Olen vahvasti sitä mieltä, että myö ihmiset ollaan niin paljon enemmän kuin meidän järjellinen ajattelu, saati se, mitä ja miltä myö näytetään ulospäin. Tunteet, intuitio, refleksinomaiset reaktiot, ei-tietoinen mieli…niin monet asiat puhuvat sen puolesta, että pinnan, preesensin, alla on paljon enemmänkin. Meissä kaikissa. Toiset aistivat ja toisista sitä aistii enemmän, toiset ja toisista vähemmän.
Miksi mie olen tällainen, miksi mie reagoin asioihin miten reagoin, miksi valitsen niin tai näin? Monet asiat ovat järjellä perusteltavissa, mutta niin moniin valintoihin ohjaa esimerkiksi oma intuitio, jota ja johon sitten johtaa mikä ikinä johtaakin.
Oman mielen tutkiskelu on kirjaimellisesti mielenkiintoista, usein monimutkaista ja ehkä raastavaakin, mutta parhaimmillaan todella palkitsevaa. Omalla kohdallani olen saanut huomata monet kerrat, miten tiedostamattomienkin kipupisteiden kohtaaminen kaikessa raadollisuudessaan sekä selittää asioita että voi myös jopa selkeyttää tulevaisuutta. Ajattelen niin, että kipeitä asioita on turha yrittää lakaista maton alle – ne saattavat kyllä kestää siellä hetken, mutta jossain vaiheessa elämää ne tulevat kuitenkin eteemme ja kohdattavaksemme, halusimmepa tai emme. Näin ollen olenkin järkeillyt, että oma-aloitteisesti kipeitä asioita käsitellen voin helpottaa jokaista tulevaa päivääni ilman jatkuvasti alitajunnassa jäytävää painolastia ”jostain”. Niin eikä oman mielen tutkiskelu todellakaan tarkoita pelkkää tummissa vesissä uimista, mutta usein ainakin koukkausta sitä kautta tarvitaan perspektiivin löytämiseksi.
Rakastan sitä, kun ihmisten ulkoisten olemusten takaa alkaa paljastua polveilevia elämäntarinoita. On suunnattoman mielenkiintoista, miten erilaiset asiat nivoutuvat yhteen, muodostavat jatkumon ja ovat tuoneet juuri siihen pisteeseen, missä kukin meistä parhaillaan on. Niin, tuo pistehän saattaa olla vaikka kymmenellä ihmisellä täsmälleen sama, mutta siihen kuljettanut polku on kulkenut kenellä millaistenkin kokemusten kautta. On äärettömän mielenkiintoista kuunnella, millaisia käännekohtia ihmisten elämissä on ollut, onko suunnanvaihdokset tehty tarkoituksella, vai onko moni asia tapahtunut vain ”sattumalta”.
Se, että näitä pystyy pohtimaan, on mielestäni rikkaus ja tekee jo omastakin elämästä mielenkiintoisempaa. Kun ymmärtää ja osaa yhdistellä asioita sieltä täältä, on vähän kuin mustavalkokuva saisi yksi kerrallaan uusia värejä. Ainakin omaa elämääni on helpottanut ja keventänyt hyvin paljon se, että olen oppinut tunnistamaan esimerkiksi millaisille vaikutteille olen altis, kenen mielipiteen annan (olen antanut) usein ohjeilla omaani, millaisia uskomuksia päähäni on iskostunut ja miten ne ovat määritelleet olemistani tai tekemistäni. Ja niin edelleen.
.
Oma pää tuntuu usein fyysiseen kokoonsa verrattuna uskomattoman suurelta ja rikkaalta kaivokselta, josta löytyy ulottuvuuksia aina niin pitkälle kuin meistä kukin on sitä innostunut tonkimaan. Ehkäpä tämän vuoksi tylsyyksissäkin mielestäni parasta tekemistä (heti jääkaapilla käynnin jälkeen, heheh ;)) on yksinkertaisesti uppoutua omiin ajatuksiin ja antaa niiden viedä.
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka
Vastaa