Yksi sana: kävely. Ja jos oikein hurjaksi heittäydyn, niin kaksi: kävely ja spinning.
Tässä ovat pari raskausaikaista henkireikääni, liikuntalajia, jotka ovat tuntuneet erityisen hyviltä niin keholle kuin mielelle. Muutama Bodypump ja perinteinen salikäynti mukaan on mahtunut myös, mutta lieneekö tämä muutenkin sellainen elämäntilanne, jossa ylimääräiset ja ei ainakaan juuri tällä hetkellä omilta tuntuvat asiat karsiutuvat vähän kuin automaattisestikin pois? En tiedä, mutta siltä miusta tuntuu. Vaikka oloni on ollut nämä yhdeksän kuukautta mitä mainioin, on mielen päällä ollut koko ajan kuitenkin jotain. Jotain niin isoa, ettei koskaan tähän mennessä elämäni aikana. Ja kuten jokainen tiedämme, positiivisetkin asiat kuormittavat etenkin silloin, kun edessä on jotain uutta mihin lopulta vain kuvittelee voivansa valmistautua – mutta oikeasti vastassa on hyppäys täysin tuntemattomaan.
Tavallaan ”turhien” asioiden karsiminen on tuntunut tosi vapauttavalta etenkin, kun huomaan sen tapahtuneen tosiaan melko luonnostaan. Samaa vauhtia kun maha on kasvanut, on muita taakkoja tippunut matkasta pois. Taakoilla tarkoitan tässä sellaisia asioita, joita en ole varsinaiseksi painolastiksi aiemmin edes osannut nimetä. Asioita, jotka ovat roikkuneet mukana vähän kuin tavan vuoksi tai vanhasta tottumuksesta. Kun elämä on muuttumassa lähestulkoon täysin ja saamassa niin paljon uutta sisältöä etten vielä tässä vaiheessa varmasti tajuakaan, on tämä tällainen ”hiljainen laskeutuminen” uuteen tuntunut hyvältä ja olen tyytyväinen, että sitä on tapahtunut. Uskon, että uusi tulokaskin on helpompi ottaa vastaan ja hänen on helpompi sujahtaa osaksi kokonaisuuttamme kun näin on. Toki haluan ja haluamme elää arkeamme ns. täysillä viimeiseen saakka, mutta siihen mahtuu myös uuteen asennoituminen.
Niin ja siitä liikunnastahan miun piti kirjoittaa :D Alussa tulikin jo tärkein – tai pari tärkeintä :) Olen todella kiitollinen siitä, että vielä näin 39. raskausviikkoa käydessäni fyysinen olotilani mahdollistaa a) liikkumisen, b) itselleni mieluisen liikkumisen ja c) itselleni mieluisen liikkumisen, jonka suhteen en loppujen lopuksi ole joutunut karsimaan yhtään mistään. Toki spinnipyörän päällä matalat asennot ovat aika nougou ja lenkkeily on ollut ”pelkkää” kävelyä. Joka vuosi jossain vaiheessa kesää pieni hölkkäkärpänen on puraissut ja niin se olisi kenties tehnyt nytkin, ellei vatsassa olisi ollut jotain ns. mukavaa höllyvää messissä. Spinningejä olen karsinut viikko-ohjelmastani pariin-kolmeen kertaan, mutta pitkillä 10 kilometrin kävelyillä käyn edelleen päivittäin. Rehellisesti sanottuna tämä on se tilanne, jossa saatoin vain haaveilla olevani tässä vaiheessa syyskuuta.
Katsoessani yhdeksää viimeistä kuukautta taaksepäin, olen ehkä hieman harmissani siitä että lihaskuntoharjoittelu on jäänyt luvattoman vähälle, koska kaikki edellytykset siihenkin olisivat olleet olemassa. Mutta kuten alussa todettu, ehkä tässä on karsiutunut matkalla juuri ne asiat, joihin ei vain ole ollut todellista motivaatiota ainakaan tällä hetkellä. Koska yhtä lailla olisin voinut heittäytyä ”olen raskaana, olen siis sairas” -moodiin tai toisaalta ihan tosiasiallisista syistä joutua rajoittamaan liikuntojani, olen nykyiseen tilanteeseeni enemmän kuin tyytyväinen. Luotan siihen, että aktiivinen raskausaika edesauttaa myös synnytystä ja siitä toipumista ja mikä tärkeintä, vauvan hyvinvointia myös.
.
Tässä samalla vatsassani tuntuvia liikkeitä aistiessa veikkaan, että piakkoin sieltä tupsahtava tyyppi on aika aktiivinen hänkin ;)
Kohta meillä onkin täällä uusi lenkkikaveri ja tuttavuutta on tehty jo spinningiinkin koko perheen voimin hiihtoladuista puhumattakaan!
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa
Vastaa