Miunkaltaisen yrittäjän arki on siitä omanlaistaan, että rajanveto työn ja vapaa-ajan välille on usein aika häilyvää. Eri asia on toki juttukeikat ja artikkelien kirjoittamiset tai muut selkeät projektit, mitkä vaativat tietyn aikansa ja usein paikkansakin. Niiden lisäksi työni koostuu monesti ”Ehtisitkö vilkaista?” ja ”Katsoisitko ihan nopeasti tämän pikkujutun?” -tyyppisistä yhteydenotoista. Ja voitte ehkä arvata, mitä miun tulee noihin useimmiten vastattua. Niinpä, ehtisin ja katsoisin. Kone on kuitenkin helppo napata eteen ja keskeyttää joku oma juttu jos tarve niin vaatii ja vilpittömästi omasta tahdostani.
En muista milloin olisin viimeksi pitänyt varsinaista lomaa. Tämä ei ole miulle ylpeydenaihe, koska kuten olen aiemminkin kirjoittanut, mielestäni kiire ei arvota ketään ihmistä tai tee hänestä yhtään muita parempaa (tai toisaalta myöskään huonompaa). Ja kun kuuntelen, millä tahdilla keskiverto nykyihminen painaa duunia, niin voisinpa olla melkein ylpeä itsessäni juuri siitä, että tarvitsen ja sitä kautta myös rajaan edellämainitun vapaa-aikani. Se vain voi olla luonteeltaan tuollaista ”poukkoilevaa”, mutta sitä kuitenkin on ja siitä en luovu.
Mitä lomailuun tulee, niin tämän viikon harjoittelen sitä vähän tälleen semilomamoodissa. Ensiksi oltiin meidän äitin luona pari ihanaa ja maailman rennointa päivää, ja nyt istun Terhin sohvalla naputtelemassa tätä tekstiä. Tuonnempana suuntana on Savonlinna ja siellä tärkeät ihmiset. Onnen itkua en ole vielä tirauttanut, mutta voin kertoa, ettei se kovin kaukana näinä päivinä ole ollut. Miusta tuntuu, että mitä aikuisemmaksi tulen, sitä rajatummaksi lähipiirini käy, mutta sitä enemmän miulla on näitä ”henkisiä koteja”, joihin palata ja joissa voin olla täysin oma itseni. Pyytää äitiä tekemään pullaa ihan vain sen takia, että haluan pullataikinaa ja Terhille tullessa vetäistä kollarit jalkaan kuten aina vanhoina hyvinä aikoina. Mikään ei ole muuttunut, vaikka kaikki tämä tapahtuu nykyisin (onneksi vain) maantieteellisesti aivan eri vinkkelistä kuin ennen.
.
Tähän hetkeen juuri tällainen semilomailu tuntuu ihan parhaalta. Etuliite siksi, koska kone ja netti kyllä kulkevat mukanani, mutta sähköposteihin vastaan todennäköisesti pienellä viiveellä, kuten asiakkailleni etukäteen ilmoitin. Tämä on valintani nyt, ja sitten kun on halu tai tarve irrottautua ihan kokonaan, uskon että asia viestittää itse itsestään :)
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa
Vastaa