Hakutulokset haulla: askel askeleelta

Syksy askel askeleelta

Ihanaa joulunaluslauantaita! :) Nyt tämä syksy on omalla kohdallani ainakin yhdellä mittapuulla paketissa: muutama tunti sitten alkoi joululoma. Ensimmäinen ihan oikea sellaiseni opettajana, ja fiilis on todella hyvä! Tykkään työstäni ja sen mielekkyyden säilyttämiseksi on onni osata nauttia myös lomasta ihan sen ensihetkistä alkaen. Kyllä, olen kuullut jonkun sanovan että tarvittaisiin lomallejäämisloma, mutta itselleni tuo vapaalle siirtyminen ei juuri tuota ongelmia :D

Arjessahan vaihdan vapaalle ihan niinkin yksinkertaisesti, että kävelen päivittäin työmatkani kuten olen kertonutkin. Aamulla töihin kävellessä on valjenneet monet tuntisuunnitelmat ja iltapäivällä kotimoodiin siirtyminen käy näppärästi noiden reilun kolmen kilometrin aikana. Näppärää! Jos laskee hieman alaspäin pyöristäen, että viitenä päivänä viikossa tulee käveltyä yhteensä kuusi kilometriä, niin kyllähän siitä kuluneen syksyn aikana on jo ehtinyt kertyä hyvä määrä hyötyliikuntaakin :) Autolla kulkeminen ei oikeastaan ole käynyt edes mielessä, kun sen jätti parkkiin jo melkein heti ekoista koulupäivistä lähtien.

Ja onhan tää ollut muutenkin sellainen kävelyjen syksy :D Työmatkojen lisäksi syyskuinen Camino on vielä todella tuoreessa muistissa ja edelleenkin palaan tuolle vaelluksellemme harva se päivä! :) Just esimerkiksi töihin kävellessäni huomaan tosi usein miettiväni, miten lyhyt matka reilu kolme kilometriä loppujen lopuksi on. Toisaalta taas Camino voi tulla tupsahtaa mieleen ihan kaikenlaisista yksittäisistä asioista: esimerkiksi eilen aamulla reseptikirjaa selaillessana törmäsin erään mantelipiirakan ohjeeseen. Samassa olinkin yhden vaelluspäivämme taukopaikalla ja mietin minne olimmekaan silloin menossa, millaisessa säässä ja niin edelleen.

En ehkä koskaan ennen Caminoa tai tämän syksyn työmatkakävelyitä olisi uskonut sanovani tätä ääneen, mutta olen oikeasti alkanut tykätä kävelemisestä! Siinä missä se on ollut ennen jonkinsortin pakkopullaa, niin nyt esimerkiksi NLP-viikonloppuina Helsingissä julkisilla suhaillessani jään aina pois kyydistä paria pysäkkiä ennen varsinaista määränpäätä ja niin edelleen :D Iso osa tässä tykästymisessä on myös kaikilla niillä mahtavilla retkillä, joille Terhi on houkutellut miut mukaansa :) Ja itse asiassa tämän syksyn tapahduttua ei edes oo tarvinnut houkutella, mikä on sinänsä ihme, koska ennen omat ulkoiluni ovat tapahtuneet käytännössä aikavälillä huhtikuusta syyskuuhun. Tietyllä tapaa olen tainnut jäädä kävelyyn vähän jopa koukkuun: en nimittäin ihan heti keksi mitään yhtä tehokasta keinoa tuulettaa ajatuksia! Toki sen homman hoitaa hyvin ainakin omalla kohdallani kaikki liikunta, mutta kävelyssä vaan on sitä jotain ihan omalaatuistaan.

Mutta nyt saavat nämä kodin ja työpaikan väliset tiet levätä omalta osaltani pari viikkoa. Nyt laskeudun lomalle hyvin kiitollisena: kun mietin tätä syksyä kokonaisuudessaan, niin oon elänyt (taas) elämäni ehkä onnellisinta aikaa :) Meillä on tosi hyvä parisuhde, miulla on ihanat läheiset, muutama eri työ joista kaikista nautin suunnattomasti, mielekkäät harrastukset, NLP-opinnot… Olo on sellainen sopivan huoleton ja luottoni elämän ”tapahtumiseen” ja etenemiseen juuri tarkoitetulla tavalla, ilman että kontrolloisin itse sen jokaista käännettä, vain kasvaa koko ajan. Aika vapauttavaa. Tosi vapauttavaa <3

.
Aurinkoista viikonloppua! :) Joko siulla siintää joululoma lähellä, vai lomailetko jonain muuna ajankohtana?

Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Kuivatuilla mustikoilla ja hampunsiemenillä terästetty raakasuklaa

Pääsiäinen alkaa olla käsitelty ja pääsiäisvieraat kestitty :) Tänään kokoonnuttiinkin pitkästä aikaa isommalla porukalla, kun saatiin miun perhettä meille kylään. Kiitos vielä käynnistä, oli oikein ihanaa kun tulitte! <3

Kun vieraita tulee, niin kätsy emäntähän häärää keittiössä about koko alustavan viikon. Vähän kätsympi emäntä sen sijaan edellisillan ja saman aamun ;) Nää on aina sellaisia pieniä haasteita miulle, koska oon selvästi parempi ruuanlaitossa kuin leivonnassa. Mut tekemällä oppii jiiänee ;) Oikeestaan miun leipomukset onnistui tällä kertaa niin hyvin, että taidan jakaa reseptit blogissa teillekin! Kaikkea en viitsi ympätä samaan postaukseen, joten aloittelen tänään yhdellä ehkä parhaalla koskaan tekemälläni raakasuklaalla ja viikon mittaan tiputtelen sitten ohjeet juustokakkuun ja tonnikalapiirakkaan :)

Raakasuklaan tekemisessä käytin Cocovilta saamaani raakasuklaan valmistuspakkausta. Sen verran sovelsin, että jätin pakkauksessa olleet gojimarjat käyttämättä ja niiden sijaan laitoin suklaan sekaan hampunsiemeniä sekä Biokialta saamiani kuivattuja mustikoita. En myöskään käyttänyt pakkauksen mukana tulleita muotteja vaan kaadoin massan leivinpaperilla vuoratulle lautaselle, jotta siitä tuli yksi isompi levy. Ei tainnut olla mikään huono sovellus, koska melkoisen ripeään suklaata hävisi parempiin suihin :)

Tuossa raakasuklaan valmistuspaketissa on hyvä ”askel askeleelta” -ohje suklaan tekemiseen. Homma on niinkin yksinkertaista, kuin että:

– sulata kookosöljy vesihauteessa
– kaada agavesiirappi kookosöljyn joukkoon ja sekoita
– lisää kuiva-ainepussin (sisältää mm. raakakaakaojauhetta, kaakaovoita) sisältö ja sekoita
– lisää joukkoon haluamasi lisukkeet, mausteet ym. ja kaada muotteihin/alustalle ja nosta raakasuklaa jähmettymään pakastimeen muutamaksi tunniksi
– tarjoile suklaa lohkomalla siitä sopivan kokoisia palasia

Pakastimeen menossa... — Pakastimeen menossa (toim. huom. jätä kulhon pohjalle jämät kaavittavaksi, on hyvvää! ;))

Mie en oo tehnyt raakasuklaata pitkään aikaan, viimeksi varmaan muutama vuosi sitten. Käytin nyt ensimmäistä kertaa tätä valmistuspakkausta, kun aiemmin olen käyttänyt pohjana kylmäpuristettua kookosöljyä, raakakaakaojauhetta, kaakaovoita sekä hunajaa. Sekaan olen laittanut kaikkea cashewpähkinämuruista chiliin (ei oo muuten huono tuokaan versio!). Se tässä raakasuklaan valmistamisessa onkin yksi parhaista puolista, että vain mielikuvitus on rajana! Jos kaipaa inspiraatiota, niin sitä voi käydä hakemassa esimerkiksi www.raakasuklaa.com-sivustolta, mistä löytyy ohjeita joka lähtöön ja makuun :)

Tässä olikin miun tään pääsiäisen suklaaherkuttelut, ja hyvät muuten olikin! Suosittelen kokeilemaan :)

Veikkaan, että ruutujen siltä puolelta löytyy muitakin raakasuklaata tehneitä? Oletteko käyttäneet valmiita valmistuspakkauksia vai tehneet ”oman pohjan” suklaallenne? Mikä on ollut paras testaamanne makuyhdistelmä? :)

Mikä minua liikuttaa?

Mitä liikuntatottumuksiini tulee, niin miun elämä on heittänyt niiden suhteen viimeisten vuosien aikana ihan täyskäännöksen. Vielä jokunen vuosi sitten olin yhtään liioittelematta sohvaperunan perikuva: kun yläkoulu- ja lukioaikoina pääsin koulusta kotiin, en juuri poistunut sieltä muualle kuin hengaamaan kavereiden kanssa läksyjen teon (in your dreams… :D) jälkeen. Hengailumme koostui lähinnä elokuvien katselusta ja kaikesta mahdollisimman kaukana liikunnasta olleesta tekemisestä. Nyt kun mietin noita aikoja, niin huhhuh! Enpä juuri enää itseni tuota tyttöä tunnistaisi. Sinänsä ihmeellistä, että liikunnallinen innostukseni ei ole herännyt aiemmin, koska meillä on ollut aina tosi liikuntaan innostava koti ja perhe – ei siihen painostava, vaan nimenomaan innostava. Ilmeisesti olen tässä sporttailussa vähän myöhännäisherännäinen tai jotain ;) Jos vetäistään taas joku sanonta naftaliinista, niin ”Parempi myöhään kuin ei milloinkaan” sopii tähän kuin nappi silmään!

No mitkä asiat miut saa sitten nykyisin liikkumaan? Tää on taas sellainen kysymys, jota oon mietiskellyt viime aikoina aika paljon. Kommenttiboksiin on silloin tällöin tullut kommenttia tyyliin: ”Miten jaksat liikkua noin paljon?” ja kaveritkin ovat joskus valitelleet, että: ”Vitsit mie oon kateellinen kun sie jaksat treenata, eilenkin illalla mie ite vaan katoin telkkaria ja söin sipsejä. Pitäis kyllä käydä itsekin jumpassa, mutta kun ei millään huvittais!” Uskokaa tai älkää, mutta myös juuri tuollaisista kommenteista saan lisäintoa urheiluun! Enkä tarkoita tätä nyt sillä, että kokisin olevani muita parempi, kun liikun paljon. Lähinnä nuo kommentit nostattavat mieleen ne muutaman vuoden takaiset sohvannurkkaanhautautumsislöllöilyhetket, jotka eivät enää tänä päivänä tunnu yhtään ”miulta”.

Olen onnellinen, että olen muuttunut sohvaperunasta sporttaajaksi, koska:

saan liikunnasta lisäenergiaa. Vaikka miten väsyttäisi jumppaan lähtiessä, niin sitä pirteämpänä tulen sieltä kuitenkin takaisin.
rakastan sitä tunnetta kropassa, kun portaiden käveleminen tai paidan päällepukeminen sattuvat – tiedän tehneeni tehokkaan treenin
salilla tapaan kavereitani ja ystäviäni, eli myös suuri osa sosiaalisesta elämästäni hoituu siellä
on hienoa huomata, että oma kroppa on muuttunut entistä sporttisempaan ja jäntevämpään suuntaan. Ei se haba suurensuuri ole, mutta onpahan ainakin isompi kuin joskus ennen eikä ole jatkuvasti veltto olo.
urheilun myötä olen tutustunut myös terveellisempään ruokavalioon
tykkään meidän salista ja siellä käyvistä ihmisistä ihan tosi paljon. Toisia tervehditään, pidetään ovea auki ja niin edelleen. Ohjaajat ovat ystävällisiä, mutta vaativia ;)
liikkuessa saan tuulettaa ajatuksiani ihan rauhassa. Sen lisäksi keskittymiskyky paranee ja olkoon miten klisee tahansa, niin ainakin itselläni murheet karisevat askel askeleelta tai toisto toistolta.
liikunnan myötä oon saanut elämääni niin paljon uutta sisältöä. Tämän vuoksi miuta välillä vähän ihmetyttääkin saamani kommentit, että: ”Onko siun elämässä muuta sisältöä kuin liikunta?” Ette ehkä uskokaan, miten paljon saan sisältöä elämääni nimenomaan tuosta urheilusta!
olen saanut timmimmän kropan ja sen myötä positiivista palautetta ulkonäöstäni. Turha sitä on kieltää, etteikö siitäkin saisi lisämotivaatiota ja onnistumisen tunnetta :)
tylsinäkin päivinä on aina jotain tekemistä. Voin tsekata lukkarin ja napata sieltä jonkin jumpan ja kas vain, heti tuli tekemistä!
uskon, että liikunnan harrastamisella ja terveellisellä ruokavaliolla on suora yhteys siihen, että olen säästynyt muun muassa monilta flunssilta ja muilta taudeilta
vapaa-aikani ei kulu enää kaikkeen ”hyödyttömään”, vaan iltaisin nukkumaan käydessä voin olla itseeni ihan supertyytyväinen, kun olen tehnyt jotain oman hyvinvointini eteen
olen saanut paljon uusia kavereita liikuntaharrastusteni parista. Sen lisäksi myös tämän blogini kautta olen tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin, kiitos siitä teille!
koen voivani neuvoa (en siis missään nimessä kuitenkaan koe olevani mikään ammattilainen, don’t get this wrong!), jos joku kysyy jotain vinkkiä liikuntaan liittyen
saan shoppailla ihania urheiluvaatteita ilman huonoa omaatuntoa siitä, että eipä niitä koskaan tule kuitenkaan käytettyä…
voin aina kehittyä ja kehittyä ja saan äärettömän paljon onnistumisen tunteita. Yksi punnerrus enemmän kuin edellisellä kerralla tuntuu aina yhtä mahtavalta!

Ja mikä tärkeintä, niin

kokonaisvaltaisesti vain voin niin ÄÄRETTÖMÄN HYVIN! :)

Oisko aika timanttista saada tuollaiset painot! ;)

Tuota edellistä listaa kokosin tapani mukaan taas ihan tajunnanvirtana, eli asiat eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä tai vastaavaa. Luultavasti unohdin tuosta vielä vähintään puolet, mutta kyllähän noilla jo ainakin alkuun pääsee! :) Halusin kirjoittaa tuota listaa tänne teidän muiden nähtäville senkin takia, että olisin tosi iloinen, jos edes joku kohta noista saisi muitakin motivoitua liikkumaan :)

Joo, oli pakko käydä nopsaan solassa tänään. Ulkona sataa EDELLEEN. Nuf said?!

Mikä teitä motivoi liikkumaan? Löytyykö ”listaltanne” samoja asioita kuin miulta?

Suomen mittaisella matkalla

Tänään, kuten kaikkina muinakin päivinä kuljin työmatkani kävellen. Tai no tähän hieman tarkennusta tuonnempana, mutta pääsääntöisesti näin :) Viikonlopun aikana koulumme viereiseen puistoon oli tullut kesä, ja kuten Instaanikin päivitin, niin yksi ympyrä sulkeutuu. Viime elokuussa puistossa oli vihreää, joskin loppukesäisempää kuin tänään. Sitten seurailin miten maisema muuttui pikkuhiljaa syksyn kautta talveen ja siitä edelleen kevääseen. Etenkin syksyn ja kevään myös haistaa sen lisäksi, että näkee miten puiden lehdet ilmentävät vuodenkiertoa.

Miulla on työmatkaa pikkuisen reilut kolme kilometriä, ja olen kolmea päivää lukuunottamatta kävellyt tai pyöräillyt töihin koko lukuvuoden. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten työmatkat ”omalla voimalla kulkien” merkitsevät miulle rauhoittumista ja omaa aikaa. Työmatkat ovat miltei meditatiivisia! :D Ja joo, tuossa linkkaamassani postauksessa mainitsemallani Caminolla on varmasti ollut tähän kaikkeen suuri vaikutus. Voi olla, että jos tuolla reissulla olisi jäänyt löytämättä kävelemisen hienous, saattaisin paljon helpommin tarttua aamuisin autonrattiin…tai ainakin manailla matkat kävelyn tylsyyttä!

Oikeastaan arki-/hyötyliikunnan lisääminen työmatkojen muodossa on todella yksinkertaista, ja sen edut sitäkin moninkertaisemmat. Nyt puhun tietysti muunlaista kuin kello 8-16 työaikaa tekevänä, eli näin ollen jo kahdeksaan tuntiin mahtuu poikineen paljon muutakin kuin pelkkä työnteko. Meillä ei ole myöskään lapsia, eli aamuisin ei juuri muuttuvia tekijöitä tule ja tehtäväni on huolehtia vain itseni oikeaan aikaan oikeaan paikkaan :)

Etten nyt taas juttelisi vain ah, lempiaiheestani työmatkoista (:DD), niin kyllä mie muutenkin pyrin ylläpitämään sellaista perusaktiivisuutta arjessani. Olen esimerkiksi minimoinut hissin käytön ja pyrin olemaan itselleni mahdollisimman rehellinen enkä vain kuuntelemaan mahdollista laiskotusta tehdessäni valintaa hissin ja portaiden välillä :D Laskin tuossa kun ostettiin uusi asunto 5-kerroksesta, että jos sinnekin kiipeän vaikka kolme kertaa päivässä niin sehän tekee yhteensä jo 240 porrasta! Tuo setti sitten keskimäärin seitsemän kertaa viikossa ja 30 kertaa kuukaudessa jiiänee — aika hyvä potti :)

Yksi juttu missä voisin taas ryhdistäytyä, on töiden tekeminen seisten. Iltaisin ja viikonloppuisin hoidan suurimman osan töistäni koneella, ja viimeksi toissapäivänä yllätin koneelta enemmänkin Notre Damen Kellonsoittajaa muistuttavan tyypin takapuoli ihan puutuneena. Viime keväänä kirjoitin harkkasuunnitelmani ja muut opiskelujutut pääasiassa seisten. Meillä ei ole sähköpöytää, mutta viritin yhden lipastomme päälle Ikean jaloilla olevan läppäritason. Toimi, ja voin sanoa että selkä ja takapuoli kiittivät!

Ehkä tässä hyötyliikkumisessa etenkin työmatkojen kohdalla on osaltani myös sellaista pientä maailmanpelastushenkeä mukana. Jos tuosta nopeasti laskee, niin pian koittavaan lukuvuoden loppuun mennessä (miinustettuna poissaolopäivät) on tullut säästettyä bensaa ja luontoa noin 1100 kilometrin verran! Ei se niissä reilun kolmen kilsan pätkissä suuntaansa tunnu, mutta kerrannaisvaikutukseltaanhan tämä osoittautuukin jo ihan pikkuisen vaille koko Suomen mittaiseksi matkaksi :D Enpä muuten ollut itsekään tajunnut ennen kuin nyt! Siistii! ;D

Jos asuisin vaikka Helsingissä, saattaisin hyvinkin hyödyntää julkisia. Mutta siitä ei ole pelkoa täällä, kun Kouvolassa paikallisbusseja menee ”hieman” harvemmin ja odotusajassa olisit kävellen jo perillä. Enkä mie tuollasiin hienouksiin muutenkaan oo tottunut, koska oon Kitteeltä eli mualta eli pihasta. Siellä saatto päästä kylälle, mutta ei välttämättä enää takaisin…ennen seuraavan aamun tai iltapäivän koulubussia :D Et ei se miun yksityisautoilijapersoonani oma vikani oo, vaan nuoruuden karun elinympäristön jossa autoiluun tottui koska muuta vaihtoehtoa ei ollut, hahhah :D

Noniin ja sitten vielä takaisin aiheeseen. Miten ja miksi sie hyötyliikut? :)

Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka

Päänavigointi

Hakutulokset haulla: askel askeleelta