Miulle ja kenties aika monelle muullekin on tuttu tunne, että kun jostain innostuu, niin innostuu sitten ihan täysillä. Toisaalta, syystä tai toisesta, innostus voi myös lopahtaa ihan yhtä nopeasti.
Montakohan kertaa miekin olen päässäni pohtinut ja blogiinikin kirjoittanut, että olen tainnut innostua uudestaan salitreenistä. Että jee, kävin tänään salilla ja se oli pitkästä aikaa tosi kivaa! Taidanpa ottaa tämä ohjelmistoon nyt ihan vakituisesti vaikka pari kertaa viikossa! :D En tiedä, onko itseni lisäksi kukaan kaivannut jatkoraporttien perään, mutta on syy, miksi niitä ei ole tullut. Ja syy on se, että innostuin (tai luulin innostuneeni), mutta jostain syystä homma ei kuitenkaan kantanut seuraavalle viikolle asti – ja tuolle pari kertaa viikossa -suunnitelmalle saatte työkin puolestani ihan vapaasti nauraa ;) Aina on vain ollut niin paljon helpompi turvautua ryhmäliikuntoihin, koska teet sen mitä ohjaaja sanoo ja that’s it. Ihan niinku noita salitreenejäkin ei vielä jostain selkärangasta irtoaisi, mutta tiedätte mistä puhun.
Sitten joskus elämä yllättää ja perinteiseen tapaan juuri silloin, kun vähiten osaat odottaa saati suunnittelet mitään. Ja kyllä, niinkin pienissä asioissa kuin liikuntaharrastuksissa! :D Nimittäin nyt kun en ole maalaillut mitään suuria kuvitelmia salille paluustani, olen löytänyt itseni sieltä viimeaikoina yllättävän monta kertaa. Okei, kaksi kertaa viikon sisään, hahah, mutta täysin ilman suunnitelmia tai aikatauluttamista! On vain tullut sellainen olo, että nyt ois kiva mennä. Ihan oikeasti tekis mieli!
Tällä kertaa mie en lupaa enkä edes haaveile mistään että montako kertaa minkäkin ajan sisään käyn treenailemassa. Jos tää kantaa, niin hienoa, mutta jos ei, niin ei ole myöskään väärin mennä bodypumpiin ja tehdä mitä milloinkin huvittaa. Kun salilla tuli aikanaan käytyä välillä ihan hölmöjä määriä (sinne toiseen suuntaan), niin ei kai siitä koskaan pääse irti, että asian suhteen omassa päässäni elää aina joku pieni muistuttajaääni. Että nyt kun tuohon aikaan verrattuna on tullut käytyä miinusviistuhattakakssataakolkytneljäkertaisesti, niin ois jo korkea aika edes vähän kaunistella tilastoja.
.
Mutta kun sellainen pakottamalla käyvä kone -toimintamalli ei vain enää toimi miulle tai miussa. Eikä tarvitsekaan, koska onhan tämä elämä niin paljon siistimpää, kun voi valita muidenkin juttujen kuin olkapää- tai takareisitreenin väliltä. Ainiin paitsi ettei niistäkään oikein voinut valita, koska oli niin tärkeetä tehdä tietyt asiat tiettyinä päivinä, ettei urheilijaurani nyt ihan sekaisin päässyt menemään! ;D
.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka
Laura K. sanoo
Kyllä itse aina ajattelen, että pääasia on että liikkuu :). Itsekin joskus nautti suunnattomasti siitä, että olkapäät oli pumpissa ja reisistä näki että salilla on kyykkäilty mutta nykyään iloa tuo juoksu ja näppärät kotitreenit joihin ei tarvitse varata erikseen kummoisesti aikaa :). Toimiva kroppa joka kykenee moniin asioihin ketterästi ja helposti, se on parasta!
Anna sanoo
Näin just! Aika aikaansa kutakin, ja itse ajattelen ettei mikään ole koskaan mennyt hukkaan tai ollut turhaa, vaikka kaikenlaisille muistoille tuleekin nykyisin naureskeltua :) Se salihirmuilu oli kuitenkin meidän elämää jossain vaiheessa ja kai siitä ainakin jollain tasolla nauttikin, kun niin säännöllisesti jaksoi tehdä. Kiva, että meillä molemmilla on nykyisin sellaiset liikuntaharrastukset, jotka tuntuvat tällä hetkellä omimmilta! :) <3