Terveisiä Kemistä! :) Jos elämä voi olla samaan aikaan sekä tosi seesteistä että ruuhkaista, niin se aika on just nyt. Blogin pariinkin olen ehtinyt (oikeasti ehtinyt) viimeksi keskiviikkona, jonka jälkeen onkin järjestetty äidin kanssa yllätyssynttärit pikkuveljelleni, käyty vielä pyörähtämässä koulutöissä ja aloitettu kesäloma, matkustettu päivä Kemiin, vietetty seuraava asuntonäytöissä ja nyt ollaan ajelemassa takaisin Kouvolaan päin. Huomenna tiedossa on juoksevien asioiden hoitamista, tiistaina palaveripäivä Helsingissä ja keskiviikkona aamuksi sovittujen asioiden hoitamisen jälkeen on tarkoitus lähteä loppuviikoksi Kitee-Savonlinna-akselille. Jostain syystä mieli on kuitenkin ihan tosi levollinen ja luotto asioiden järjestymiseen on taas tällä hetkellä hyvin korkealla :)
Vielä toissapäivänä tähän aikaan en yhtään tiennyt, millä mielellä olisin nyt palaamassa (toimisto pystytetty auton takapenkeille :D) Kouvolaan. Sillä, että a) voi kunpa voitaisiin jo jäädä tänne Kemiin, vai b) voi kunpa meidän ei sittenkään tarvitsisi muuttaa tänne. Onneksi a:n ja b:n välilläkin on vaihtoehtoja ja voin ilokseni todeta, että Kemi oli todella positiivinen yllätys! Sää pisti ihan parastaan ja kaupunki näytti kesänsä parhaimmat puolet. Miehelläni on joitakin tuttuja Kemissä entuudestaan, ja jokainen tapaamani ihminen oli todella mukava! Tällaisena Kitteen tyttönä, ei mitenkään hiljaisena itsekään, tuli todella tervetullut olo. Ihan niinku kaltaisteni joukkoon olisin päässyt ja pääsemässä :D Toki ajettiin pienet sightseeingit myös Keminmaan, Tornion ja Haaparannan puolella, mutta Kemissä oli sitä jotain ainakin näin ensivaikutelman perusteella :D
Viikonlopun aikana sain vastata usean kerran kysymykseen, että miltäs tää Kemi vaikuttaa? Vastaus oli poikkeuksetta se, että tosi hyvältä. Mie niin paljon enemmän näen meidät muuttamassa pienempään kaupunkiin kuin vaikka Helsingin keskustaan. Myös Kemiä ympäröivät vesialueet tuntuvat meille molemmille suurimman osan elämästään veden äärellä kasvaneille ja eläneille todella kotoisilta. Vaikka onhan tämä meri-ilmasto tietysti oma lukunsa, mutta vesi kuin vesi :) Sanoisin, että jos fyysinen välimatka kotipaikkakunnillemme ja sitä kautta läheisiimme ei olisi näin pitkä, niin minuu ei mietityttäisi muutossa juuri mikään. Oma asenne ja avoin mieli, oonkohan joskus aiemminkin maininnut niistä? ;) Itse ajattelen nimittäin niin, että ihan mistä tahansa paikasta saa joko miellyttävän tai epämiellyttävän hyvin pitkälti sillä, miten itse asiaan suhtautuu. On myös etuoikeus (ja toki helpottava asia!) saada jakaa tämäkin seikkailu itselle rakkaan ihmisen kanssa, jonka kanssa tiedän että meillä toimisi homma ns. vaikka maailmannavalla!
Niin ja ehkä se tärkein ja tämän reissun päätarkoitus: uskon ja toivon meidän löytäneen myös tulevan kotimme. Tästä aiheesta kerron lisää sitten, kun asiat alkavat edetä ja varmistua, mutta tämä reissu selkeytti kyllä tulevia kuvioita jo sillä tavalla kivasti, että neuvotteluja ja muita on helpompi jatkaa taas Kouvolan päästä :)
.
Näin tämä elämä taas vie ja tuo, ja antaa tulla vain! :) Aurinkoista alkanutta kesäkuuta ja lomaa kaikille sen aloittaneille!
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka
Vastaa