Anna Huhtilainen

Päänavigointi

Elämäntyyli

Yksinkertaistamisesta

Viimeaikoina olen pyrkinyt yksinkertaistamaan elämääni monellakin eri saralla. Siinä missä olin ennen kova haalimaan kaikkea uutta, nykyisin tulee tehtyä hankintoja etten nyt ihan valehtele, niin sanotaanko ysiysin sijaan 90-prosenttisesti vain todelliseen tarpeeseen. Olen karsinut huomattavasti monia omistamiani asioita haitarilla käytän ensi kesän keskiviikkona -t-paidoista sijoitusasuntoihini. Myös ihmissuhteet ovat saaneet oman osansa, mikä on aiheuttanut jonkinlaista kipuiluakin itsessäni. Muille on kyllä helppo muistuttaa ihmissuhteiden vastavuoroisuudesta, mutta kun itse täytyisi olla ”luopujan” roolissa, vaikka jo laimentuneessakin ihmissuhteessa, tuon lausahduksen raadollisuus vasta näyttätyykin. Toisaalta, ihan kaikkien edellä mainitsemieni asioiden lopputulema on ollut vain omaa hyvinvointiani tukeva, joten nyt voin rehellisesti sanoa, että on kannattanut!

Yksinkertaistaminen on ollut antoisaa, koska se on antanut aikaa ja mahdollisuuksia keskittyä oman elämäni ykkösprioriteetteihin. Kun alitajunnassa ei jyllää sen yksi ja sata mieltäpainavaa asiaa, jaksan tarttua toimeen ja tehdä paremmalla tarmolla niitä juttuja, joihin olisin oikeastaan jo aina tähänkin asti halunnut panostaa samalla lailla. Yksinkertaisuus ei siis tarkoita tyytymistä johonkin huonompaan saati alistumista itselleen ei-mieluisaan vaihtoehtoon. Päin vastoin! Koen jopa niin, että asioiden yksinkertaistaminen on entistä vahvemmin tuonut esille sitä, mikä itselleni on tärkeää ja mistä oikeasti nautin. Se on myös vienyt mukanaan paljon itseni aliarvioimista ja pohdintoja siitä, että oonko nyt ihan laiska kun en oo tehnyt mitään, tai no oon kyllä kirjoittanut usemman sivun tekstiä, mutta onko se nyt yhtään mitään kun tuo toinen on juossut samaan aikaan maratonin tai istunut pari palaveria töissä. Tuo, jos mikä on (ollut) kuormittavaa!

Olen pyrkinyt minimoimaan elämästäni niitä tekijöitä, jotka kesken jonkin mielipuuhani pamahtaa päälle ja muistuttaa, että ainiin tää… Toki kaikkia niitä ei voi täysin eliminoida, koska elämä. Toisaalta taas kun kerran täällä vain eletään (ainakin oletetusti), niin miksi vaikeuttaa omaa oloaan ja rämpiä tieten tahtoen jossain suossa, josta periaatteessa olisi kyllä poispääsykin? Työtähän se aina vaatii, mutta useimmissa asioissa on hyvä nähdä senhetkisen tilanteen lisäksi myös tulevaisuuteen.

Yksinkertaistamisen ei tarvitse tapahtua kertarysäyksellä tai pakottamalla. Kaikkea omaisuutta ei tarvitse realisoida rahoiksi, ja vaatekaapissakin voi ihan hyvin säilyttää ne tavoitefarkkunsa. Itse ajattelen niin, että yksinkertaistaminen lähtee jokapäiväisistä valinnoistamme: omalla kohdallani esimerkiksi tänään siitä, että lähdin aamulla rauhalliselle kävelylle hikilenkin sijaan. Ja olen lähtenyt monta kertaa aiemminkin, koska se tuntuu hyvältä ja juuri nyt miulle sopivalta. Sellaiselta, mitä teen täysin itseäni varten ja omasta halustani.

.
Myös virumaan jääneiden asioiden hoitaminen on (etenkin oman mielen) yksinkertaistamista. Seuraavaksi mie siis tilaan itselleni hammaslääkäriajan. Sen, jota olen viivytellyt jo ihan todella (= liian monta vuotta) putkeen, ja joka melkein päivittäin painaa mieltäni! Kuulostaa varsinaiselta juhannussuunitelmalta, vai mitä?! ;)

Aurinkoa keskikesän juhlaasi! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Listapersoona minussa

Monellekaan ei varmaan tule uutena tietona se, että rakastan listoja. Ehkä vieläkin pienempi yllätys on, että sitäkin enemmän rakastan, kun saan vedettyä to do -listalta jonkun asian tehdyksi. Samoin esimerkiksi reissuun lähtiessä olisin ihan hukassa ilman perinteistä kynää ja paperia, ja jos kauppaan on tarve lähteä isommin tai ostaa jotain muuta kuin ne perinteiset, niin ostoslista on oltava. Monesti keksin myös jonkun lorun tai vastaavan ostettavista asioista, mutta paperi tukee tätä oikein hyvin :D Harrastaako muuten joku muu tätä, että luo jonkun hokeman muistettavista asioista ja sitten rallattaa sitä mielessään aina siihen saakka, kunnes ostoskärryissä on tuo kaikki tarvittava? Vaikka ba-ka-le-sa (banaanit, kauramaito, leipä, salaatti) :D?

Joskus perinteinen listaaminen kävi itselleni myös aika raskaaksi. Huomasin nimittäin, että listoja tuli väsättyä pääsääntöisesti vain niistä asioista, jotka pitää tehdä, tai joita ei saa missään nimessä unohtaa. Heh, arvatkaapa vain, miten paljon noiden asioiden tekeminen ihan lähtökohtaisestikaan houkutteli – siitäkin huolimatta, että tiesin ja tiedän sen ylivetämisen aikaansaaman palkitsevan tunteen.

Ehkä raadollisinta tässä on se, että tekemättömät asiat rasittavat aina eniten. Ootko huomannut? Toisaalta, tulisiko toimeen tartuttua silläkään todennäköisyydellä, jos to do -juttuja ei olisi kirjoittanut ylös ja sen lisäksi työntäisi niitä alitajunnassaankin vain loitommaksi?

Ai mistä miulle tuli mieleen listat just nyt? Siitä, että vastikään juttelimme ystäväni kanssa listapersoonistamme ja juuri siitä, miten tuo alunperin muistamista ja tehokkuutta tukeva homma voikin alkaa kääntyä ”seinät kaatuu päälle ja vuorokaudesta loppuu tunnit kesken” -tunteeksi. Etenkin näin kesäisin olen kova suunnittelemaan, mitä ennen elokuun alkua pitäisi (noniin, sieltä se taas tuli! :D) tehdä, mutta onneksi tämän kesän suhteen olen tajunnut höllätä. Eihän siihen tarvittu kuin muutto ja muutama muu täysin uutta ajateltavaa antava asia, heheh. Jokohan ensi vuonna hoksaisin, että hei, jokainen kesä on ollut kuitenkin lopulta ihan täysin onnistunut, vaikka to do -listallani olleet jutut ovatkin saattaneet jäädä yliviivaamatta – parhaimmillaan kun ne ovat nimittäin muuttuneet vielä mukavammiksi asioiksi ja tekemisiksi. Elämällä kun vain on tapana tapahtua, vaimitensemeni?! ;)

Sen verran täytyy tosin ottaa sanojani takaisin, että kyllähän miulla itse asiassa tällekin kesälle on summer bucket list, jollaiset teimme tyttökerhon viimeisellä kokoontumiskerralla. Toisaalta asia on nyt eri kuin aiemmin, koska tajusin lähteä liikkelle muun muassa ”Syö vesimelonia”, ”Kirjoita” ja ”Kuuntele kesäbiisejä” -tyyppisillä asioilla, jotka tulisivat tehtyä ilman mitään listojakin. Tai itse asiassa ovat jo näin ensimmäisen lomaviikon aikana tulleetkin (ks. edellinen kuva), eli täähän on ollut ihan megaonnistunut kesä jo tähän mennessä! 8)

”Näytä mahdollisimman norm…juntilta venereissulle lähtiessä.” DONE! :D

.
Listailetko sie ja jos, niin millaisia asioita? :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Preesensin tuolle puolen

Olen vahvasti sitä mieltä, että myö ihmiset ollaan niin paljon enemmän kuin meidän järjellinen ajattelu, saati se, mitä ja miltä myö näytetään ulospäin. Tunteet, intuitio, refleksinomaiset reaktiot, ei-tietoinen mieli…niin monet asiat puhuvat sen puolesta, että pinnan, preesensin, alla on paljon enemmänkin. Meissä kaikissa. Toiset aistivat ja toisista sitä aistii enemmän, toiset ja toisista vähemmän.

Miksi mie olen tällainen, miksi mie reagoin asioihin miten reagoin, miksi valitsen niin tai näin? Monet asiat ovat järjellä perusteltavissa, mutta niin moniin valintoihin ohjaa esimerkiksi oma intuitio, jota ja johon sitten johtaa mikä ikinä johtaakin.

Oman mielen tutkiskelu on kirjaimellisesti mielenkiintoista, usein monimutkaista ja ehkä raastavaakin, mutta parhaimmillaan todella palkitsevaa. Omalla kohdallani olen saanut huomata monet kerrat, miten tiedostamattomienkin kipupisteiden kohtaaminen kaikessa raadollisuudessaan sekä selittää asioita että voi myös jopa selkeyttää tulevaisuutta. Ajattelen niin, että kipeitä asioita on turha yrittää lakaista maton alle – ne saattavat kyllä kestää siellä hetken, mutta jossain vaiheessa elämää ne tulevat kuitenkin eteemme ja kohdattavaksemme, halusimmepa tai emme. Näin ollen olenkin järkeillyt, että oma-aloitteisesti kipeitä asioita käsitellen voin helpottaa jokaista tulevaa päivääni ilman jatkuvasti alitajunnassa jäytävää painolastia ”jostain”. Niin eikä oman mielen tutkiskelu todellakaan tarkoita pelkkää tummissa vesissä uimista, mutta usein ainakin koukkausta sitä kautta tarvitaan perspektiivin löytämiseksi.

Rakastan sitä, kun ihmisten ulkoisten olemusten takaa alkaa paljastua polveilevia elämäntarinoita. On suunnattoman mielenkiintoista, miten erilaiset asiat nivoutuvat yhteen, muodostavat jatkumon ja ovat tuoneet juuri siihen pisteeseen, missä kukin meistä parhaillaan on. Niin, tuo pistehän saattaa olla vaikka kymmenellä ihmisellä täsmälleen sama, mutta siihen kuljettanut polku on kulkenut kenellä millaistenkin kokemusten kautta. On äärettömän mielenkiintoista kuunnella, millaisia käännekohtia ihmisten elämissä on ollut, onko suunnanvaihdokset tehty tarkoituksella, vai onko moni asia tapahtunut vain ”sattumalta”.

Se, että näitä pystyy pohtimaan, on mielestäni rikkaus ja tekee jo omastakin elämästä mielenkiintoisempaa. Kun ymmärtää ja osaa yhdistellä asioita sieltä täältä, on vähän kuin mustavalkokuva saisi yksi kerrallaan uusia värejä. Ainakin omaa elämääni on helpottanut ja keventänyt hyvin paljon se, että olen oppinut tunnistamaan esimerkiksi millaisille vaikutteille olen altis, kenen mielipiteen annan (olen antanut) usein ohjeilla omaani, millaisia uskomuksia päähäni on iskostunut ja miten ne ovat määritelleet olemistani tai tekemistäni. Ja niin edelleen.

.
Oma pää tuntuu usein fyysiseen kokoonsa verrattuna uskomattoman suurelta ja rikkaalta kaivokselta, josta löytyy ulottuvuuksia aina niin pitkälle kuin meistä kukin on sitä innostunut tonkimaan. Ehkäpä tämän vuoksi tylsyyksissäkin mielestäni parasta tekemistä (heti jääkaapilla käynnin jälkeen, heheh ;)) on yksinkertaisesti uppoutua omiin ajatuksiin ja antaa niiden viedä.

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Elämän pientä perusasialuksusta

Tiiättekö, mikä on ihan parasta? Elämän perusasiat. Se, että mennä tohottaessaan hoksaa pysähtyä hetkeksi ja tajuaa hyvin arkisenkin asian hienouden. Ei siihen sen suurempia filosofointeja tai universaalin rakkauden mantroja aina tarvita :)

Perusasioiden äärelle on muutenkin ihan äärimmäisen tervehdyttävää palata aina silloin tällöin. Esimerkiksi, olen alkanut syödä jonkin verran leipää Lidlin paistopisteen kaurapalat löydettyäni. Ensin jostain aivopierustani syntyneellä kieltolistallani ollut, sittemmin vain tottumuksestani syömättä ja kaipaamatta jäänyt asia on nyttemmin päässyt lautaselleni taas silloin tällöin. Ei ruokavalioni leivälle perustu, mutta ei toisaalta sen kieltämisellekään.

Toinen on rahka. Kyllä kyllä, tuo jumalten lahja bodareille, johon itselläni tuli täysi tympääntyminen joskus ehkä vuosi sitten? Huomasin vain aina kauppareissujen jälkeen, että eipä tullut taaskaan ostettua rahkaa. Niin se vain jäi, ja entinen aamu-, väli-, ilta- ja mikätahansapalani ei ollutkaan päätynyt ostoskärryyni todella pitkään aikaan. Maitotuotteiden ylenmääräistä (kts. edeltä) käyttöä en edelleenkään kannata, mutta vastaavasti pidän normaalina sitä, että niitäkin voi halutessaan syödä. Nykyisin rahkaa löytyy jääkaapistamme aina pari purkkia mieheni perusaamupalan lisäksi myös miun syötäväksi. Joskus ne häviävät päivässä, joskus viikossa tai jotain siltä väliltä.

Niin että kaurapalat ja rahka. Sellaista elämän pientä perusasialuksusta :D

Miulle tulee hyvä olo jo ihan siitä, etten kiellä itseltäni mitään tai elä jonkun ruokavalio x:n mukaan, koska pitää tai se on trendikästä. Sen sijaan normaalilta ja terveeltä lähestulkoon kaikkien ruoka-aineiden kohdalla tuntuu se, että syön kun syön ja en syö kun en syö, eikä miun tarvitse selitellä valintojani mitenkään tai kenellekään.

.
Ai mitä, oonko joskus ja viimeaikoina yhä enenevissä määrin sanonut, että on ihanaa,
kun ei tarvitse olla joko-tai? ;)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Annatko auringon paistaa vai odotatko jo pilviä?

Heti alkuun aivan suurkiitos kaikista tsempeistä, joita olette kanavaa jos toistakin pitkin toivotelleet muuttoomme liittyen! Olen lukenut niitä hymyssä suin ja taas nähdään se voima, mikä asioiden jakamisessa on: monta hyvää pointtia olisi jäänyt pimentoon, mikäli en olisi tästä asiasta suutani avannut ennen kuin oltaisiin jo oltu pohjoisessa. Parhaimpana mielessä tietty se, että Kemi/Keminmaa/Tornio – mikä noista kolmesta sitten tarkaksi asuinpaikaksemme päätykään – tuntuvat kommenttienne perusteella olevan jokainen omalla laillaan mukavia asuinkuntia :)

Halusin nostaa nuo jättämänne kommentit ja niiden arvon kiitollisuuteni lisäksi esille myös siksi, että niiden kautta positiivisuuden voima korostuu taas. Mahtava juttu on se, että todella harva ainakaan lähti haukkumaan synnynsijojaan tai nykyistä kotikuntaansa ja sikäli olisi saanut miettimään, että onko tässä muutossa nyt mitään järkeä. Miehelläni tosin on vuoden kokemus Kemistä vuosikymmenen alkupuolelta, että lasken tässä kyllä senkin varaan, ettei hän minua mukanaan ihan mihinkään kammotuspaikkaan veisi ;)

Siinä missä negatiivisia ajatuksiaan viljelevät pessimistit eivät pety, muutoksiin mahdollisuuksina asennoituvat tyypit saavat omatkin kelani pyörimään paljon kirkkaammin. En tiedä teistä muista, mutta ainakin oma mindsetini on niin paljon kiinni siitä, millainen seura tai ilmapiiri minuu milloinkin ympäröi. Joskin onneksi, onneksi, negatiiviseen läyhäämiseen miut on suhteellisen hankalaa enää nykyisin saada mukaan, mutta energiaa sellainen silti syö vaikka takavasemmalla itse pyrkisinkin pysyttelemään.

Negatiivisesti virittäytynyt seura ja ilmapiiri on varsinainen energiasyöppö, mutta toisaalta ehkä siinä huomaakin, miksi omia ajatuksiaan ei kannata päästää samanlaiseen kierteeseen. Minuu suorastaan harmittaa se, että aika monen ihmisen perustila tuntuu olevan negatiivinen. Vaikka ulkona paistaisi aurinko, niin kohta se kuitenkin menee pilveen. Ihan niin kuin näiden tyyppien aivot olisi ohjelmoitu näkemään aina huonoin mahdollinen vaihtoehto, olipa kyseessä asia mikä tahansa. Se ei ole tietysti miulta mitään pois, mutta harmittaa heidän itsensä puolesta!

Enkä todellakaan väitä olevani aina pelkkää auringonpaistetta itsekään: saatan olla pettynyt johonkin asiaan ja näyttää sen, mutta valittamalla harva asia ratkeaa. Jos on valmis valittamaan, on oltava valmis myös tekemään jotain – edes esittämään ratkaisuehdotusta.

.
Sitä kuuluisaa positiivista asennetta alkaneeseen viikkoosi! :) Kiitos, kun olet siellä!

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka