Terveisiä Berliinistä! :)
Kuten tiedätte, lempiharrastuksiini kuuluu haaveilu siitä, millainen oma kahvilani tai ravintolani olisi jos sellaisen joskus perustaisin. Mutta tiedättekös sen tunteen, kun melkein kuin sattumalta kävelet sisään sellaisen paikan ovesta? Tajuat, että hitsi vie, tässähän se on! Ihan kuin se oma haavekuva, ja ilmielävänä!
Niinpä mie en malttanut odottaa kotiinpaluuseen asti tämän tekstin kirjoittamista. Miun oli nimittäin päästävä oitis kertomaan eilisestä ravintolakokemuksestamme. Googlaillessani löysin suositellun paikan, joka piti ehdottomasti päästä tsekkaamaan: The Bowl. Kun ravintola arvomaailmastaan annostensa ulkonäköön asti näytti siltä että tuonne on päästävä, niin sinnehän oli päästävä :D Suunnitelma oli siis selvä.
Itse otin Superfood salad bowlin ja mieheni Asia bowlin. Näiden kylkeen yhdistimme vielä varsinaisesti alkuruuiksi tarkoitetut bataattiranskalaiset ja siemennäkkärin (tähän mennessä maailman parhaalla maistamallani!!) guacamolella. Meidän molempien annokset oli silkkaa rakkautta, ja sain monet kiitokset että olin bongannut meille kyseisen paikan – mieheni annoksen seitanit ja tofut upposivat täyttä häkää raavaampaankin lihansyöjään ja vegeravintola sai täydet viisi tähteä :) Itsekin totesin ruuan olevan niin hyvää, ettei sitä edes olisi raaskinut syödä, hahah! :D
Jotenkin nuo aidot ja puhtaat maut on aina jotain sellaista, että niitä tekisi mieli vain pureksia. Kun silkinpehmeä avocado sulaa ja rapea romainesalaatti rapsahtaa suussa, ei voisi olla parempaa! Ellei sitten lasketa ihanasti maustetun siemennäkkärin rouskuttelua ja mahtavan makeita viikunasattumia.
Entäs sitten sisustus ja kaikki muu? No niinpä, olisin voinut jäädä istuskelemaan tuonne vaikka miten moneksi tunniksi. Paikassa vallitsi niin kiva ja välitön tunnelma, mikä vielä entisestään tuki tuollaista ”luomumeininkiä”. Mahtavaa! Ainoa miinus tuli todella epäsiisteistä wc-tiloista, mutta ne eivät varsinaisesti tähän ruokailukokemukseen liittyneetkään.
Myös saamamme palvelu oli hyvää. Oma fiiliksemme The Bowlista poikkesi siis esimerkiksi Ainon kokemuksesta sen verran, että kohdallamme palvelu tosiaan pelasi ja kaikki ruuat tulivat joutuisasti :) Tosin onhan näiden käyntikertojen välillä jo reilu puolitoista vuotta aikaa, että ehkä Ainon terveiset ovat menneet perille, heheh ;)

.
Eilen illalla kävimme syömässä ”iltalenkin” päätteeksi vielä toiseen otteeseen ihan hotellimme naapurissa – onneksi, koska päivän reilusti yli 20 000 metriä ja 25 000 askelta alkoivat painaa sen verran, että kovin paljon kauempaa ei varmaan olisi enää edes jaksettu kävellä köllähtämään mahojemme viereen ;)
.
Nyt uuteen päivään ja uusiin seikkailuihin! Mistäköhän myö tänään itsemme löydetään…syömästä?! ;)
Ruokailut kun on aina ulkomaanreissujen kohokohtia, vai mitä muut ootte mieltä? :)
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka