääsalaatin seassa oikein hyvin oman pikantin makunsa antaen!

Samalla tuli tutkailtua mitä kuuluu raparpereille (ei mee enää kauaa!) ja oli jotenkin niin ilahduttavaa nähdä talven ja paksun lumipeitteen jälkeen taas esimerkiksi mansikanlehtiä ja mustikanvarpuja. Haaveilin, että olisin saanut tehtyä jotain myös horsmista tai siis niiden aluista, mutta niitä en vielä bongannut. Jännä juttu, miten eri vaiheessa kevät on esimerkiksi Kouvolassa kuin Kiteellä – joskin tämä viikonloppu on varmasti ollut melkoinen spurtti täällä pohjoisemmassakin Itä-Suomessa!

Tänään äitienpäivän juhlimista meidän malliin :) <3

Jaksan edelleen ihailla sitä, miten keväällä kaikki on niin uutta ja koskematonta. Värit ovat niin uniikkeja ja valo siivilöityy vielä lehdettömien tai juuri lehteen puhjenneiden puiden välistä niin heleästi. Ah <3 Voin myös myöntää, että näin keväällä myös tartun esimerkiksi haravanvarteenkin paljon mieluummin kuin syksyllä ehkä vähän jo koleassa säässä ja vuoden parhaan ajan ollessa jo ohitse. Saattaa myös olla, että tämän viikonlopun luksuskeleillä on tähän suuri vaikutus: jos kevätsää olisi ripauttanut vettä ja suonut lämpöä sen kymmenen astetta kylmällä viimalla ryyditettynä, niin olisin varmasti hakeutun vain siisteihin sisätöihin ;)

.
Jos olet innostunut hortailusta, niin kerrothan omia lempparivilliyrttejäsi sekä mihin ja miten niitä käytät! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Täytetyt myskikurpitsat ja muita tuparitarjottavia

Palataanpa vielä hetkeksi viime viikonlopun tupareihimme :) Aloin suunnitella jo paljon etukäteen mitäpä muutakaan kuin tarjottavia. Selasin nettiä, laitoin linkkejä kirjanmerkkeihin, kirjoittelin ohjeita ylös, vaihdoin vielä viimemetreillä suunnitelmaa ja niin edelleen. Saattaa kuulostaa aika sekavalta, mutta jollain tavalla nautin kaiken valmistelemisesta – ja kaikesta taustatyöstä, mitä saa tehdä jo ennen sitä ;) Vähän niinku joulussakin melkein parasta on aatonaatto, kun on sellainen kutkuttavan odottava tunnelma sekä sopiva säpinä ja se pääasia vasta edessäpäin :)

Lopulta päädyttiin tarjoamaan täytettyjä myskikurpitsoita. Veljeni tuli meille jo perjantaina, ja lopulta erittäin sujuvalla yhteistyöllä kolmestaan hänen ja mieheni kanssa taiottiinkin lauantaina oikein maistuva lounas :D Eikös sellaiseen kuulu aina yksi kiintiöperheriidan siemen tai ainakin pienet pultit ottava työttystävä ja/tai sisko?! ;) No, ne pultit hävisivät onneksi yhtä nopeasti kuin tulivatkin, ja ruokaa laitettiin lopulta sillä parhaalla mausteella eli rakkaudella :)

Muuhunkin menuun olimme itse sekä ymmärtääksemme myös vieraamme, tyytyväisiä :) Myskikurpitsojen lisäksi meillä oli pöydässä muun muassa aurinkokuivatuilla tomaateilla ja mulperinmarjoilla ”maustettua” salaattia sekä ruislastuja ja vaaleaa näkkäriä itse tekemäni hummuksen kanssa syötäväksi.

Jälkkäriksi oli jäätelöbuffet, mikä olikin itse asiassa ensimmäinen tuparimenumme lukkoonlyöty komponentti :D Oikeasti en valehtele yhtään, jos sanon, että meillä on maistettu varmasti kaikki kolmetkaverit ja benkkujenkut. Meillä asuu yksi sellainen jätskifriikki ettei mitään rajaa, ja miekin pääsen siinä siivellä aina makuraatiin :D Jätskien kaveriksi tein taatelibrownieta sekä raakasuklaita. Perusperus, mutta hyvin maistui :)

Koska kehittelemäni täyte myskikurpitsoihin onnistui mielestäni tosi hyvin, jaan ohjeen siihen nyt myös teidän kanssanne. Varsinainen kurpitsasesonki alkaa olla jo ohitse, mutta näitä myskiversioita löytää kaupasta aika hyvin ympäri vuoden, joten ei tarvitse edes odotella ensi syksyyn saakka päästäkseen testaamaan ;)

Seuraavasta satsista tuli täytettä neljään myskikurpitsaan, joten säädä määriä tarvittaessa. Tai tee vaikka tuplana ja syö ylimäärä, koska ainakin itselleni laadunvalvontaa tehdessäni täyte maistui ihan pelkiltäänkin ihan todella hyvin… ;) Täytteeseen tarvitset:

– 2 punasipulia
– 2 suippopaprikaa
– muutama broccolini
– neljä valkosipulinkynttä pieninä paloina / murskattuna
– purkki vihreitä linssejä
– paketti tomaatti & basilika -maustettua tofua murusteltuna
– loraus soijakastiketta
– juustokuminaa
– mustapippuria

– päälle oluthiivahiutaleita ja tuoretta persiljaa

Halkaise myskikurpitsat puoliksi (koverra siemenet pois ja säilytä & hyödynnä halutessasi) ja paahda niitä 200-asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia. Itse pidin puolisen tuntia, ettei kurpitsoista tullut ihan lötköjä, vaan niihin jäi hieman reunoja pitämään kokonaisuutta kasassa.

Kurpitsoiden ollessa uuneissa, pilko punasipulit ja suippopaprikat pieniksi ja kuullota ne paistinpannulla pienessä määrässä öljyä. Lisää pienityt broccolinit ja valkosipulinkynnet, ja pyörittele pannulla hetken aikaa. Kun kasvikset alkavat pehmetä, lisää joukkoon purkillinen vihreitä linssejä ja murustele tofu perään. Anna hautua.

Ota myskikurpitsat uunista ja koverra niiden sisus muiden kasvisten joukkoon paistinpannulle. Pyörittele seos tasaiseksi ja mausta se juustokuminalla sekä mustapippurilla. Lorauta sekaan makusi mukaan soijakastiketta.

Nostele täyte myskikurpitsoihin ja ripottele päälle oluthiivahiutaleita. Nosta uuniin vielä noin 10 minuutiksi ja jos et ota niitä vielä heti pois, peitä kurpitsat alumiinifoliolla. Ennen tarjoilua koristele esimerkiksi tuoreella persiljalla.

Kunhan olen itse seuraavan kerran viitseliäällä tuulella, niin teen näitä ehdottomasti uudestaan! Loppujen lopuksi hankalinta ja aikaavievintä taisi olla vain myskikurpitsojen puolittaminen…meille kaikille… ;) Mutta siitäkin selvittiin, kuten jo alussa kerroinkin ;D Ja sitä paitsi ne oli meidän veitset, ei myö leikkaajat. Nii! ;)

.
Herkullista viikonloppua! Nappaa tästä vaikka lauantailounas tai miksei kunnon sunnuntairuokakin :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Tosinaisen taatelibrownie

Sunnuntai on uusi leivontai! Itsellenikin hämärän peitossa olevasta syystä olen nimittäin innostunut puuhailemaan keittiössä usean viimeisimmän viikonlopun nupiksi. Toissapäivänä osuin maaliin ehkä paremmin kuin pitkään aikaan: tämä taatelibrownie ei ole mikään perinteinen -ton sitä ja -ton tätä, vaan niin killeri, että mieheni vei tästä siivun työkaverilleenkin :D Pieni egobuustaus tälle leipurille, hahah, kun pääsin jo tähän sarjaan, että ”vaimon” leipomia herkkuja viedään töihinkin :D Kyseessä taitaa siis olla varsinainen tosinaisen taatelibrownie! (…ja tässä ajassa lienee tarpeen huomauttaa, että tahallaan väärinymmärtäjät älkööt vaivautuko :))

Viimeistään tämä ohje on osoitus siitä, että hieman alkuperäistä ravitsevammaksi upgreidattu resepti voi oikeasti toimia ja mikä tärkeintä, maistua! Kas näin:

– noin 15 taatelia (tuoreita/kosteita tai kuivempia liotettuna)
– ½ dl kookosjauhoa
– 1 dl (suklaa)heraproteiinijauhetta
– ½ dl raakakaakaojauhetta
– kananmuna
– 2-3 rkl kookosöljyä
– 1 tl leivinjauhetta
– ripaus suolaa
– tarvittaessa makeutusta esim. stevialla

Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja surauta taikinaksi. Halutessasi jätä taateleista sattumia taikinan joukkoon, eli tällöin älä aja massaa ihan sileäksi. Taikina on koostumukseltaan yksi tahmea köntti, mutta ei huolta, sen kuuluukin olla! :D Levitä eli painele taikina leivinpaperoituun vuokaan ja kypsennä brownieta 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia uunin tehosta riippuen. Brownie saa jäädä koostumukseltaan mutakakkumaiseksi.

Eli helppoa kuin heinänteko taas! Ja jos jotain ohjeen aineksista ei kaapissasi ole, voisin kuvitella niiden olevan korvattavissa ”perinteisemmillä” vaihtoehdoilla, kuten kookosjauhot vehnäjauhoilla ja raakakaakaojauhe tummalla kaakaojauheella / äklömakean ystävän versiossa vaikka O’Boylla. Taatelitkin voit hätätapauksessa korvata vaikka just niillä kiintiörusinoilla, joita meillä kaikilla on keittiönkaapissa karkkihampaan kolotusta varten (mutta jotka sinne ihme kyllä aina onnistuvat kuivumaan, vaikka makeaa on tehnyt mieli monet kerrat ennen rusinoiden parasta ennen -päiväystä ;)). Toki kookosjauho ja taatelit yhdessä antavat tälle leipomukselle sellaisen erityisen ihanan ”chunkyn” ja mutakakkumaisen rakenteen.

Ja paistoajasta täytyy vielä mainita yksi juttu! Pidä uunissa olevaa brownietasi silmällä, koska se menee ihan parissakin minuutissa helposti liian kuivaksi. Kaveri kertoi. No ei vaan, tämä omani oli vielä sopivan tahmeaa, joskin jos nyt saisin kelata aikaa taaksepäin, niin ottaisin brownieni pois uunista juuri ne ratkaisevat pari minuuttia aiemmin, kun totesin, että vielä saa hetken olla :)

Mie annan ohjeen tai vaikka leivonkin tätä tarjolle, niin tuu sie ottaa kuvat browniepalkalla? ;)

.
Testaa ja tuu kertomaan, mitä tykkäsit tai miten terveelliselle (not) maistui! ;)

.
ps. Samoilla lämpimillä tuli leipastua TAAS myös proteiinipullakakkua, nam sillekin ikisuosikille(mme)! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka