Anna Huhtilainen

Päänavigointi

Bloggaaminen

Someihmisiä

Nykyaikaa parjataan paljon siitä, miten lapset – eivätkä paljon aikuisetkaan – muuta tee, kuin tuijottavat puhelinten ja padien näyttöjä niskat vääränä. Okei, totta tuokin, ja aiheesta keskustelu on varmasti ihan tarpeellista. Mie vain olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että kunhan näitä laitteita sovelluksineen osaa käyttää sekä ajallisesti että tavallisesti fiksusti, niistä on lopulta enemmän hyötyä kuin haittaa.

Itse olen solminut lähestulkoon kaikki aikuisiän ystävyyssuhteeni eri somekanavien kautta tai ainakin niiden myötävaikutuksesta. Eli jos en olisi viettänyt täällä niin paljon aikaani, olisi monta tärkeää ihmissuhdetta jäänyt syntymättä. Toki aina voi miettiä sitä, mitä samaan aikaan olisi tapahtunut vaikka salilla tai jossain muussa ”livesti sosiaalisessa paikassa” – olisinko kenties tavannut siellä vähintään yhtä kivoja tyyppejä? Ehkä useampiakin? No, sitä en oikeastaan edes jaksa ajatella, koska olen niin kiitollinen näistä nyt elämässäni olevista ihmisistä. Eikä heidän arvoaan muuten yhtään vähennä se, että olemme tutustuneet somen kautta – tuskin edes muistan sitä, koska tuntuu kuin olisi tunnettu aina! :D

Näyttää siltä kuin olisin syönyt pelkkiä salaatinlehtiä punakaalilla ja yhdellä ravulla :D Totuus kuitenkin piilee tuon kaiken vihreän alla :D

Aloin kelata näitä juttuja eilen alkuillasta, kun istuin junassa Helsingistä Kouvolaan. Eilinen oli nimittäin jotenkin niin malliesimerkki kaikesta tuosta edellä kertomastani. Aamulla menin kimppakyydillä (Facebookista bongatulla, heheh! ;)) Helsinkiin. Siellä tapasin ensin Janinan, jonka kanssa nykyisin erittäin syvä ystävyytemme alkoi blogikollegiudesta. Janinan kanssa aamukahvit juotuamme hengailin päivän Kaisan kanssa. Meidät yhdisti ehkä viime syksynä (?) Instagram, jossa ensin kommentoitiin toisillemme, sitten alettiin viestitellä ja lopulta vaihdoimme aktiiviseen whatsappailuun. Ainiin ja kyllähän myö tässä välissäkin kerran jo pikaisesti nähtiin, kun Kaisa kävi marraskuussa ohikulkumatkallaan hakemassa tilaamansa raakasuklaajoulukalenterin tästä meiltä! :)

Elämän ihmeitä tässäkin ;)

Ja sitten, kuten aika moni teistä varmasti muistaakin: jos ei ois somea ja bogia, niin tuskinpa olisin eilen hypännyt kimppakyytiinkään Kouvolasta käsin ;) Illalla olisin varmaan jatkanut junalla Joensuuhun asti, siis jos elämäni olisi edennyt sillä tavoin kuin vielä viisi vuotta sitten tähän aikaan kaavailin. Mutta onneksi kävikin niin, että itse laatimieni maailman parhaiden (…) suunnitelmien noudattamisen sijaan elämä päätti kuuluisasti tapahtua ja määrittää suuntansa ihan itse <3

.
Näitä mietin eilen ja aika paljon vielä tänäänkin. Voi tätä nykyaikaa ja no, koko elämää! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Omalla polullani

Koen tällä hetkellä eläväni töideni (ja okei aika monien muidenkin asioiden, mutta se on sitten toinen tarina :D) suhteen erilaisten unelmien ja suunnitelmien ristiaallokossa. Olen hiljalleen hyväksynyt sen, että sinne, tänne ja vähän tuonnekin jakautuva kiinnostukseni ja innostukseni on oikeastaan ihan ok. Kuten myös se, ettei miun tarvitse pakottaa itseäni määrittelemään tarkasti sitä, mitä haluan isona tehdä. Pääsen paljon helpommalla, kun annan itselleni luvan toteuttaa omaa juttuani – tarkoittipa se sitten opettajuutta, sisällöntuotantoa, raakaleipuriutta tai vaikka niitä kaikkia yhdessä :)

Olen miettinyt paljon esimerkiksi tätä bloggaamista ja sisällöntuotantoyrittäjyyttäni. Kuten tiedetään, jo pelkkä blogini on tuonut elämääni ihan superhyviä asioita. Lisäksi tuskin jaksaisin kohta jo seitsemättä vuotta kirjoitellakaan, ellei tämä olisi elämäntapa, josta nautin. Rakastan sitä, että blogissani pääsen purkamaan mietteitäni ja voin antaa ajatuksen virrata ja tekstin viedä. Se on virkistävää vastapainoa asiakkailleni tekemäni sisällöntuotannon rinnalla, mitä teen toimeksiantajan asettamien raamien puitteissa ja useimmiten oikeakielisyyttä vaalien.

Eihän tällä blogin kirjoittamisella teitä rakenneta tai sairaita hoideta, joten…niin, onko tällä oikeastaan mitään merkitystä? Toisaalta blogini kautta olen alun perin pystynyt rakentamaan itselleni toisen ammatin ja oman sisällöntuotantoyrityksen, eli tarkemmin ajateltuna onhan tällä ollut suurikin merkitys! Jos mietitään asiaa myös taloudellisesta näkökulmasta, niin jokainen Suomen kansalainen tietänee sen vakion, että veroja täällä täytyy maksaa, olivatpa tulot peräisin mistä kuopankaivamisesta tahansa. Niin tai vaikka tietokoneen näpyttelemisestä kahvilassa istuskellen – vai mitensemeni?! ;)

Ja sitten tulilla on yksi kirjaprojektikin! Saatatte bongata tästä kuvasta myös jotain muutakin, mistä yrittäjän työssä erityisesti pidän ;)

Yrittäjähenkisyys tulee miulle verenperintönä. Olen jo pienestä pitäen kasvanut siihen maailmaan kiinni, ja yrittäjyyteen myös omat tulevaisuudensuunnitelmani liittyvät. Tiedän, että esimerkiksi meidän iskä, harmillisen lyhyen iän, mutta sitäkin pidemmän yrittäjäuran eläneenä, olisi nyt tätä vähän ”vanhoillisempaa sukupolvea” ja mistäpä mie tiedän vaikka nytkin naureskelisi hyväntahtoisesti pilvenreunalla, että siellä se Antsu kirjoittelee nettiin tietokoneella, eikös se laite ollut pasianssin pelaamista varten?! Niin. Niin kirjoittelenkin ja voi vitsit miten tästä hommasta tykkäänkään! En helpon rahan, vaan sen vuoksi, että miulla on palo tähän hommaan. On supersiistiä, kun työ ja intohimo ovat kuin synonyymeja toisilleen :)

Olen kasvanut hyvin työorientoituneessa perheessä. Se on näkynyt vanhempiemme pitkinä työpäivinä, ehkä joskus meihin lapsiinkin välittyneenä stressinä. Toisaalta se on näkynyt myös terveenä ylpeytenä omasta työstä sekä menestymisenä siinä, mihin on oikeasti ollut paloa. Unelmien toteutumisena.

.
Aina, ihan aina lapsen silmin asia on näyttäytynyt myös niin, että sitä paremmin työssään pärjää, mitä enemmän se tuntuu omalta jutulta. Tätä ohjenuoraa seuraten myös miun on helppo luottaa ja uskoa oman intohimoni toteuttamiseen myös työn saralla, tarkoittipa se käytännössä mitä tahansa tai vaikka kaikkia yhdessä ;)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Näistäkin olisin saattanut kirjoittaa

Kenties muistatte miun kertoneen kerran jos toisenkin siitä, että olen tosi huono kirjoittamaan tekstejä valmiiksi luonnoksiin. Olen kohta kuuden vuoden aikana ajastanut muistaakseni kokonaiset kaksi postausta, koska omaan tyyliini sopii parhaiten se, että pääsen kirjoittamaan kulloinkin mielen päällä olevista asioista. Koska töideni tiimoilta kalenteroin asiakkailleni somejulkaisuja, tuntuu tämä kirjoitan kun kirjoituttaa -mentaliteetti omassa blogissa edelleen ihan parhaalta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kokonaisten tekstien sijaan niitä pituudeltaan yhdestä sanasta muutamaan virkkeeseen olevia kuningasideoita luonnoksiin kuitenkin tallentuisi. Tässä yksi päivä kävinkin tuota luonnoskansiotani läpi, ja samalla kun nakkailin roskikseen aimo määrän tekstinpätkiä, kokosin joitain niistä ennen delettämistä ylös. Esimerkiksi kaikista seuraavista miun on joskus ollut tarkoitus kirjoittaa teille – kommentoikaa ihmeessä, jos joku teema herättää kiinnostusta ja toivotte että palaisin ajatuksineni sen ääreen vielä uudelleen :D Harmi, kun en tajunnut ottaa näiden päivämääriä ylös, mutta sen muistan että vanhimmat ovat vuodelta 2012, eli hyvin blogini alkumetreiltä. Ah, mitä nostalgiaa! :D

Lähdetään liikkeelle teemaan sopivalla ja vielä sitäkin nostalgisemmalla kuvalla ;)

”Viimeaikoina oon juonut kahvia joka aamu, mutta en edelleenkään maun vuoksi. Enemmänkin kahvinjuonti on työaamuihin liittyvä tapa, jota ilmankin voisin”

Okei, enää en ehkä voisi. Aamukahvi on tainnut tulla jäädäkseen, myös muihin kuin työpäiviin.

.
”Kaiken tämän ohella myös parisuhde tuntuu tasapainoisemmalta, kun ollaan molemmat työelämässä, joskin ihan eri aloilla ja erilaisine työhistorioinemme. Mutta joka tapauksessa koen, että ollaan entistäkin yhdenvertaisempia ja se tuo miulle jollain tapaa helpotuksen olon, vaikka opiskelijanrentuksi minuu ei koskaan kukaan muu kuin mie itse nimittänytkään :D”

Hei mie niin muistan tämän! Olin itse asiassa junassa Savonlinnaan, kun kirjoitin tämän. Mutta joo, tämä tunne on vain vahvistunut :)

.
”Mie olen edelleen hyvin kiinnostunut esimerkiksi ruoka- ja ravitsemustrendeistä, ja metsästän nyhtökauraa kaupasta joskin jatkuvasti hyvin huonoin tuloksin. Fazerin Sininen on vaihtunut raakasuklaaseen, ja useammin kieltäydyn perinteisistä herkuista kuin että söisin niitä. Mutta: tämä kaikki ihan omien kokemusteni pohjalta ja niiden opettamana. Valinnat, joita teen tänä päivänä, syntyvät sen perusteella, mitkä sellaiset olen itselleni hyväksi havainnut. Oikeastaan valintani syntyvät aika pitkälti myös mielitekojeni perusteella, niin liian hyvältä ollaakseen totta kuin se kuulostaakin.”

Allekirjoitan vielä tänäänkin! :)

.
”Maanantai ja arki. Goodbye miniloman kiireettömät aamut ja blogin päivittäminen sohvalla peittoon kääriytyneenä, toinen käsi vielä melkein kahvikupissa kiinni. Ok, kyllähän sama olisi ainakin silloin tällöin mahdollista kotonakin, mutta se pieni ero. Nautin kyllä ajatuksesta suunnattomasti, mutta jostain syystä kotona blogitekstit syntyvät satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta aina parhaiten omassa nörttinurkassani :D”

Haaa, meidän alakerran asunto ja miun oma pieni nörttinurkkaus siellä :D Siinä porrasjakkaralla istuen ei syntynyt pelkästään Notre Damen kellonsoittaja -olo, vaan myös gradu ja moni muu hengentuotokseni ;)

.
”Sellainen ylenpalttinen materiahype menee miulla yli ymmärryksen. Kilpajuoksu siitä, kenellä on hienointa/uusinta/kalleinta/jne. sitä, tätä ja vielä tuotakin on vaan jotenkin niin huoh. Toki miekin saatan ostaa merkkituotteita tai sitten just laitattaa ripsiäni ja kynsiäni, mutta mitään en hanki tai tee esimerkiksi yrittääkseni tehdä muita kateellisiksi. Hankin tai teen siksi ja sellaisia juttuja, joista saan itselleni hyvän mielen tai jotka todella tulevat tarpeeseen – sen verran materialisti ja pinnallinen, jos joku asian niin haluaa ajatella, saa miun mielestä ollakin.”

Jep. Just näin!

.
”Jos meillä on joskus lapsia, niin veikkaan että äiti ja isi saattaa tehdä heillekin smoothieita salaisella reseptillä ;) Ainakin miusta tuollainen olisi kuulostanut lapsena niin jännittävältä, että tuskin olisin edes tajunnut että sekaan on saatettu upottaa jotain mikä ei paljaaltaan niin maistuisi. Ja ennen kuin kukaan älähtää, niin ihan kyllä aion sitten selvittää mitä minkäkin ikäiselle lapselle saa antaa ja minkä verran, että mitään vihreä tee -myrkytyksiä ei ole tiedossa :D”

Mitäköhän salaista reseptiä oon tässä suunnitellut?! :D Mutta joo, edelleen samoilla linjoilla, todennäköisesti myös vielä sitten jos ja kun perheenjäsentemme määrä lisääntyy.

Ja jatketaan päivitetyllä, heheh ;)

.
Tässä vanhoja muistellessani tajusin muuten senkin, että blogini synttärit lähestyvät taas uhkaavasti. Muistattehan, miten niitä on juhlittu jo useamman vuoden ajan? ;) Jos ette, niin vilkaisettehan tänne! (Varoitinhan, että uhkaavasti! ;))

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Käänteinen writer’s block

Miulla on ollut tänään koko päivän positiivinen ongelma, joka on alkanut tässä illan mittaan kuitenkin kulminoitua jo hiukan ärsyttäväksi. En tiedä tuleeko kellekään muulle bloggaajalle tai muuten enemmän kirjoittavalle koskaan sellaista oloa, että yhtäkkiä pään valtaa miljoona ja yksi aihetta mistä voisi ja haluaisi kirjoittaa, mutta sitten ei osaa päättää minkä niistä valitsisi? Joku käänteinen writer’s block ehkä, kun tuntuu että ajatukset seilaavat eestaas ja ei saa oikein mistään niistä kiinni niin hyvin, että pystyisi keskittymään ja tuottamaan aiheesta jotain järkevää tekstiä? Ajatukset poukkoilevat teemasta toiseen ja sitten se alkuperäinen punainen lanka onkin jo kadonnut, mikäli koskaan edes ehti löytyäkään.

Ihan millaiseen writer’s blockiin tahansa paremmin varautunut kaivaisi tässä vaiheessa luonnoksista jonkun jo hyvissä ajoin ennakkoon kirjoittamansa tekstin. Kun niitä kuulemma kirjoitetaan usein juuri sellaisia tilanteita varten, kun pää työ lyhjää (lue: lyö tyhjää :D) eikä mitään aihetta meinaa keksiä. Kai niitä siis voisi käyttää myös tällaisissa päinvastaisissakin tilanteissa ihan yhtä lailla? By the way, lyhjää työvä typoni kuvastaa just hyvin tätä ajatusteni sekamelskaa kun senatkin tuntuvat menevän ihan sakaisin :D

Ja sitten tullaan asian muttaan; kyllä, olen edelleen maailman huonoin kirjoittelemaan luonnoksiin mitään valmiiksi. Olen päätellyt tämän johtuvan siitä, että kirjoittaessani työkseni niin paljon, tämä blogi on kuin automaattisesti se (itselleni tarpeellinen!) kanava, johon tekstieni on lupa syntyä liikaa suunnittelematta ja juuri sillä hetkellä mielenpäällä olevista asioista. Niinku nytkin, hahah :D On miulla luonnoksissa joitakin tekstiaihioita tai oikeastaan jo julkaisemistani teksteistä talteen ottamiani kappaleita. Sellaisia, jotka ovat vieneet jo normaaliakin kauemmas tekstin alkuperäisestä aiheesta, mutta sisältävät mielestäni jonkun ihan kuningasidean jota en vain voi delettää. Tallennan ne aina ehkä voin käyttää tuota jossain tulevassa jaksossa -ajatuksella, tiiättekö vähänniinku vaatekaappia siivotessa jotain paitaa tarvitsee ihan varmasti ensi kesän keskiviikkona ;) Myös yhden sanan luonnoksia löytyy, ja niitähän sitten on sitäkin helpompi tulkata itselleenkään, että mitäköhän olen tässäkin ajanut takaa :D

Vanha, mutta osuva kuva ;)

Niin että ei oo aina tää kirjoittajan elämä helppoa. Ja jos äsken joku tällaisiin tilanteisiin varautuneempi olisi kaivanut jonkun tekstin luonnoksista, saattaisi hän vastaavasti jättää julkaisematta juuri tämän sillisalaattitekstin, jonka kohdalla mie painan just kohta enteriä :D Mutta voi kuulkaa miten edes tällainen pieni ajatusten jäsentely ja aukikirjoittaminen helpottaa!

.
Kirjoittamisen terapoiva vaikutus, tilanteessa kuin tilanteessa ja päällä sekä hännällä tai ilman <3

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Kävin kaukana nähdäkseni lähelle

Olisikohan miunkin aika myöntää joulun olevan nyt ohi? Oli ehkä leppoisinta ja jotenkin tasapainoisinta ikinä. Tuntui, että aivonikin olivat pitkästä aikaa ihan oikeasti lomalla nuo muutamat päivät ja tuli harrastettua sitä paljon puhuttua hetkessä elämistä :) Joulu koostui sopivassa suhteessa syömisestä, lepäilystä, ulkoilusta ja savusaunomisesta noinniinku suosituimmista aktiviteeteista muutaman mainitakseni :) Tärkeintä oli yhdessäolo ja toisaalta myös se, että vaikka koko ajan oli (positiivisessa mielessä) hälinää ympärillä, niin halutessaan meistä jokainen saattoi vetäytyä hetkeksi omiin oloihinsa, eikä sitäkään kukaan ihmetellyt :)

Ja kun sanoin, että aivoni saivat lomailla, niin en vähiten tarkoita sitä, että unohdin blogini melkein viikoksi ihan kokonaan. Täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle, sanotaan. No, ainakin itse huomasin, että vaikka miten kirjoittaminen eri muodoissaan on miulle päivittäistä rutiinia ja siten tulee aika luonnostaan, niin tämänkin homman kuormittavuuden huomaa vasta kun siitä on hetken aikaa erossa. Ja sitäkin paremmin sen koukuttavuuden, koska mielessäni surraa tällä hetkellä vaikka mitä ideoita niin omiin kuin asiakkaidenkin teksteihin sekä vähän suurempiin projekteihin. Uskokaa vain, että jo vajaa viikko tekee kumman hyvää ja tuntui itselleni tosi ”kaukana käymiseltä”. Positiiviselta pitkältä luovalta tauolta siis! :D Mutta niin: toissailtana puhelimeni kuvia selaillessani tajusin muun muassa, että sieltä löytyi yksi ainut virallinen ruokakuva :D Somelasit olivat siis todellakin pois päästä ja esimerkiksi kaikki Instaan ja -storyyn päivittämäni jutut olivat täysin spontaaneja.

Onpa kyseessä sitten juhla tai mikä tahansa arjesta poikkeava mukava asia, niin sen aikaansaama kupla on aina jotenkin haikeaa puhkaista. Tavallaan siis ymmärrän, kun ihmiset joskus vitsailevat (?) tarvitsevansa lomaltapaluulomaa. Mutta sanotaanko näin, että omalla kohdallani muutamat jumpat ja ruokakaupassa käynnit ovat jo pitäneet huolen siitä kuplan isoimmasta poksahduksesta :D Ja nyt blogin pariin palaaminen. Alkaa tuntua siltä perushyvältä arjelta <3

.
Onnellisia vuoden viimeisiä päiviä meille kaikille! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka