Hakutulokset haulla: camino

Ajattelin, että nyt kun olemme vielä reissun päällä ja viimeisestä vaelluspäivästäkin on vasta vajaa pari vuorokautta aikaa, muutamia huomioita liittyen Caminoon, siihen valmistautumiseen, varautumiseen ja siellä viihtymiseen on vielä tarpeeksi tuoreessa muistissa. En sano selviytymiseen, koska se kuulostaisi jotenkin ihan liian skeptiseltä…täällä nimittäin selviää ihan jokainen kynnelle kykenevä: Caminostahan voi tehdä juuri omannäköisensä :) Esimerkiksi rinkat saa halutessaan laittaa etappien välit kyydillä, ja vaellettava kilometrimäärä on jokaisen itse päätettävissä. Pyörälläkin pääsee, ja matkanvarrella nähtiin myös yksi lapsiperhe, jossa pienintä kuljetettiin hieman normaalia ”jämäkämmissä” rattaissa.

Huomiot tulevat nyt perinteisesti ajatuksenvirtana, mutta sellaistahan tämä reissu itsessäänkin on vähän ollut ;) Ja muistutan jo nyt alkuun, että matkamme varrelle ei osunut yhtään sade- tai muuten säätilaltaan haastellista päivää, eli olen koonnut huomiot ja vinkit sen pohjalta.

Peruskunto riittää…
…eli Caminolle lähtiessä ei todellakaan tarvitse olla huippukuntoinen urheilija :) Sen lisäksi mitä jo tuossa edellä kirjoitin, niin lisään vielä esimerkiksi sen, että päiväetapithan voi pätkiä ihan oman mielensä mukaisiksi. Noin 20 kilometriä taitaa olla se yleisin, mutta kukaan ei siihen pakota, enkä ainakaan itse törmännyt täällä tilanteeseen, että ketään olisi katsottu ”pitkillä”. Tuolla poluilla on näkynyt vaikka minkämoista tallaajaa – itsemme mukaanlukien :D – mutta minkäänlaiseen arvostelumeininkiin en ole törmännyt. Enkä muuten ole ehkä koskaan nähnyt ihmisiä niin aidoimmillaan kuin Caminolla!

Noin 20-25 kilometriä päivässä…
…on peruskuntoiselle tosiaan ihan tehtävä matka. Tuollaiseen päiväetappiin meillä kului noin kahdeksan tuntia, kun emme kiirehtineet. Pidimme muutamia pidempiä taukoja per päivä, ja ehdimme myös ihailla maisemia! :)

Reitiltä eksyminen…
…on suorastaan mahdottomuus. Reitti on merkitty superhyvin, ja keltaiset opastenuolet sekä kilometritolpat eivät yksinkertaisesti voi jäädä näkemättä. Plus että vaeltajia on etenkin viimeisellä sadalla kilometrillä niin paljon, että jo heitä seuraamalla löytää varmasti perille :D

Lenkkareilla pärjäsi hyvin…
…ainakin reitin Ponferradasta Santiago de Compostelaan näin syksyllä, kun kohdallemme ei sattunut sateita. Pitkään mietin että oisko pitänyt hankkia vaelluskengät, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ei niille olisi ollut tarvetta. Itse asiassa Mirjakin laittoi jo reissun aikana postissa Suomeen omat vaelluskenkänsä, ja jatkoi kevyemmin – ja kevyemmillä – lenkkareilla. Itselläni oli vielä lähtöä edeltävänä iltana rinkassa kahdet lenkkarit pakattuna, mutta onneksi jätin toiset pois koska ne olisivat olleet vain turhaa lisäpainoa. Niken Freet toimivat siis taas oikein mallikkaasti, mutta milloinkas ei?! :D

Rakot ovat ehkäistävissä…
…teippaamalla joka aamu varpaat urheiluteipillä :D Koko reissumme saldo taisi olla yhteensä kolme-neljä rakkoa meillä kaikilla neljällä yhteensä, eli suhteessa vaellettuihin kilometreihin ei juuri mitään. Äiti oli meistä tunnollisin varpaiden teippaaja, ja kuten jossain aiemmassa tekstissä mainitsinkin, niin olen kiitollinen siitä että miullakin oli henkilökohtainen huolenpitäjä ja jalkahoitaja tällä reissulla mukana :D Suosittelen ehkäisemään rakkoja laittamaan urheiluteippiä tai (rakko)laastarin valmiiksi muihinkin rakoille otollisiin paikkoihin kuin varpaisiin, kuten kantapäihin. Toimii! :D Helinällä on ollut mukana myös varvassukat, ja ne ovat kuulemma toimineet erinomaisesti niin kävelyillä kuin illalla ”varpaiden lepuuttajina” :)

Korvatulpat…
…ovat ihan must have tällä reissulla! Olen tehnyt empiirisen havainnon, että jo ihan muutaman ihmisen kansoittamassa alberguen makuusalissa kuorsauskonsertti voi olla aikamoinen. Kymmenen, kahdenkymmenen tai useamman vielä sitäkin suoraansanottuna karseampi. Kannattaa varautua myös siihen, että kun nämä solistit aloittavat, niin välttämättä edes korvatulpat, korviin nostettu peitto ja tyynyn äänieristys eivät riitä, mutta tyhjää parempi nekin :D

Makuupussi…
…oli melkein turhin sisältöni rinkassa. Avasin sen tasan yhden kerran! Tästä voitte päätellä, että albergueissa on hyvin tarjolla lakanoita ja niillä peitettäviä huopia yöhintaan sisältyen :) Toisaalta taas alberguet voivat olla aika ajoin todella kylmiäkin, ja rehellisyyden nimissä taisin kyllä nukkua joka yö villapaita päällä. Mutta mieluummin olisin jättänyt makuupussin kotiin, koska villapaita oli hyödyksi myös viileinä iltoina esimerkiksi kaupassa käydessä :)

Sormikkaat ja ohut pipo…
…olisi kannattanut ehdottomasti ottaa mukaan! Aamut ovat olleet välillä jopa jäisiä, ja illat auringonlaskun melkein samanlaisia. Äitin sormikkaat onneksi pelastivat!

Varvassandaalit…
…ovat myös erittäin käytännölliset! Ainakin itselläni on ollut paljon hygieenisempi olo käydä esimerkiksi suihkussa ja kulkea alberguen käytävillä, kun ei ole tarvinnut liikkua paljain jaloin tai liata sukkiaan. Joita muuten varasin tälle reissulle mukaani neljät, jotka kiitos äitin, ovat puhdistuneet joko nyrkki- tai konepyykissä :)

Varavirtalähde…
…on näppärä jo senkin vuoksi, että usein pistorasiat ovat esimerkiksi albergueissa hyvin kysyttyjä ja joskus jopa hyvin vähälukuisia. Varavirtalähteen avulla myös kameran virkaa toimittaneen puhelimen sai ladattua vaikkapa kävelyn aikana :)

Yhtään mitään ylimääräistä ei kannata pakata mukaan…
…ja oikeastaan vasta täällä Caminolla tajuaa miksi, ja mitä se tarkoittaa. Ensinnäkin: vähintään nyrkkipyykkiä pystyy pesemään ihan jokaisessa yöpaikassa (meillä oli mukana pala Marseille-saippuaa) ja toisekseen: täällä on käynyt itselleenkin tosi vähäpätöiseksi se seikka että mitkä vaatteet siulla on päällä tai miltä näytät. Etusijalle nousee ihan muut asiat, eikä varmasti kukaan caminotuttukaan katso pitkillä jos olet samoissa vaatteissa kuin edellisenä päivänä. Itselläni oli mukana esimerkiksi kolme treenitoppia, joita vuorottelin, ja olen kyllä niin kiitollinen etten ottanut mukaani yhtään enempää!

Hyvä rinkka…
…on kaiken a ja o! Aikoinaan sijoitin omaan rinkkaani melkein 400 euroa, ja vaikka se silloin hieman kirpaisi, niin nyt muistelin kyllä hyvin lämmöllä noita jokaista ropostani :D

Hakaneulat…
…ovat kevyitä, mutta sitäkin näppärämpiä apuvälineitä! Niillä saa esimerkiksi edellisiltana pyykätyt, mutta vielä aamulla kosteat vaatteet rinkan ulkopuolelle päivän ajaksi kuivumaan.

Huivi…
…on ihan ykkösjuttu kanssa! Toimii sekä varsinaisessa tehtävässään että muun muassa hartioiden/lonkkaluiden/you name it pehmusteena tai vaikka tyynyliinana jos epäilee, että jossain alberguessa ei olisi vaihdettu tyynyliinaa edellisen nukkujan jäljiltä.

Kävelysauvoja…
…meillä ei ollut, eikä kukaan meistä kokenut niitä tarvitsevansa :) Tämän vahvistivat myös Helinä 66- ja Mirja 68-vee (iät julkaistu heidän omalla luvallaan ja siksi, että siinä on hyvä vertailupohja :)). Emme tietenkään voi tietää, mitä vaeltaminen sauvan/sauvojen kanssa olisi ollut, mutta meistä tuntui että sauvat olisivat olleet vain yksi tavara lisää kuljetettavaksi ja käsiä täyttäväksi :D

Vettä…
…voi juoda suoraan hanoista ja reitin varrella on useita vesipisteitä, joilla voi täyttää juomapulloaan. Vettä ei siis tarvitse ostaa kaupasta tai kantaa pullotolkulla mukana lisäpainona :)

Laadukasta, painoltaan kevyttä syötävää…
…kannattaa varata ainakin jonkun verran mukaan :) Fitnessfirst ja Foodin tarjosivat meille matkaan pikkupusseja ravitsevia Trailmixeja, jotka osoittautuivat äärettömän näppäriksi. Caminolla voi nimittäin mennä hetki jos toinenkin ilman kunnollista supermarketia, ja pienten baarien valikoimissa voi hyvällä tuurilla olla suolapähkinämixejä, mutta niissäkin incissä tulee ensimmäisenä paahdettu maissi :D Niinpä :D Saimme matkallemme myös BCAA:ta, L-Arginiinia, magnesiumsitraattia sekä spirulinatabletteja, joita olemmekin säännöllisesti ottaneet. Näiden vaikutuksesta tai tehosta on hankala sanoa täysin varmaksi, mutta mitään haittaakaan niistä ei ole ollut :D Etenkään ilman magnesiumia ei meistä kukaan olisi tälle reissulle lähtenyt :) Kiitos Foodin ja Fitnessfirst, kun olitte matkallamme mukana! :) Ja hei, riisi- sekä maissikakut mainitsen vielä tähän! Ei paina mittään ja in the middle of nowhere tarjoaa energiaa ensihätään :) Niin ja muista syödä matkan varrelta ihan jatkuvasti löytyviä villikarhunvadelmia, nam! :D

Vessapaperia ja desinfiointipyyhkeitä…
…kannattaa varata mukaan, koska luonnollinen tarve saattaa yllättää vaikka keskellä metsää :D Meillä oli pari vessapaperirullaa mukana, ja niillä pärjättiin hyvin koko porukka, koska useimmiten pyrittiin osuttamaan nämä tauot esimerkiksi ruokataukojen yhteyteen :D

Venyttele…
…aamuin illoin! t. Ulla-äiti ;)

Särkylääkettä…
…kannattaa ottaa ihan jo senkin takia, että äkkiseltään pidemmät peräkkäisinä päivinä tehdyt kävelyt saattavat helposti aiheuttaa jalkasärkyä. Ja muutenkin edelleenkään koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu…

Nettiyhteydet…
…ovat Caminolla melko kattavat. Melkein jokaisessa alberguessa ja matkan varrella olevassa kahvilassa on käytössä wi-fi, milloin heikommin ja milloin vahvemmin :D Erityisesti albergueissa netti on usein niin kuormitettu, ettei esimerkiksi kuvien siirtäminen blogiin välttämättä onnistu, hehheh… Facebookia ja Instaa on saanut päivitettyä lähes ongelmitta, mutta ehkä mitään tärkeimpien pankkiasioiden tai Skype-palaverien hoitamista en näiden yhteyksien varaan jättäisi :D

Matkanvarrella ja karttakirjoissa sekä oppaissa esitetyt kilometrimäärät…
…saattavat vaihdella muutamallakin kilsalla ja ovat siten suuntaa-antavia. Mutta aina päästiin perille, eikä nyt varsinaisesti turistia ainakaan kymmenien kilomterien heitoilla huijattu vaikka karttamme sen suuntaisen lempinimen jossain vaiheessa saikin :D

Päiväbudjettimme…
…on ollut majoituksineen noin 20 euroa per henkilö. Tätäkin tiukemmin olisi voinut vetää, mutta emme ole halunneet nuukailla. Alberguet maksavat matkanvarrella noin kymmenisen euroa yöltä per henkilö, ja ruokahan täällä on sekä supermarketeissa että ravintoloissa etenkin Suomen hintatasoon verrattuna hyvin edullista.

Varaa matkallesi pari-kolme ekstrapäivää…
…koska kiireessä olisi ehkä inhottavinta ikinä edetä Caminolla! Ja kuten omakohtainen esimerkkinikin oli hyvin lähellä osoittaa, joskus fysiikka tai sen pettäminen saattaa muuttaa alkuperäisiä etenemissuunnitelmia.

Valitse matkaseura…
…siten, että tiedät matkakumppanisi (itsesi lisäksi! :D) olevan sopeutuvainen ja tottunut muuhunkin kuin luksuselämään. Matkanvarrella kuulimme eräästä vaeltajasta, joka oli pari viikkoa sitten lähtenyt takaisin kotimaahansa kahden vaelluspäivän jälkeen, kun loma ei ollutkaan ollut aivan sellaista lomaa kuin hän oli odottanut. Alberguen 30 henkilön makuusali kaikkine oheisilmiöineen ei ole sama kuin sviitti viiden tähden hotellissa ;)

Etene Caminolla avoimin mielin…
…koska sillä tavalla saat siitä eniten irti ja kokemuksestasi mahdollisimman positiivisen :) Älä odota mitään, mutta ole valmis kaikkeen!

Tässä juuri nyt mieleeni ja mieleemme tulleet vinkit seuraaville Caminon kävijöille :) Voi olla, että monta juttua hoksaan tai muistan vielä myöhemmin, mutta täydentelen vaikka tätä listaa sitten sen myötä. Joka tapauksessa, kaikista tärkein pointti on tuo viimeinen, eli avoin mieli :) Tällä reissulla saatat välillä joutua mennä mukavuusalueesi ulkopuolelle, mutta usko pois, kaikki on sen arvoista!

Camino on upea, ja siihen upeuteen voi niin paljon vaikuttaa taas sillä perinteisellä omalla asenteellaan! :)

Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Huomenta Santiago de Compostelasta! :) Tiedättekö, että on aika hassu tunne istuskella vaan ja kirjoitella, kun kello on 8.45. Reilun viikon ajan kun samaan aikaan on tottunut olemaan jo päivän kävelyetapin ensimmäisillä kilometreillä :D Tulee melkein syyllinen olo, kun vain hengaillaan täällä, eikä tarvitse huolehtia muusta kuin että olemme ulos check outin takarajaan kello 11 mennessä.

Mutta samalla tämä ”vain oleminen” tuntuu erittäin hyvältä. Vaikka olo on tietyllä tapaa haikeakin, niin laitoin jo aamulla kotiinpäin viestiä, että toisaalta tuntuu myös aika hyvältä, kun tänään ei ole mitään parinkympin siivua käveltävänä :D Yhtenä päivänä kävellessämme pohdittiinkin äitin kanssa, että missä menee kropan tottumisen ja sen ylikierroksilla käymisen raja. Miusta tuntuu, että jos tämä meidän vaellus olisi vielä jatkunut, niin ainakin yksi välipäivä tähän saumaan olisi ollut aika must juttu :) Ei sen takia, että olisi kyllästyttänyt tai tuntunut pahalta, vaan sen vuoksi, että myös fysiikka olisi kestänyt parhaalla mahdollisella tavalla hyvän psyykkisen jaksamisen matkassa :)

Mutta vielä eiliseen. Tää on hassua, koska miusta tuntuu ettei sanoja juuri ole. Päivä oli yksi vaelluspäivä siinä missä kaikki muutkin, mutta tietyllä tavalla haikea. Kun kilometrit vähenivät, alkoi koko ajan tajuta että täähän alkaa olla melkolailla tässä. Pidettiin suht normaalia etenemisvauhtia, ja 20 kilometriä parine taukoineen taittui noin kuudessa tunnissa. Oma vointikin oli jo selvästi toissapäivää parempi, joskin pari kertaa iski heikko olo. Se meni ohi istuskellen ja tarvittaessa hitaampaa kävelyvauhtia pitäen. Paikalleen pysähtyminen tuntui kaikista pahimmalta, uskokaa tai älkää… Matkalla O Pedrouzosta Santiago de Compostelaan tapasimme myös ensimmäisen varmasti suomalaisen (eräästä aiemman päivän pariskunnasta meillä on vahva veikkaus, mutta ei olla ihan satavarmoja :D), jonka kanssa käveltiin hetki yhdessä ja vaihdettiin päällimmäiset matkakokemukset :)

Santiago de Compostela alkoi siintää Monte do Gozolta, josta olikin enää vain laskua tähän kaupunkiin. Jotenkin tämä Santiago tulla tupsahti yhtäkkiä eteen, paljon nopeammin kuin ainakaan itse olisin osannut odottaa. Kaupunki oli täynnä rinkka- tai reppuselkäisiä kulkijoita, ja katedraalille olikin aika helppo löytää kun pysytteli tuossa kävelijöiden virrassa :D Kävimme ottamassa vielä viimeiset leimat vaelluspasseihimme ja laitoimme -todistukset tilaukseen. Ne saimmekin noutaa jo myöhemmin illalla, ja 218 kilometriä on nyt oman kropan ja pään lisäksi myös mustana valkoisella ;) Siistiä!

Täytyy myöntää, että Santiago ihmisvilinöineen tuntui näiden vaelluspäivien jälkeen ensialkuun jotenkin melkein liian vilinältä. Kyllähän kaupunkejakin matkallemme toki mahtui, mutta tähän verrattuna pieniä sellaisia. Mutta ei sillä, tämä on jo ensisilmäykseltä tosi kaunis paikka etenkin vanhankaupungin osalta! :) Illalla kävimme kello 19.30 messussa katedraalissa, missä on tapana kuuluttaa kaikkien päivän aikana Santiago de Compostelan saavuttaneiden vaeltajien lähtöpaikat ja kansalaisuudet. Suomea en kyllä kuullut mainittavan, vaikka miten korva tarkkana Ponferradasta lähteneet kuuntelin :D Mut hei, kyllä myö tänne ihan oikeasti ollaan nyt tultu, kun vielä aamullakin näen tuosta ikkunastamme ihan saman maiseman kuin eilen illalla! ;)

Messusta on muuten mainittava yksi hauska juttu… Törmäsimme missä milloinkin muutamanakin päivänä reissullamme erääseen mieheen (juuri näitä ”Caminotuttuja”, joista joku päivä mainitsinkin), joka tervehti aina ja Portomarínissa vinkkasi meille hyvästä majapaikastakin. Ainiin ja oli milloin kenenkin naisen kanssa ja enemmän tai vähemmän viineissä… Liekö sitten tuota viimeistä harjoitteli jo kirkonmenoja varten, koska äiti teki eilen messun alkaessa terävän havainnon, että sama mies oli yksi papeista :D Hahhah! Messun jälkeen yllättävän pitkä liuta naisia jäi moikkailemaan ja poskisuukottelemaan hänen kanssaan, ja saatiin myökin iloiset moikkaukset osaksemme :D No eihän siinä, sellainen lupsakka kansanmies… :D

Messun jälkeen kävimme vielä syömässä, ja näytti siltä että meistä kaikki olisi voineet nukahtaa juuri siihen paikkaan. Ainakin itse oon huomannut tällä reissulla, että väsymys on saattanut tulla ihan kuin sormia napsauttamalla, ja usein se on liittynyt siihen hetkeen kun päivän etappi on kävelty ja pääsee istahtamaan alas tai siihen, että on juuri syönyt päivän päätteeksi. Vaikka kävely ei sinänsä ole tuntunut raskaalta, niin veikkaan että sitä ja oman kropan toimintaa alkaa arvostaa ihan uudessa perspektiivissä tyyliin muutaman päivän jälkeen. 20-30 kilometriä peräkkäisinä päivinä kymmenen päivän ajan on ainakin miulle itselleni aika kova juttu. Toki harrastan paljon liikuntaa kotioloissakin, mutta luonteeltaan se on hyvin erityyppistä ja eri tavalla raskasta.

Niin että nyt sitä ollaan täällä perillä :D Olo on tyytyväinen, uskomaton ja – sanonkohan jo kolmatta kertaa saman tekstin aikana – haikeakin. Ei tätä vaellus-, ja toki myös perillepääsyn fiilistä voi tällaisenaan tavoittaa olisipa lukenut vaikka miten paljon teemaa käsitteleviä blogeja, kirjoja tai mitä tahansa. Siispä suosittelen ehdottomasti jokaista kokemaan tämän itse, Caminosta nimittäin saa niin paljon irti vaikka sitä ei miun lailla tekisikään minkäänlaisista uskonnollisista syistä. En koe, että olisin matkan varrella mitenkään ”valaistunut” tai pohtinut sen enempää syntyjä syviä. Oikeastaan päässä käväisseet ajatukset nimenomaan vain käväisivät siellä, ja uskon että tämä nyt jo uskomattoman upea vaelluskokemus pääsee ansaitsemaansa täyteen arvoon vasta, kun se on hetken tai vaikka pidempäänkin saanut hautua omassa päässäni :)

Olemme varanneet pariksi seuraavaksi yöksi huoneiston vanhankaupungin laidalta, ja nyt kun kerran ollaan vaellettu pyhiin, niin saatetaanpa lähteä toteuttamaan maallista puoltammekin eli vähän shoppailemaan :D Onneksi (…) rinkan tila on rajallinen, joten ihan lapasesta tätä hommaa ei voi päästää lähtemään, vaikka ostosmahdollisuuksia täällä näyttää pienen tutkailun perusteella olevan ihan kivasti :D Torstaina menemme junalla Madridiin, ja to-pe -yön yövymme vielä retkeilyhengessä Madridin lentokentältä, josta suuntaamme Suomeen perjantaiaamuna kello 8. Mutta älkää peljätkö, ei nämä reissutekstit vielä tule loppumaan; miulla on mielessäni muutamakin postausidea, mitkä haluan toteuttaa mielelläni nyt kun kaikki on vielä tuoreessa muistissa :D

Nämä vaelluspäivien tarinat lienee hyvä lopettaa lainaamalla ah, niin nostalgista Fintelligensia:

”Matka jonka kuljet, on tärkeämpi kuin päämäärä.
Näillä teillä sydän tuntee, ota – anna jos tarjotaan.
Matka jonka kuljet, onni kaihtaa oikovaa.
Enhän tiedä teistä, mutta meille matka on määränpää.”

Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Nettiyhteydet olivat taas eilen mitä olivat, joten sen vuoksi eilisen vaelluspäivämme kuulumiset vasta nyt :) Toivotaan, että tänään yhteydet pelaavat vielä myöhemminkin illallakin siten, että saan päivän kuulumiset reaaliaikaisesti maailmalle…siihen tekstiin nimittäin riittääkin hieman kerrottavaa ;)
———————-

Eilen iloitsimme 25 kävellystä kilometristä, mutta tiiättekös mitä?! Nyt istutaan Arzúassa alberguemme keittiössä ja hurrattiin juuri tänään kävelemällemme reilulle 30 kilometrille! Siis vau! Vaikka perillepäästyä fiilikseni oli suhteellisen neutraali, jotenkin vasta nyt alan tajuta että olihan tuo kyllä aikamoinen siivu ja vielä rinkka selässä :D Siistii!

Ja tiiättekös mitä muuta? Mikäli kaikki menee kaavailujemme mukaan, meillä on jäljellä enää kaksi vaelluspäivää. Siis kak-si! Näin ollen olemme perillä Santiago de Compostelassa maanantai-iltana, ja matkan kolme ”varapäivää” jäävät näin ihan vapaaseen käyttöön. Mielestäni tämäntyyppiselle reissulle on parempi kuin hyvä varata muutama ekstrapäivä, koska mitä tahansa voi tapahtua. Meillä kaikki on  mennyt todella onnekkaasti ihan jo terveyden sekä jaksamisen kuin myös säätilojen suhteen. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, ja kaikista inhottavinta olisi painaa viimeistä etappia tuli hännän alla.

No mutta. Tänään kävelimme siis Palas de Reistä Arzúaan. Reissu kesti yhteenä taas perinteisen kolmen pysähdyksen taktiikalla yhdeksisen tuntia. Reitti oli hyvin samantyyppinen kuin toissapäivänä ja eilen, eli kovasti omaan makuuni. Viimeinen tiukka nousu oli kyllä taas tiukka, etenkin kun sitä ei osannut yhtään odottaa, eikä huijarikarttamme siitä tietenkään mitään huomannut etukäteen mainita :D Sadepilvetkin alkoivat nousta uhkaavasti, mutta ei edelleenkään tippaakaan vettä reissumme aikana! Tai siis kävelymme, nimittäin nyt sataa ja sääkartat näyttää sen jatkuvan läpi yön. Mutta aamukasilta sadepilvet näyttävät ennusteen mukaan kaikonneen, ja tää rytmiryhmä pääsee taas patikoimaan :D

Mutta koska tässä aletaan, hullua kyllä, olla jo reissun tai ainakin vaelluksemme loppupuolella, tutkiva reportteri kysäisi kanssareissaajiensa fiiliksiä matkastamme. Miun ajatuksiani kun olette saaneet lukea jo todella paljon, niin oikeutetusti annan nyt puheenvuoron äitille, Helinälle ja Mirjalle. Pyysin heitä kertomaan lyhyesti jotain, ihan mitä tahansa, ajatuksiaan ja/tai kokemuksiaan matkaamme liittyen:

Ulla-äiti:
Isosti ehdottomasti kokemisen arvoinen reissu niin henkilökohtaisella kuin yleiselläkin tasolla. Tämä reissu on olotila, kokonaisvaltainen kokemus, josta on mahdotonta erottaa jotain tiettyä parasta asiaa. Kun reissuun on lähtenyt avoimin mielin ja luottaa siihen että asiat hoituvat, ei matkaan lataa liikaa odotuksia ja näin ollen kaikki vastaantulevat asiat ovat positiivisia kokemuksia.

Helinä:
Täysin suunnittelematta meidän neljän hengen porukkana on löytynyt sekä omaa aikaa että syvällisiäkin keskusteluhetkiä. On ollut sopivasti sekä hiljaisuutta ja aikaa omille ajatuksille että keskusteluille. Vähänkään jaksavalle ihmiselle suosittelen, että kannattaa ehdottomasti tehdä turisti-Caminoa pidempi vallus; vuoristo, viinipellot, metsät…tälle parille sadalle kilometrille on mahtunut niin paljon nähtävää!

Mirja:
Kaikki odotukseni ovat ylittyneet siihen verrattuna, mitä olin kuullut ja lukenut ennakkoon. Sää, maisemat, palvelu… 68-vuotias ihminen on jaksanut näin hyvin, vau! Vasta illalla vaelluspäivien jälkeen on väsyttänyt, mutta hyvällä tavalla. Illalla on ollut ihana vain olla!

Miun itseni on helppo yhtyä noihin kaikkiin kommentteihin :) Tähän vaelluselämään kävelyineen, kahvitaukoineen, ”iltaleireineen” sun muine traditioineen on jo tavallaan koukussa, ja siten tuntuu melkein haikealta että kohta tämä on ohi. Santiago de Compostelaan saavuttuamme kävelen varmaan ympyrää tai jotain – miten tämän reilun viikon jälkeen osaa olla paikallaan?! :D Miulla on niin hyvä henkilökohtainen jalkojenhoitajakin – no äiti tottakai! – täällä, että pienetkin vaivat on hoidettu oitis ja fyysinen jaksaminen on kaikin puolin erittäin hyvä :D

Hooceimmät vaeltajat kävelee viimeisen ~40 kilometrin etapin eli täältä Arzúasta Santiago de Compostelaan yhdessä päivässä, mutta myö otetaan vähän rauhallisemmin ja jaetaan tuo matka kahtia. Parikymmentä kilometriä huomenna ja samat maanantaina kuulostaa tähän saumaan aika buenolta näin espanjalaisittain sanottuna ;) Saadaan maksimoitua jaksamisemme ja hei, voidaan pitää vielä yksi iltaleirikin enemmän! :D Tänään lounaspöytään istahtaessammekin kun totesin, että tämä on päivän paras hetki aamu- ja iltapalan lisäksi. Ainiin ja sen kävelyn! ;)

Nyt nukkumaan, koska täältä(kin) alberguesta on poistuttava taas aamulla hyvissä ajoin :) Täällä isommassa kaupungissa ei kirjaimellisesti kukot kieu merkiksi, joten laitetaan kello soimaan ;)

Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Siinä missä tälle päivälle kaavailemamme 25 kilometrin matka tuntui ajatuksena aika pitkältä, käytäntö osoittautui toiseksi. Taisimme todeta kuin yhdestä suusta viimeisellä juomatauollamme, että matkahan on sujunut nopeiten tähän asti kulkemistamme. Ja ihan samaa mieltä oli perille päästyämme kellokin: pyyhkäisimme Portomarínista Palas de Reihin seitsemässä tunnissa, ja vieläpä neljän pidemmän pysähdyksen taktiikalla! :)

Tämän päivän jouhevuuteen vaikutti varmasti vaihtelevat maastot ja maisemat. Miun sydän sykkii noille pikkukylille, ja vaikka tällekin päivälle satunnaisesti sattuneet metsäpolut ovat mukavia, niin niihin ainakin itse kyllästyn helpommin. Kävellessä kun ei ole kuin aikaa, niin oonkin pohtinut että johtuukohan se kenties siitä, että vähän samantyyppistä (joskin ihan erilaista, mutta metsää kuitenkin :D) maisemaa näkee suht paljon Suomessakin. Sen lisäksi rakastan tutustua paikalliseen elämään, ihmisiin ja kulttuuriin olinpa missäpäin maailmaa tahansa, niin noita kyliä ohittaessa näkee edes vilaukselta paikallisten arkea :)

Reitin varrella näkyi tänään ihan todella paljon turisteja, ja välillä tuntui että sekoaa jopa omiin askeliinsa, kun koko ajan saa olla väistämässä tai ohittamassa. Myöskään marjansyöntistoppeja ei pystynyt tehdä yhtä hyvin kuin aiempina päivinä, koska ei kehdannut tehdä källejä koko perässä tulevalle porukalla ajoittain kapeillakin poluilla :D Mutta tämäkin lienee niitä asioita, jotka kuuluvat tämän reissun ja etenkin Sarria-Santiago de Compostela -pätkän henkeen. Sitä paitsi pata kattilaa soimaa: ihanhan myö ollaan itsekin turisteja siellä kaikkien muiden vaeltajien joukossa! :D

Täytyy kyllä myöntää, ettei tämä aamu ollut omalla kohdallani se kaikista helpoin. Samalla, kun meijän mamma eteni alkumatkaa tanssiaskelin, itselläni oli jotenkin outo olo. Ensinnäkin nukuin viimeyön ihan superhyvin, koska viimein kohdallemme sattui albergue jossa lämmitys toimi ihan Suomen malliin :D Veikkaan, että olin jotenkin niin siinä unessa ja lämmössä, että kymmenisen lämpöastetta ja tosi korkea ilmankosteus saivat miut ihan jumiin. Jossain vasemman lavan ja olkapään kohdalla oli niska-hartiaseutua kylmyyksissäni jännittäen paikka, josta oisin voinut väittää miun käden napsahtavan ihan kohta poikki. Onneksi jo seitsemän kilometrin päästä lähdöstä saavuimme ensimmäiseen kylään ja taukopaikkaan. Rinkka pois selästä asap ja hieman venyttelyä, niin aika äkkiä tuo kipu onneksi helpotti :) Muilla ei tuntunut olevan minkäänlaisia ongelmia, ja mutsilta ois varmaan vieläkin irronnut pienet muuvssit :D

Mut ainakin työ kaikki pidempään juttujani seuranneet tiedätte miun elävän auringosta ja lämmöstä. Siispä antakaas olla, kun puolenpäivän maissa kaikki sumu ja pilvet katosivat kuin taikaiskusta ja lämpötila nousi kertaheitolla vähintään siihen luvattuun 25 asteeseen! Olin niin onnellinen, että viimeistään siinä hetkessä hävisivät mahdolliset loputkin kolotukseni, ja voisin väittää sekä rinkan että askeleen keventyneen useammallakin kilolla :D Loppupäivä ei ollut sitten muuta kuin kävellä vaan parin juoma- ja yhden lounastauon siivittämänä.

Elikä se, miksi tämän päivä reitteineen oli erityisesti mieleeni, taitaa olla hyvin monen tekijän summa. Mutta voin vilpittömästi todeta, että tänään ensimmäistä kertaa totesin, että: ”Nytkö jo?!”, kun olimmekin yhtäkkiä Palas de Rein keskustassa :D

Ensi yöksi myö otettiin kuulkaas ihan kahden tähden luksusmajoitus :D Se tarkoittaa neljän hengen huonetta omalla wc-kylppäriyhdistelmällä. Tämä albergue sijaitsee ihan Palas de Rein keskustassa ja on todella siisti sekä ihan viimeisen päälle laitettu. Hintaakaan ei ole kuin muutama euro enemmän kuin useamman hengen makuusali -tyyppisissä ratkaisuissa jaetuin kylppärein ja vessoin. Nyt myö istutaan taas perinteisessä iltaleirissämme alberguen terassilla, ja kirjoitellaan kuka blogia, kuka postikortteja tai päiväkirjaa. Tää on just sitä, mitä näiltä reissuilloilta etukäteen odotinkin, jos nyt siis mitään ylipäätään odotinkaan ;) Vaikka aina näin iltaisin väsyttää, niin vain ja ainoastaan hyvällä tavalla :)

Huomisen reitin pituudesta olemme vielä hieman kahdenvaiheilla. Jonnekin parin- ja kolmenkympin välille se kuitenkin sijoittuu, mikäli kaikki taivaankappaleet ovat edelleen puolellamme ja matkamme jatkuu yhtä kivuttomasti kuin aina tähänkin saakka :D Ja sit kun mennään tuon miun täänpäiväisen paidan taktiikalla ja hengittelee, niin ei edes ala puhalluttaa ;)

Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka