”100 % hoidettu, 0 päivää jäljellä”

”Raskausviikko 41 (40+0), 100 % hoidettu, 0 päivää jäljellä”, sanoo puhelimeeni lataamani raskaussovellus. Tai myönnetään että yksi niistä, koska parasta huviahan tässä on ollut viimeiset kymmenet viikot odottaa jokatorstaisten uusien tekstien ilmestymistä – ja erityisesti tietoa siitä, minkä hedelmän tai kasviksen kokoinen vauva milloinkin on ;) – vähintään kolmeen eri sovellukseen. Joskin nuo tekstit toistavat hyvin paljon toisiaan ja jossain tuossa 30 viikon jälkeen alkoi hetken tuntua jo siltä, että levy on jäänyt hiukan päälle ja loppuaika on pelkkää odottelemista ja kasvamista ilman sen suurempia virstanpylväitä vauvan kehityksessä (vaikka jokainen päivä eteenpäin supertärkeä toki <3).

Tosin niinhän tämä raskauslevy on jäänyt myös itselläni päälle :D Mutta nyt on näin ja tuntuisi melkein teennäiseltä kirjoittaa tässä hetkessä jostain muusta etenkin, kun nyt on ihan mustaa valkoisella että tässä ois niinku nolla päivää jäljellä – mikä ei kyllä korreloi omien olojeni ja tuntemusteni kanssa ei sitten tippaakaan :D Kaikille kysyjille olen sanonut, että enemmänkin on sellainen fiilis, että tässähän voisi pakata sairaalakassin (ps. 90-prosenttisesti pakattu!) sijaan vaikka vähän isomman matkalaukun ja ottaa parin viikon äkkilähdön etelään.

Onneksi en olekaan mennyt sanomaan missään vaiheessa mitään sellaista, että tästä blogista ei sitten mitään raskausblogia tule. Miusta on nimittäin aina hauska seurata, kun vaikkapa häitä suunnitteleva morsian tai raskautensa julkistava tuleva äiti vannoo, että: ”Ei tästä mitään hää-/mammablogia tule!” Lukijakokemukseni perusteella voisin melkein jo tuossa vaiheessa sanoa, että totta kai siitä tulee – ja olisi melkein hassua jos ei tulisi! Pian sitten kirjoitetaankin, että: ”Oho, onpas tullut juteltua paljon nyt näistä häistä/tulevasta vauvasta, mutta se lienee ihan luonnollista.” Nimenomaan, ja just tuonkaan takia en ole halunnut itse lähteä siihen, että olisin vannonut juttujeni olevan paljonkin jotain muuta kuin odotusta, synnytystä tai jotain niiden väliltä. Heti kun tämä asia oli julkista, niin tiesin kyllä, mihin tekstini tulevat pitkälti liittymään ainakin jollain tasolla. Kirjoittaminen on edelleen yksi parhaista tavoistani prosessoida asioita, ja niinpä tämä on just niin mamma- tai ei mammablogi kuin miusta kulloinkin sattuu tuntumaan ;) Ja nyt on tuntunut.

Mutta takaisin tähän päivään, ja kurkistus jo ensi viikkoonkin olkoon tämä asia sitten miten ajankohtainen ja toteutuva vai ei. Täällä Länskässä on tapana, että synnytys käynnistetään viikolla 41+0, joka miulla virallisesti täyttyy tiistaina. Jos mietit kyseisen ajankohdan olevan ristiriidassa ihan alkutekstini kanssa, saat selityksen asialle täältä. Tuo 41+0 kuulostaa omaan korvaani tosi aikaiselta etenkin kun raskaus ei ole millään lailla eikä kummankaan osapuolen kannalta riskiraskaus, fyysinen tilanteeni oli ainakin vielä viime viikolla aivan epäkypsä ja vauva on saamansa kokoarvion mukaan pienehkö. Itselleni tuntuisi paljon mielukkaammalta vaihtoehdolta saada odotella ainakin muutama päivä tuon alustavan käynnistyspäivän yli ja katsoa josko jotain alkaisi tapahtua ihan luonnollisesti. Toisaalta tässä on vielä tiistaihin monta päivää ja sitäkin enemmän tunteja aikaa kaiken alkaa tapahtua spontaanisti. Täytyy muistaa myös sen vaihtoehdon olemassaolo, eikä elää vielä liikaa tulevassa :)

Mutta all in all: vaikka miulla ei ole tippaakaan kiire synnyttämään, niin tämän käynnistysasian vuoksi toivoisin synnytyksen alkavan luonnollisesti ennen tiistaita, mutta ei välttämättä yhtään aiemmin kuin vaikkapa juuri edeltävänä yönä :) Ja vaikka kätilöt kysyessäni sanoivat etteivät voi kommentoida tätä käynnistysajankohtaa muuten kuin sen olevan ”sairaalan linja”, voi asiasta kuulemma vielä neuvotella tuolloin tiistaina päivystävän lääkärin kanssa. Ja aionkin jos selvää lääketieteellistä perustetta ei ole: uskon, että osaan kyseenalaistaa kunnioittaen. Siis taas kerran JOS sinne asti mennään – voihan tosipaikat olla silloin juuri päällänsä tai kenties jo ohitsekin. Elämä on oikeasti niin hienoa kaikessa arvaamattomuudessaan erityisesti tällaisten positiivisten juttujen suhteen :) Voin kertoa, että enpä muista milloin aiemmin olisin herännyt uuteen päivään tai käynyt nukkumaan näin suurella mielenkiinnolla kuin toki kaikkien viimeisten yhdeksän kuukauden, mutta sanoisin että erityisesti ehkä nyt viimeisen viikon ajan :)

.
Tässä siis tilannekatsaus tältä torstailta. Kaiken kertomani jälkeen voitte ehkä kuvitella, että ihan jonkun verran mietityttää mikä on tilanne ensi viikolla tähän aikaan – vai kirjoittelenko kenties tässä saman pöydän ääressä teille vaikkapa uutta ”viikkokatsausta” :D

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa