Miun meditaationi

Suklaa sitä, suklaa tätä, suklaasuklaasuklaasuklaa…ja sen pidemmälle en Cheekin mukailua tässä tapauksessa jatkakaan :D Mutta siis jos olet seuraillut minua viimepäivinä somessa tai vaikka sattunut kasvotustenkin törmäämään, niin tiedät, minkä asian ympärillä elämäni nyt hetkellisesti pyörii :D

Jep, raakasuklaan. Toissailtana iski muuten ensimmäistä kertaa se hetki, että piti turvautua miehen makutuomarointiin ennen kuin pystyin maistamaan suklaata itse. Koska raakasuklaatoleranssini on todella hyvä, tapahtunut kertonee jo tarpeeksi siitä, minkä verran noita konvehteja on oikeasti tullut väsättyä — ja laadunvalvontaa tehtyä, heheh ;)

Lähiaikoina olen entistä enemmän huomannut ajattelevani, että pitäisi alkaa meditoida. (Kylläkyllä, tää liittyy aiheeseen! Lue eteenpäin!) No, tuo ajatus taitaa kaatua jo sen itsensä sisältämään viestiin. Nimittäin aina, kun pitäisi jotain, voi olla aika varma että homma tuskin tulee tapahtumaan tai jos tuleekin, niin jollain tavalla toteutus eroaa siitä jos ihan oikeasti haluaa tai saa tehdä jotain.

Torstaina monta tuntia keittiössä touhuillessani mietin taas, että mitenköhän saisin aikaiseksi pienen meditaatiohetken päivittäin tai vaikka edes joka toinen päivä. Niin kiire ei koskaan ole, ettei vaikka varttia saisi irrotettua. Omalla kohdallani se taitaakin jäädä eniten kiinni just siitä, etten istahda vaikka koneelle tuoksi samaksi viisitoistaminuuttiseksi.

Ja sitten, tsadaa, tajusin jotain! Miksi miun pitäisi mahtua johonkin tietynlaiseen meditaatiomuottiin? Miksi näen ainoana vaihtoehtona sen, että istahdan vaikka joogamatolleni ja meditoisin siinä sen päivittäisen varttini? Tuosta sitten kelat lähtivät taas pyörimään ja niihin syventyessäni hoksasin, että esimerkiksi juuri raakasuklaiden tekeminen on itselleni kuin meditaatiota. Saan siinä vartin jos toisenkin omaa aikaa, ja kun homma hoituu hyvällä tavalla melko rutiinilla, niin pystyn myös keskittymään ajatuksiini. Halutessani voin kuunnella samalla radiota tai vastaavasti olla ihan vain hiljaisuudessa ja miettiä asioita omassa päässäni.

Ja kun ajatukseni lähtivät luonnollisesti siitäkin vielä eteenpäin, niin mietin, että miksiköhän myö ihmiset saadaan monista asioista niin monimutkaisia? Voin myöntää, että itsellenikin esimerkiksi sana meditaatio edusti vielä muutama vuosi sitten jotain hassuja henkimaailman juttuja ja tiloissa leijumista. Miksi? Ihan omaa tietämättömyyttäni! Vähän lähemmäs tätä päivää tullessa teema on alkanut kiinnostaa ja tajuttuani, että ihan normaalit ihmisetkin voivat meditoida, ajattelin että omassakin arjessa pitäisi alkaa harrastaa sitä. Ja miksi nimenomaan pitäisi? Ihan oman kapeakatseisuuteni vuoksi eli siksi, että näin meditaation pitkään vain kaikesta muusta tekemisestä irrotettuna, siinä joogamatolla sen tietyn vartin aikana suoritettavana asiana. Iso oivallus on ollut se, että niin kuin monessa muussakin (lue: kaikissa) asioissa, tässäkään ei ole oikeaa tai väärää.

Jos ja kun miulle tällä hetkellä parasta meditaatiota on raakasuklaiden parissa nykertäminen tai vaikka se paljon puhumani työmatkakävely, niin se on ihan ookoo! Voi olla, että jos vaikka hiljentyisinkin joogamatolleni ja yrittäisin mahtua entisen ajatusmallini muottiin, en välttämättä pystyisi rauhoittumaan ja keskittymään ajatuksiini lähellekään yhtä hyvin kuin pienen ja itselleni mieluisan puuhastelun parissa.

Voisin melkein väittää, että tämä on vain yksi esimerkki elävästä elämästä. Miusta tuntuu, että meillä ihmisillä on niin paljon asioita, joita myö tehdään jotain tiettyä kaavaa noudattaen vain siksi, että niin pitää, kuuluu tai on aina tehty. Meihin on ohjelmoitu vaikka ja sun mitä sellaista, mitä ei välttämättä edes osata itse kyseenalaistaa.

.
Ehkä joskus meditoin joogamatolla tai jollain muulla määrätyllä paikalla, mutta siihen asti keskityn nauttimaan näistä tilaisuuksista vaipua omiin ajatuksiin, mitä elämä tällä hetkellä miulle tarjoilee. Ne riittää ja on oikeita just nyt <3

.
ps. Hyvää isänpäiväiltaa kaikille! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka