Tänään, kuten kaikkina muinakin päivinä kuljin työmatkani kävellen. Tai no tähän hieman tarkennusta tuonnempana, mutta pääsääntöisesti näin :) Viikonlopun aikana koulumme viereiseen puistoon oli tullut kesä, ja kuten Instaanikin päivitin, niin yksi ympyrä sulkeutuu. Viime elokuussa puistossa oli vihreää, joskin loppukesäisempää kuin tänään. Sitten seurailin miten maisema muuttui pikkuhiljaa syksyn kautta talveen ja siitä edelleen kevääseen. Etenkin syksyn ja kevään myös haistaa sen lisäksi, että näkee miten puiden lehdet ilmentävät vuodenkiertoa.
Miulla on työmatkaa pikkuisen reilut kolme kilometriä, ja olen kolmea päivää lukuunottamatta kävellyt tai pyöräillyt töihin koko lukuvuoden. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten työmatkat ”omalla voimalla kulkien” merkitsevät miulle rauhoittumista ja omaa aikaa. Työmatkat ovat miltei meditatiivisia! :D Ja joo, tuossa linkkaamassani postauksessa mainitsemallani Caminolla on varmasti ollut tähän kaikkeen suuri vaikutus. Voi olla, että jos tuolla reissulla olisi jäänyt löytämättä kävelemisen hienous, saattaisin paljon helpommin tarttua aamuisin autonrattiin…tai ainakin manailla matkat kävelyn tylsyyttä!
Oikeastaan arki-/hyötyliikunnan lisääminen työmatkojen muodossa on todella yksinkertaista, ja sen edut sitäkin moninkertaisemmat. Nyt puhun tietysti muunlaista kuin kello 8-16 työaikaa tekevänä, eli näin ollen jo kahdeksaan tuntiin mahtuu poikineen paljon muutakin kuin pelkkä työnteko. Meillä ei ole myöskään lapsia, eli aamuisin ei juuri muuttuvia tekijöitä tule ja tehtäväni on huolehtia vain itseni oikeaan aikaan oikeaan paikkaan :)
Etten nyt taas juttelisi vain ah, lempiaiheestani työmatkoista (:DD), niin kyllä mie muutenkin pyrin ylläpitämään sellaista perusaktiivisuutta arjessani. Olen esimerkiksi minimoinut hissin käytön ja pyrin olemaan itselleni mahdollisimman rehellinen enkä vain kuuntelemaan mahdollista laiskotusta tehdessäni valintaa hissin ja portaiden välillä :D Laskin tuossa kun ostettiin uusi asunto 5-kerroksesta, että jos sinnekin kiipeän vaikka kolme kertaa päivässä niin sehän tekee yhteensä jo 240 porrasta! Tuo setti sitten keskimäärin seitsemän kertaa viikossa ja 30 kertaa kuukaudessa jiiänee — aika hyvä potti :)
Yksi juttu missä voisin taas ryhdistäytyä, on töiden tekeminen seisten. Iltaisin ja viikonloppuisin hoidan suurimman osan töistäni koneella, ja viimeksi toissapäivänä yllätin koneelta enemmänkin Notre Damen Kellonsoittajaa muistuttavan tyypin takapuoli ihan puutuneena. Viime keväänä kirjoitin harkkasuunnitelmani ja muut opiskelujutut pääasiassa seisten. Meillä ei ole sähköpöytää, mutta viritin yhden lipastomme päälle Ikean jaloilla olevan läppäritason. Toimi, ja voin sanoa että selkä ja takapuoli kiittivät!
Ehkä tässä hyötyliikkumisessa etenkin työmatkojen kohdalla on osaltani myös sellaista pientä maailmanpelastushenkeä mukana. Jos tuosta nopeasti laskee, niin pian koittavaan lukuvuoden loppuun mennessä (miinustettuna poissaolopäivät) on tullut säästettyä bensaa ja luontoa noin 1100 kilometrin verran! Ei se niissä reilun kolmen kilsan pätkissä suuntaansa tunnu, mutta kerrannaisvaikutukseltaanhan tämä osoittautuukin jo ihan pikkuisen vaille koko Suomen mittaiseksi matkaksi :D Enpä muuten ollut itsekään tajunnut ennen kuin nyt! Siistii! ;D
Jos asuisin vaikka Helsingissä, saattaisin hyvinkin hyödyntää julkisia. Mutta siitä ei ole pelkoa täällä, kun Kouvolassa paikallisbusseja menee ”hieman” harvemmin ja odotusajassa olisit kävellen jo perillä. Enkä mie tuollasiin hienouksiin muutenkaan oo tottunut, koska oon Kitteeltä eli mualta eli pihasta. Siellä saatto päästä kylälle, mutta ei välttämättä enää takaisin…ennen seuraavan aamun tai iltapäivän koulubussia :D Et ei se miun yksityisautoilijapersoonani oma vikani oo, vaan nuoruuden karun elinympäristön jossa autoiluun tottui koska muuta vaihtoehtoa ei ollut, hahhah :D
Noniin ja sitten vielä takaisin aiheeseen. Miten ja miksi sie hyötyliikut? :)
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka
Vastaa