Anna Huhtilainen

Päänavigointi

NLP

Yksi näkemys ymmärryksestä

Suomi 100:n viimeinen nolla on jo muuttunut ykköseksi, mutta toivon, etteivät menneen juhlavuoden teemat lentäneet taivaan tuuliin uudenvuodenrakettien matkassa. Onneksi ainakin hyvin fiksuna pitämäni presidenttimme puhui erityisesti ymmärryksen tuomasta yhteyden teemasta vielä tämänkin vuoden puolella. Go Sale!

Olen usein miettinyt suvaitsevaisuden tai yksinkertaistetummin tuon ymmärryksen muita kohtaan olevan palvelus myös itselle. Miekin tunnistan ja tunnustan olleeni satunnaisesti kriittinen sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole olleet/tehneet/ajatelleet kanssani samalla tavalla johonkin itselleni merkitykselliseen asiaan liittyen. Eikä käy kiistäminen, etteikö tuo tunne joskus vieläkin meinaisi nostaa päätään, mutta onneksi osaan aika hyvin narauttaa itseni siitä kiinni ja ns. laskea yhdestä kymmeneen tai ainakin miettiä, että onkohan tämä taas sellainen asia, johon omaa energiaa kannattaa tuhlata. Koen iän tuoneen kypsyyttä monessakin asiassa, ja onneksi ymmärrys on ehdottomasti yksi niistä. Ainakin pääsääntöisesti, kuten edellä jo mainitsinkin.

Saako käyttää vielä vähän jouluista kuvaa? Tämän pakanankin mielestä kun tää vain sopii tämän tekstin aiheeseen :)

Jos ei mennä mihinkään rikolliseen toimintaan tai muuten oikeasti kyseenalaisiin tekoihin, niin mielestäni helpoimmalla päästäisiin taas kerran live and let live -mentaliteetilla. (Kyllä, olen saattanut käyttää tuota lainia joskus aiemminkin! ;)) Miten paljon miekin oon kuormittanut itseäni murehtimalla ja myönnetään, kummeksumallakin, toisten asioita, tekemistä tai olemista. Kun tuota samaa kapasiteettia on vapautunut johonkin paljon hyödyllisempään, olen tullut tulokseen, että tietyissä tilanteissa ihan sama on oikeastaan todella käyttökelpoinen suhtautumistapa ja parhaimmillaan jos ei synonyymi ymmärrykselle, niin ainakin sitä tukeva asia.

Luulen, etten koskaan voi tulla sataprosenttisesti ymmärtämään kaikkia muita, hyvä jos aina itseänikään ;) Mutta voin aina yrittää ja jatkuvasti kehittyä siinä. Helposti ymmärrys kuulostaa iisimmältä kuin se todellisuudessa onkaan: ymmärrys vaatii hyväksymistä, satunnaisesti ehkä anteeksiantoakin. Tässä tuleekin ehkä se homman dilemma, tai ainakin kohta, jonka kanssa olen itse päässyt tai joutunut tekemään eniten töitä. Kun joku on vaikka loukannut sinua, niin miten selität omille aivoillesi, ettei anteeksiantaminen tässä yhteydessä tarkoita, että samalla hiljaa oikeuttaisit tuollaisen käytöksen? Miten saat sisäisen kiehuntasi laantumaan siten, että voit tehdä sovinnon niin oman mielesi kuin tapahtuneen kanssa? Miten rohkenet luottaa siihen, että karma kyllä hoitaa, eikä se vaadi toimintansa tueksi itseltäsi muuta kuin ns. tilanteen yli näkemistä?

Miten tilanteen yläpuolella oleminen saattaakin tuntua joskus niin hankalalta? Siitäkin huolimatta, että pohjimmiltasi tiedät pääseväsi erityisesti itse paljon helpommalla, jos ja kun et jää kantamaan tuota kaikkea kakkaa mukanasi.

Niin ja sitten se ymmärrys laajemmassa mittakaavassaan. Kunpa joku päivä tämä maailma olisikin siinä tilassa, että sotien sijaan asiat ratkaistaisiin ymmärtämällä. Se lienee aika utopistinen ajatus, mutta ainakin itse haluaisin lähteä täältä joskus ainakin jotain sen eteen tehneenä.

.
Hyvää viikonloppua meille kaikille! :) Otetaanko yhteiseksi haasteeksi, että kun seuraavan kerran meinataan syystä tai toisesta kiihtyä hetkessä nollasta sataan, niin otetaan tietoinen pieni stoppi ja mietitään, että minkä edes pienen murto-osan tästä asiasta (tai sen taustalla olevasta asiasta!) pystyisin ymmärtämään?

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Itsehän olen täydellinen — eiku!

Miun mielestä on taito ja jopa jonkinlainen elämässä selviytymisen edellytys, että osaa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tiedän omakohtaisistakin kokemuksistani, että seuraava on helpompi sanoa kuin tehdä, mutta yritä(n) ainakin: sen sijaan, että antaisi toisen ajatusten/sanomisten/maailmankatsomuksen/you name it ärsyttää, pohdi syytä edellämainitun asian taustalla. Sitä voi ja usein onkin haastavaa nähdä etenkin, jos omat ja toisen käsitykset asioista eroavat kovasti toisistaan. Mutta! Mielestäni oikeastaan aika monesta asiasta tässä maailmassa tulee paljon mielenkiintoisempi, kun ei mieti pelkkiä seurauksia, vaan myös syitä. Ja jo aikoja sitten hoksaamani, mutta viimeistään NLP-opinnoissani teroittunut ajatus ihmisen toimimisesta kussakin tilanteessa parhaiden voimavarojensa puitteissa, on madaltanut ainakin omaa ärsyyntymiskynnystäni.

Tarkoitukseni ei ole esittää mitään jeesusta. Kuinkakohan monta ihmistä miekin olen elämäni aikana ehtinyt leimata ärsyttäväksi, vaikka oikeasti ärsyttävä tekijä onkin ihmisen käyttäytymisessä tai jossain tavassa. Tai vielä syvemmältä tonkien: ärsyttääkö minuu sittenkin kaikista eniten ne tunteet, joita toisen ihmisen toiminta saa itsessäni aikaan? Jos joku ihminen saa miut ärsyyntymään, niin vaikeintahan on usein prosessoida asiaa nimenomaan itseni kautta, saati myöntää, että ratkaisu voisi löytyä omasta ajattelumallistani ja suhtautumisestani. Tätä kysymystä olen päässyt pohtimaan monta kertaa ihan jo vaikka opettajan ammatissanikin ja veikkaan, että olen silmäni avaamalla saanut ehkäistyä monia tilanteita, jotka muuten olisivat saattaneet kärjistyä hyvinkin ristiriitaisiksi.

On aina todella ja ihan liian helppokin vedota siihen, että no kun se on semmonen ja tämmönen. Entä jos joskus miettisi, että no millainen mie sitten itse olen? Voisinko suhtautua jotenkin muuten? Tai ylipäätään: miksi, oi miksi, joku itseä ei-niin-miellyttävän ihmisen tai tämän toimintatavat ylipäätään tulee päästettyä ns. ihon alle, kun ei todellakaan tarvitsisi?

Toisten ihmisten arvostaminen ja kunnioittaminen lienee se asia, mistä iso osa hyvästä kumpuaa. Edelleen: en sano, että miun itsenikään olisi aina helppo ymmärtää jonkun toisen, täysin itseni vastakohtaisen, ihmisen ajatuksia, elämäntyyliä tai tapoja. Mutta väitän, että yhdessä elämänkokemukseni kanssa karttuu myös taitoni oppia tunnistamaan ja sietämään nimenomaan itsessäni jonkun toisen aiheuttamia ristiriitaisia tunteita.

Ja ärsyyntymäänhän saattaa saada toisen ihmisen sijaan joku asiakin. Jokainen voi itse päätellä, liittyykö vai liittyykö tämän postauksen kuvat ;)

.
Seuraavan kerran kun ottaa päähän, niin kaivan tämän tekstini esille tai ainakin muistelen sitä. Tai tätä rauhallista syyslomatorstain iltaa, kun kaikessa rauhassa kynttilänvalossa tätä tekstiäni ihan ajatuksenvirtana taas kirjoittelin.

Om ja zen ja peace ja mitänäitänyton meille kaikille! <3

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Hyvä mieli kiertoon!

Ihanaa lauantaihuomenta! :) Tiedätkö sen tunteen, kun saisit vielä nukkua, mutta yksinkertaisesti et vain pysty, koska odotat jotain asiaa niin kovasti? Vähän kuin lapsena synttäriaamuisin? Mie yritin tänä aamuna saada unenpäästä kiinni mieheni herätyskellon jälkeen, mutta eihän siitä mitään tullut…niin paljon sormet halusivat jo päästä näppikselle :D

Nimittäin: miulla on taas ilo laittaa hyvä ja kirjaimellisesti hyvä mieli kiertoon, luethan tekstini siis loppuun asti! :) Eilisiltaisen kauppareissumme varrella kävin hakemassa innolla odottamani paketin Postista, mihin PS-Kustannus oli pakannut kolme Maaretta Tukiaisen tällä viikolla ilmestynyttä Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjaa. Kun kustantamolta kyseltiin kiinnostustani tätä kirjaa kohtaan, vastasin samalla sekuntilla että kyllä kiitos!

Kyseessä on siis ikään kuin hyvän mielen työkirja ja kalenteri samoissa kansissa. Kirjassa on erilaisia hyvään oloon ja mieleen liittyviä teemoja kuten anteeksianto, vahvuudet, lepo ja niin edelleen, joiden pohjalta on koottu viikoittain ajatuksia sekä erilaisia itselleni niin rakkaan NLP:nkin pohjalta koostettuja, mieltä joustavammaksi jumppaavia tehtäviä. Jo ihan ensivilkaisut kirjan sivuille antoivat itselleni fiiliksen, että taidanpa aloittaa sen täyttämisen jo tulevana maanantaina — kirja kun ei ole jaettu nimetyille kuukausille tai viikoille, vaan oman taipaleensa sen parissa voi aloittaa perinteisen tammikuun sijaan milloin tahansa!

.

Kirjan tehtävät vaikuttavat juuri sellaisilta sopivasti arkeen sujahtavilta, eikä sellaisilta, että niiden tekemiseen tarvitsisi varata kaikkia päiviä kalenterisivuilta ;) Itse asiassa jos ihan rehellinen olen, niin ennen kustantamon yhteydenottoa olin jo ehtinyt ennakkotilata tämän kirjan itselleni, koska niin ihastunut olin sen ideaan — eli nyt olen vähän niin kuin neljän kirjan positiivisessa loukussa! :D

Onneksi hätä ei ole tämännäköinen, koska PS-Kustantamolla luettiin ajatukseni ja kehotettiin antamaan nämä ”ylimääräiset” kolme kirjaa joillekin itselleni merkityksellisille ihmisille tai vaikkapa arpomaan ne teidän lukijoideni ja seuraajieni kesken. Okei, itselleni merkityksellisiä ihmisiä miulle tulisi heti mieleeni vaikka kolmetoista, mutta valitsin joukosta nyt hänet, joka tuli ihan ensimmäisenä mieleeni :) Ihanaa, pääsen yllättämään ystäväni ensi viikolla! <3 Kaksi muuta kirjaa arvon nyt teidän kesken: olette miulle ihan jokainen lukija ja seuraaja todella tärkeä! :)

Tällä kertaa en pyydäkään teitä osallistumaan perinteiseen tapaan blogin kommenttiboksissa, vaan blogini Facebookissa ja/tai Instagram-tililläni @annahuhtilainen. Tykkäämällä/seuraamalla kanavaani ja kommentoimalla noihin linkittämiini julkaisuihin jotain mukavaa / itsellesi merkityksellistä / positiivista / mitä tahansa hyvää mieltä tuottavaa, olet mukana arvonnassa — ja kumpaankin kanavaan kommentoimalla toki tuplaat mahdollisuutesi voittoon! :)

Tehdään tästä tällainen viikonloppuspessu, eli aikaa osallistua arvontaan on huomiseen sunnuntaihin 10.9. klo 23.59 asti, ja voittajille ilmoitan henkilökohtaisesti heti maanantaina :)

.
Onnea arvontaan ja ihanaa kun olet siellä ja osallistut! :) Hyvän mielen toivotuksia meille kaikille! <3

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

”Mitä olet tänään tehnyt oman hyvinvointisi ja onnellisuutesi eteen?”

Muistattekohan, kun kirjoittelin elokuun alkupuolella lähteväni mukaan My Wildheartbeatin Jenni Kivikosken Vapauta oma voimasi -verkkokurssille? Tänään Facebookissa kilahti ilmoitus, kun Jenni oli jokapäiväiseen tapaansa päivittänyt uutta matskua ryhmäämme ja todennut samassa yhteydessä, että valmennusta ollaan menty nyt jo kolme viikkoa. Siis what?! Vastahan tämä(kin) alkoi :)

Tänään tuntui just sopivan rauhalliselta sunnuntaiaamulta istahtaa koneelle ja laittaa omia ajatuksiani ylös :) Haluan siun nyt heti alkuun tietävän, että mielestäni on turha edes odottaa, että sillä sekunnilla kun klikkaat itsesi johonkin valmennukseen, elämä muuttuu radikaalisti. Että yhtäkkiä olisitkin vapaa kaikesta taakasta ja olo olisi kuin uudestisyntyneellä. Hetkinen! Olet ottanut tärkeän ensimmäisen askeleen, joka voi jo osittain helpottaa oloasi. Varsinaiseen (ja aitoon sekä pysyvään) muutokseen tarvitaan aina omaa aktiivista toimintaa niin ajatusten kuin sitä kautta tekojenkin tasolla. Tähän kohtaan voisin käyttää vertausta siitä, ettei pelkkä ruokavalion iskeminen magneetilla jääkaapin oveen vielä laihduta yhtään ketään :)

En tiedä onko tämä tapani hyvä vai huono, kun herätessäni ensimmäisiin aamutoimiini kuuluu puhelimen (= somen :D) selaaminen. Jonkun toisen mielestä siinä vaiheessa kannattaisi olla tekemässä aurinkotervehdyksiä ja muita asanoita, kun mie oon jo Facebookissa…mutta toisaalta, jos siellä olevassa valmennusryhmässämme joka aamu kohtaa kysymyksen: ”Mitä olet tänään tehnyt onnellisuutesi ja hyvinvointisi eteen?”, niin ei kovin huonosta päivän aloituksesta voi olla kyse. Jos tuo kysymys ei ole tullut heti aamulla, se tulee yleensä viimeistään puolenpäivän tienoilla. Niinpä sen voi ottaa asenteena alkavaan päivään tai sitten muistutuksena vaikka iltapäivän puolella, että hei, tässä on vielä monen monituista tuntia vuorokautta jäljellä ja aikaa tehdä asioita oman onnellisuuteni ja hyvinvointini eteen :)

Olen entistä syvemmin hoksannut, että Mitä olet tänään tehnyt onnellisuutesi ja hyvinvointisi eteen? -kysymykseen ei tarvitse vastata listalla spa-hoidoista kampaajaan ja uudesta vaatekaapista kodin sisustuksen uudeksi pyöräyttämiseen. Esimerkiksi äsken kun olin jo kirjoittamassa tätä tekstiä ja tuo kysymys ilmestyi ryhmäämme, ensimmäinen ajatukseni oli, että vitsit, miehän oon jo tässä hetkessä tosi onnellinen, kun istun tässä pöydän ääressä blogin tekstieditori auki, muistikirja oikealla ja aamukahvi vasemmalla puolellani! Eilen illalla sen sijaan melkein purskahdin itkuun, kun istuin sohvalla ja kattelin vaan meidän kotia ja mietin miten onnellinen olen tästäkin ja nimenomaan siitä, että tää on niin Koti <3 Ja kas kummaa, juuri näistäkin asioista muotoutuu oma(n arkeni) onnellisuus ja hyvinvointi.

Olen etenkin parin viimevuoden aikana havahtunut siihen, että oma arki on se, mitä elän joka päivä ja jonka on sen vuoksi oltava arvoistansa eli hyvää. On yksinkertaisesti kestämätön ajatus, että aina eläisi pelkkään seuraavaan lomaan tähdäten tai vähintään tulevaa perjantaita odottaen. Aika monen päivän potentiaali jäisi ottamatta irti :)

Onko sisäinen voimani päässyt vapaaksi valmennuksen aikana? On hankala sanoa mikä on valmennuksen ansiota ja mikä ei. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten on sanomattakin selvää, että kun valmennus matskuineen on mennyt ajatuksiini, on se sitä kautta myös vaikuttanut toimintaani. Olen entistä tietoisemmin — ja sitä kautta myös tiedostamattani — sanonut tippaakaan kiinnostaville asioille huomattavasti useammin Joo! sen sijaan, että olisin alkanut heti etsiä niistä epäkohtia tai pahimmillaan keksimään niille sellaisia. Olen myös pistänyt vauhtia erilaisiin päässäni jo pitkään muhineisiin ideoihini kirjoittamalla niitä ylös julkisestikin ja pyytämällä mielipiteitä muilta ihmisiltä. Tämä kaikki voi olla myös alitajuntaista valmistautumistani lähenevään pimeään kauteen, johon tarvitsen aina jotain pientä äksöniä pitämään itseni kiinni muussakin kuin sohvanmutkassa näin niinku kärjistetysti :) Ehkäpä siis sanoisinkin valmennuksen olleen yksi tsemppari pistämään asioihin vauhtia ja antaneen yhden lisäpotkun hommiin!

Miusta tuntuu, että jokainen tähän valmennukseen osallistuva saa ja on saanut siitä sitä, mitä ja mihin oma elämäntilanne edellyttää. Jennin jooga- ja visualisointiharjoitukset tuovat ihanaa täydennystä tekstipostauksiin ja noudattavat samaa lempeää linjaa. Just siitä(kin) olen tykännyt tässä Jennin valmennuksessa, että johtava teema on nimenomaan lempeys ja jotenkin sellainen tosi maanläheisyys. Säännöllisesti ilmestyviä kasvisruokaohjeita en ole vielä testannut, mutta monia niistä ottanut itselleni ylös jatkoa ajatellen. Jotenkin tää on ollut niin ihana ja vapauttava kokonaisuus, koska kyseessä ei ole treeni- ja ruokavaliovalmennus, vaan nimenomaan oman pääkopan huoltoon keskittyvä kokonaisuus. Esimerkiksi monet mielikuvaharjoitukset ovat olleet itselleni aika tuttuja NLP-opinnoistani, mutta kun tiedän niiden voiman, on niitä ollut houkuttava tehdä!

Tiedän, ettei tämä tekstini ole kaikista johdonmukaisin. Toisaalta tiedän, etten näistä aiheista ehkä sellaista osaisi kirjoittaakaan. Nimittäin aina kun alan pohdiskella asioita tippaakaan syvemmin, ajatukseni sinkoilevat hyvällä tavalla sinne tänne ja ruokkivat itse itseään. Parhaimmillaan ajantajukin voi kadota ihan kokonaan, kun uppoudun omiin ajatuksiini ja kohta olenkin mielessäni jo jossain ihan muualla, mikä lähtö- tai ajatukset herättänyt tilanne olikaan :) Tämäkin teksti syntyi aikalailla nappailemalla kiinni ajatusten päistä ja antaen niiden johdattaa aina seuraavaan. Mutta juuri näiden tekstien kohdalla koen olevani läsnä aidoimmalle itselleni :)

.
Hei muuten, kerrothan tai ainakin pohdithan siekin, mitä olet tänään tehnyt tai aiot tehdä onnellisuutesi ja hyvinvointisi eteen?

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

.
ps. Vaikka olen saanut osallistua valmennukseen blogiyhteistyön merkeissä, minuu ei oo edellytetty tähän, vaan taas kerran puhtaasta omasta halustani vinkkaan: Jennillä on alkamassa samainen Vapauta oma voimasi -valmennus myös syyskuussa :) Kurssin pääset halutessasi lunastamaan itsellesi täältä!

Syksyn suunnitelmana oman voimani vapauttaminen

Kyllä se elokuu tässä vain kiiruhtaa eteenpäin, minkä todisti viimeistään eilinen ”arkeenlaskeutumiskäyntini” koululla. Oikeastihan yritin käydä siellä jo viime viikolla, mutta ovet olivat lukossa enkä päässyt sisälle…selvä merkki universumilta, että lomaile nyt vielä hyvä nainen! ;D Nojoo. Meillä alkaa työt maanantaina, ja oppilaat tulevat kouluun keskiviikkona. (Tämän lukuvuoden kuvioistani kirjoittelin muuten enemmän täällä, käy lukaisemassa! :)) Myös eilisillan spinningtunti puhui pian koittavan arjen puolesta, koska niin monta ns. vanhaa tuttua tunnilla oli. Lue: niitä kasvoja, joita olet nähnyt viimeksi silloin toukokuun lopulla, jonka jälkeen kaikki ovat olleet omilla kesämenoillaan omanlaisine aikatauluineen :)

Arkeen palaaminen tuntuu tällä hetkellä aika neutraalilta, vaikka mahtipontinen otsikointini saattaisikin välittää vähän erilaista viestiä :D Pidetään oman voiman vapauttamista siis mieluummin tavoitteena, jolle muuten löydät tarkemman selityksen tuonnempaa tästä tekstistä, joten jatkathan lukemista :)

Tunnelmoidaan nyt vielä kuitenkin vähän… :)

Koska oon ihan varmasti asunut edellisessä elämässäni jossain ikuisessa kesässä, lähenevä syksy noinniinku vuodenaikana (ja etenkin se pimeys, mikä tulee yhtäkkiä yllättäen valoisan kesän jälkeen!) kuitenkin mietityttää kuten joka vuosi about näihin aikoihin. Muutamana viimevuonna olen kuitenkin huomannut, että tuosta ässälläkin alkavasta vuodenajasta voi selvitä jos sille kehittelee jotain mielekästä tekemistä. Tai sitten jos on vaikka ystäväpariskunnan häät tiedossa kuten tänä vuonna, voi kääk miten ihanaa! :) Mut siis ihmekös tuo, jos joskus on ihan erityisen rankasti ahdistanut ja miltei masentanutkin, kun ajatukset täyttyivät vain sen pimeyden kauhulla odottelemisesta :)

Mielekäs tekeminen voi olla vaikka jonkin uuden harrastuksen aloittaminen, käsityön tekeminen tai tyyliin kirjastossa käynti ja kirjojen lainaaminen sinne sohvannurkkaan viltin alle kynttilänvalossa luettavaksi. Vai miten se meni, syksyfiilistelijät? Mie nimittäin harjoittelen vasta: tunnen edelleen paremmin nämä kesänviettotavat ;) Itse aloitin viime syksynä NLP-opintoni, mitkä rytmittivätkin sitten mukavasti koko syksyäni sekä talvea aina helmikuuhun asti. Keväällä kävin NLPT I -koulutuksen ja siitä asti kalenterissa on odotellut NLPT II -merkintä syyskuun loppupuolella :) Jee!

Sitten yksi kiva juttu mihin olen lähdössä ihan superinnoissani nyt loppukesästä alkusyksyyn mukaan, on My Wildheartbeatin Jenni Kivikosken luotsaama, oman itsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin keskittyvä neljän viikon mittainen Vapauta oma voimasi -verkkovalmennus. Valmennus alkaa sekin itse asiassa jo ylihuomenna maanantaina 7.8., ja vaikka päivämäärä osuu samaan töiden alkamisen kanssa, en ole yhtään huolissani. Nimittäin jos kerkesit jo kurkata tuon edellisen linkin taakse, niin saatoitkin ehkä jo lukaista valmennuksen sisällöistä :) Siinä nimittäin harjoitellaan armollisuutta itseä kohtaan, lempeyttä, läsnäoloa, irtipäästämistä ja unelmoimista. Muun muassa. Miusta tuntuu, että tää tulee oikeastaan just eikä melkein oikeaan saumaan, koska vaikka oma arkeni ihanaa onkin, niin usein huomaan sen kuitenkin imaisevan mukaansa ehkä vähän turhankin intensiivisesti!

Otin tosi innoissani vastaan Jenniltä saamani tarjouksen valmennuksesta :) Henkisen puolen valmennuksen lisäksi odotan kovasti esimerkiksi videoituja joogaharjoituksia sekä kasvisruokareseptejä, mitkä kuuluvat pakettiin. Luvassa on kuulemma myös kirjoitusharjoituksia — voi olla, että tulette täällä blogissani saamaan oman osanne, halusittepa tai ette! ;) Tämä kyseessäoleva blogiyhteistyö ei edellytä minua kirjoittamaan x määrän postauksia valmennuksesta, mutta melkein jo arvaa nuo valmennuksen nettisivut tsekattuani ja Jennin kanssa keskusteltuani, että ihan jos muutama ratas saattaa taas päässä pyörähtää :) Ja kuten tiedätte, niin kirjoittaminen on itselleni paras tapa prosessoida ajatuksiani.

.
Lähtisitkö siekin mukaan Vapauttamaan oman voimasi? Valmennuksen hinta on 49 € ja tuolta nettisivuilta löydät tarkemmat tiedot sen sisällöstä. Oispa aika kiva päästä vaihtamaan ajatuksia ja oivalluksia valmennuksen suljetussa Facebook-ryhmässä myös teidän blogini lukijoiden kanssa! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka