Ihanaa joulunaluslauantaita! :) Nyt tämä syksy on omalla kohdallani ainakin yhdellä mittapuulla paketissa: muutama tunti sitten alkoi joululoma. Ensimmäinen ihan oikea sellaiseni opettajana, ja fiilis on todella hyvä! Tykkään työstäni ja sen mielekkyyden säilyttämiseksi on onni osata nauttia myös lomasta ihan sen ensihetkistä alkaen. Kyllä, olen kuullut jonkun sanovan että tarvittaisiin lomallejäämisloma, mutta itselleni tuo vapaalle siirtyminen ei juuri tuota ongelmia :D
Arjessahan vaihdan vapaalle ihan niinkin yksinkertaisesti, että kävelen päivittäin työmatkani kuten olen kertonutkin. Aamulla töihin kävellessä on valjenneet monet tuntisuunnitelmat ja iltapäivällä kotimoodiin siirtyminen käy näppärästi noiden reilun kolmen kilometrin aikana. Näppärää! Jos laskee hieman alaspäin pyöristäen, että viitenä päivänä viikossa tulee käveltyä yhteensä kuusi kilometriä, niin kyllähän siitä kuluneen syksyn aikana on jo ehtinyt kertyä hyvä määrä hyötyliikuntaakin :) Autolla kulkeminen ei oikeastaan ole käynyt edes mielessä, kun sen jätti parkkiin jo melkein heti ekoista koulupäivistä lähtien.
Ja onhan tää ollut muutenkin sellainen kävelyjen syksy :D Työmatkojen lisäksi syyskuinen Camino on vielä todella tuoreessa muistissa ja edelleenkin palaan tuolle vaelluksellemme harva se päivä! :) Just esimerkiksi töihin kävellessäni huomaan tosi usein miettiväni, miten lyhyt matka reilu kolme kilometriä loppujen lopuksi on. Toisaalta taas Camino voi tulla tupsahtaa mieleen ihan kaikenlaisista yksittäisistä asioista: esimerkiksi eilen aamulla reseptikirjaa selaillessana törmäsin erään mantelipiirakan ohjeeseen. Samassa olinkin yhden vaelluspäivämme taukopaikalla ja mietin minne olimmekaan silloin menossa, millaisessa säässä ja niin edelleen.
En ehkä koskaan ennen Caminoa tai tämän syksyn työmatkakävelyitä olisi uskonut sanovani tätä ääneen, mutta olen oikeasti alkanut tykätä kävelemisestä! Siinä missä se on ollut ennen jonkinsortin pakkopullaa, niin nyt esimerkiksi NLP-viikonloppuina Helsingissä julkisilla suhaillessani jään aina pois kyydistä paria pysäkkiä ennen varsinaista määränpäätä ja niin edelleen :D Iso osa tässä tykästymisessä on myös kaikilla niillä mahtavilla retkillä, joille Terhi on houkutellut miut mukaansa :) Ja itse asiassa tämän syksyn tapahduttua ei edes oo tarvinnut houkutella, mikä on sinänsä ihme, koska ennen omat ulkoiluni ovat tapahtuneet käytännössä aikavälillä huhtikuusta syyskuuhun. Tietyllä tapaa olen tainnut jäädä kävelyyn vähän jopa koukkuun: en nimittäin ihan heti keksi mitään yhtä tehokasta keinoa tuulettaa ajatuksia! Toki sen homman hoitaa hyvin ainakin omalla kohdallani kaikki liikunta, mutta kävelyssä vaan on sitä jotain ihan omalaatuistaan.
Mutta nyt saavat nämä kodin ja työpaikan väliset tiet levätä omalta osaltani pari viikkoa. Nyt laskeudun lomalle hyvin kiitollisena: kun mietin tätä syksyä kokonaisuudessaan, niin oon elänyt (taas) elämäni ehkä onnellisinta aikaa :) Meillä on tosi hyvä parisuhde, miulla on ihanat läheiset, muutama eri työ joista kaikista nautin suunnattomasti, mielekkäät harrastukset, NLP-opinnot… Olo on sellainen sopivan huoleton ja luottoni elämän ”tapahtumiseen” ja etenemiseen juuri tarkoitetulla tavalla, ilman että kontrolloisin itse sen jokaista käännettä, vain kasvaa koko ajan. Aika vapauttavaa. Tosi vapauttavaa <3
.
Aurinkoista viikonloppua! :) Joko siulla siintää joululoma lähellä, vai lomailetko jonain muuna ajankohtana?
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka