Päivitetyt aamut

Huomenta! :) Muistatteko, kun jossain vaiheessa kirjoittelin paljonkin aamupostauksia? :) Miulla on melkein ollut ikävä sitä tunnetta, kun viiden jälkeen istahdan koneelle ja aamupuuron valmistuessa näpyttelen päivän ensimmäiset ajatukset tietokoneen ruudulle. Etenkin näin syksy- ja talviaikaan siinä on oma taikansa, kun tuntuu, että kaikki muu nukkuu vielä ympärillä ja hetken aikaa on olemassa vain mie ja mietteeni sekä vieressäni oleva kahvikuppi.

Tuo suloiselta tuntuva muisto sai miut nyt istahtamaan tähän vakipaikalleni koneen eteen. Aamuni kulkevat edelleen samaa kaavaa, oikeastaan riippumatta siitä, olipa miulla työpäivä koululla tai kotona – ja viikonloppuisinkin. Lähiaikoina kirjoitusinspis on vain iskenyt enemmän iltapäivisin ja/tai iltaisin, ja olen ottanut sen tunteen mielelläni vastaan. En tiedä välittyykö fiilis teille asti, mutta itse huomaan selvän eron aamulla tai myöhemmin päivällä kirjoittamistani jutuista. Ihan jo tiedostamattomista sanavalinnoistanikin pystyn myöhemmin muistamaan, about mihin vuorokaudenaikaan mikäkin tuotokseni on syntynyt.

Aamutekstien vähenemiseen on vaikuttanut viimeaikoina myös se, että olen nukkunut omalla mittapuullani tosi myöhään, eli joku aamu jopa seitsemään. Miehelläni on jo useampaa viikkoa peräkkäin tiukka työputki meneillään ja roolimme ovat vaihtuneet päikkäin: nyt meillä herää viimeistään kuuden maissa ihan joku muu kuin mie, ja itse käännän vielä hetkeksi kylkeä siinä vaiheessa. Tää tuntuu tavallaan epäreilulta, mutta toisaalta kun ”normaalina” arkena meille molemmille hoitamaani aamupalaa ei nyt tarvita, koska mieheni on viimeviikot syönyt aamiaisen töissä, niin itse tyydyn johonkin nopeaan ja olen vaihtanut pitkät aamupalahetket pidempiin aamu-uniin. Että ainakin hetkellisesti päivitettyjä aamuja tässä elellään, niin toimintatavoiltaan kuin kellonajoiltaan — seiskahan tuntuu normaalisti viiden maissa heräävälle jo melkein keskipäivältä ;)

Ja voi että, miten hyvää pidemmät yöunet ovatkaan tehneet! Paljoa en valehtele, jos sanon nukkuneeni viimeisen kolmen viikon aikana keskimäärin sen itselleni just optimalisimman kahdeksan tuntia yössä. Tää on kohdallani yllättävän tarkkaa: esimerkiksi seitsemän tai vastaavasti yhdeksän tuntia saa miut ihan koomaan ainakin, jos sitä jatkuu muutama yö peräkkäin. Aamuista niin paljon nauttivana olen kieltämättä joskus tinkinyt yöunistani, kuvitellut kyllä nukkuvani ihan tarpeeksi, mutta tajunnut itse asiassa vasta nyt, miltä tarpeeksi nukkuminen ihan oikeasti tuntuu. Ja se tuntuu hyvältä! Koko päivän!

Pian meillä palataan normiarkeen ja yksi juttu joka tästä muutamasta viikosta saa jäädä pysyäkseen, on riittävät yöunet! Vaikka omat aamuherätykseni tulevatkin taas aikaistumaan, niin pyrin siihen, että olen edelleen mieluummin katsomassa unia kuin Kymppiuutisia :)

.
Kivaa perjantaita ja virkeää viikonloppua! :)

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka