Positiivinen pedagogiikka – miten toteutan sitä työssäni?

Viikko sitten aloittamani juttusarja positiivisesta pedagogiikasta sai ilahduttavan vastaanoton, kiitos! Oikeasti, miulle tuli niin hyvä mieli kun lueskelin kommenteistanne ajatuksianne positiiviseen pedagogiikkaan ja hyvän huomaamiseen liittyen :) Koska kyseessä oli arvontapostaus, en vastannut kaikkiin kymmeniin kommentteihin yksitellen, mutta toivon näiden tekstieni vastaavan niihin :) Tämä siis uusille lukijoille tiedoksi: normaalisti vastaan ihan jokaiseen blogiini tulleeseen kommenttiin :)

Viime sunnuntaina kirjoitin yleisiä ajatuksiani positiiviseen pedagogiikkaan liittyen. Tänään kerron konkreettisia esimerkkejä, miten olen toteuttanut sitä käytännön työssäni omien kolmosteni kanssa. Suurin osa ideoista on itse kehittelemiäni tai ihan hetken mielijohteesta tyyliin työmatkalla mieleeni tupsahtaneita :)

– pidämme koulumme erityisopettajan kanssa luokalleni yhden vahvuustunnin viikossa. Se on aina keskiviikkoisin samaan aikaan, joten oppilaat osaavat jo odottaa sitä :) Tunnilla käsiteltyä ja toki muitakin luonteenvahvuuksia kuljetan tiiviisti mukana ihan kaikilla oppitunneilla läpi viikon, mutta tuo yksi keskiviikkoinen oppitunti on erityisesti aiheelle omistettu

– syksyllä käsittelimme äikässä uutistekstiä ja samaan aikaan oppilailla oli vahvuustunnilta läksynä bongata itsestään tai muista sinnikkyyttä yhden viikon ajalta sekä kirjoittaa havaintonsa ylös. Kuin salama kirkkaalta taivaalta kekkasin että hei, myöhän harjoitellaan niiden perusteella uutisen kirjoittamista! Niinpä jokainen valitsi jonkin bongaamansa ”sinnikkyystilanteen”, josta kirjoitti uutisen (tsekattiin, että siitä löytyi muun muassa päivämäärä, otsikot, jutun kirjoittajan nimi, kuvitus, kuvateksti). Kopioin jokaisen kirjoitusvihkosta ko. sivun, uutiskuva väritettiin ja uutiset koottiin luokkamme seinälle Sinnikkyyssanomiksi. Sen jälkeen olemme kirjoittaneet jo Itsesäätely-, Myötätunto- ja Rakkaussanomat, eli uutisjuttu jokaisesta käsittelemästämme vahvuudesta ja mistä sitä on vahvuustunnilta aina ”bongausläksyä” tehdessä havainnut :)

– oppilaat tekivät isänpäiväkortit kirjoittaen isilleen ylös näiden viisi ydinvahvuutta. Pelkkä lista ei riittänyt, vaan jokaisen tuli kirjoittaa korttiin myös se, missä tämä vahvuus on viimeaikoina erityisesti näkynyt. Oppilailla oli ihan huikeita juttuja! :) Kenen isä oli sinnikäs, koska hän työmatkapyöräilee läpi vuoden, ja kenen isän vahvuus oli huumorintaju joka ilmenee hyvissä inside-vitseissä. Osaa oppilaita täytyi hieman ”jouhautella” vahvuuksien pohtimisen kanssa, mutta askartelu päättyi monen kohdalla ”Ope, saisko näitä vahvuuksia kirjoittaa enemmän kuin viisi?” -kysymyksiin :)

– joulukalenterina meillä toimi Kehukalenteri. Jokainen sai 23 (kirjoittaja itse+muut oppilaat+ope) pientä lappua, jonka toiselle puolelle kirjoitettiin luokkakaverin nimi ja toiselle puolelle kehu tai joku hänen vahvuutensa. Jokainen siis kirjoitti jokaiselle lapun, ja sitten kiersin itse nimikoitujen kirjekuorten kanssa oppilaat läpi ja jokainen tiputti lappunsa vastaanottajan kirjekuoreen. Niin ja jokainen kirjoitti kehulapun toki myös itselleen! :) Aloitimme joulukalenterin 23 koulupäivää ennen joululoman alkua, ja Kehukalenterin avaaminen (=kirjekuoresta yhden viestilapun nostaminen) oli erittäin odotettu juttu joka aamu!

– tein oppilaille joulukortit, joissa hyvän joulun toivotusten lisäksi kiitin jokaisen tärkeää merkitystä osana luokkaamme. Kirjoitin jokaiselle myös kaksi vahvuutta, jotka kyseisessä oppilaassa open mielestä koulutyössä erityisesti korostuvat :)

– tällä hetkellä luemme koulussa oikein ahkerasti kirjoja (mistä oppilaat ovat muuten niiiiiiiin innoissaan että en ehkä koskaan olisi uskonut! Mahtavaa!), ja jokainen pääsikin tekemään oman kirjanmerkkinsä. Teimme kirjanmerkit Mielenterveysseuran Toteemieläimet -pohjan avulla. Klikatkaa tuosta linkistä, niin idea aukeaa varmemmin, vaikka ihan sen alkuperäistä ajatusta ei käytettykään :) Meidän versiossamme jokainen oppilas valitsi itselleen viisi ”Millainen sinä olet?” -toteemieläinhahmoa, jotka leikattiin monistepohjista irti, väritettiin, liimattiin mustalle tukevalle kartongille ja laminoitiin. Ohjeena oli se, että viisi eläintä tulee valita nimenomaan niiden luonnekuvausten perusteella eikä esimerkiksi siksi, että vaikkapa koira sattuisi olemaan oma lempieläin. Tämä homma toimi tosi hyvin ja oppilaat olivat intoa täynnä!

– joulun jälkeen olemme käsitelleet sanaluokkia, ja adjektiiveihin siirryttäessä meillä on nyt ollut käsittelyssä luonteenvahvuuksista rakkaus. Yhdellä vahvuustunnilla jokainen oppilas piirsi saamaansa punaiseen paperiin sydämen, joka laitettiin maalarinteipillä selkään kiinni. Erityisopettajan kanssa laitoimme musiikkia soimaan, jolloin oppilaat liikkuivat luokassa. Musiikin loppuessa jokainen kirjoitti lähimpänä olleen luokkakaverin sydämeen jonkin kehun hänestä – ohjeistin tehtävän jo adjektiiveja silmällä pitäen niin, että sana piti kirjoittaa samaan muotoon kuin vastaisi kysymykseen ”Millainen tämä kaveri on?”. (Oppilaani tuntien pystyin luottamaan siihen, ettei kukaan kirjoita toiselleen mitään ikävää :)) Seuraavalla tunnilla pyysin jokaista pitämään sydäntään vielä pulpetillaan, kun siirryimme adjektiivien maailmaan. Kävimme opetuskeskustelua ja pohdimme adjektiivien periaatetta sekä esimerkkejä niistä. Kohta joku hihkaisi: ”Hei, miullahan on tässä sydän täynnä adejktiiveja!” Niinpä ;) Sekä ope että oppilaat olivat tyytyväisiä, koska kumpikin oli selvästi saavuttanut yhden tavoitteensa ;)

– rakkaus-vahvuutta käsitellessämme juttelimme oppilaiden kanssa siitä, miten rakkaus on paljon muutakin kuin vain ”pussailujuttuja”. Sitä löytyy hyvin monista arkipäivän asioista, ja kuten vahvuukset yleensä, rakkauskin toimii limittäin ja lomittain muiden vahvuuksien kuten myötätunnon kanssa. Erityisopettajamme jäätyä sairauslomalle pohdimme, miten voisimme yhdessä piristää hänen mieltään. Niinpä lähetimme hänelle hyvän voinnin toivotukset asettumalla ”luokkakuvaan”, jossa jokainen teimme käsillämme sydämet ja yksi oppilas piteli luokkamme pehmolelusydäntä :) Lähetin kuvan oitis erityisopellemme Facebookin messengerissä, ja näytin vastauksen oppilaille valkokankaan kautta. Oppilaat olivat tosi otettuja, koska tässä hekin, joille mielikuva rakkaudesta vahvuutena oli uusi ajatus, näkivät siitä konkreettisen esimerkin, jossa kaiken huipuksi sai olla itse mukana :)

– ylipäätään pyrin puhumaan koulussa oppilaille mahdollisimman vähän negaation kautta. Jos vaikka näen jonkun oppilaan juoksevan käytävällä, en sano, että: ”Älä juokse!” Sen sijaan saatan sanoa esimerkiksi: ”Muistatkos miten käytävällä pitäisi kulkea?” tai ”Kävellen, kävellen!” Toki on hetkiä, kun oma ajatus ei ihan ole tilanteessa mukana ja kieltolauseitakin tulee käytettyä. Ilokseni olen kuitenkin huomannut noiden hetkien vähentyneen ja positiivisempien ilmaisujen muodostuneen aika hyvin jo automaatioiksi :)

.
Olen todella kiitollinen siitä, miten hyvin ja tosissaan positiiviseen pedagogiikkaan ja hyvän huomaamiseen koulussamme suhtaudutaan. Tällä hetkellä henkilökunta muun muassa antaa anonyymisti tähtiä luokkien oveen aina kun huomaa ko. luokan oppilaiden esimerkiksi käyttäytyneen erityisen hyvin. Oppilaat vastaavasti saavat täyttää ”Hyvä minä!” -lappuja sellaisen oppilaan nimellä varustettuna, kuka on toiminut oikein hyvin tai ollut vaikkapa erityisen hyvä kaveri. Näistä oppilaskunta valitsee ”kuukauden kaverin” – äänien määrän sijaan ratkaisee ne perustelut, jotka äänestänyt oppilas tuohon viestilappuun kaverinsa toiminnasta on kirjoittanut.

Miun mielestä koulussamme on terve suhtautumistapa asiaan: positiivinen pedagogiikka ei ole yhtä kuin oppilaan ”pään silittelyä” tilanteessa kuin tilanteessa, vaan myös vastuunottamiseen sekä omien tekojen seurauksien ymmärtämiseen opettamista. Koen työyhteisömme puhaltavan hyvin pitkälti yhteen hiileen positiiviseen pedagogiikkaan liittyen, ja esimiestasolta asti tuleva tuki on aivan loistavaa! Miulla on niin paljon syitä olla kiitollinen tästä työpaikastani, että välillä ihan mietin mikä onni minuu on potkaissut että ensimmäinen ”oikea” kokemus erinäisten ja erimittaisten sijaisuuksien sekä valmistumiseni jälkeen oman alan työpaikasta on näin mahtava!

Juttusarjan seuraavassa osassa kirjoitan positiivisen pedagogiikan toteuttamiseen ja vahvuuksien löytämiseen liittyvistä haasteista ja niiden ratkaisemisesta. Selväähän on nimittäin se, että jos oppilas ei jo kotona ole tottunut kuulemaan positiivista palautetta tai hänen vahvuuksiaan ja vahvuuksien tunnistamista ei ole tuettu, on työmaa aikamoinen. Mutta hei, sitäkin palkitsevampi! :)

.
Toivottavasti sait noista käytännön toteutuksistani jonkun toimivan idean itsellesikin! Kerrothan siekin meidän kaikkien iloksi jonkun hyvän kokemuksesi positiivisesta pedagogiikasta ihan käytännön tasolta? :) On etuoikeus saada laittaa hyvä kiertämään, eikö? :)

.
ps. Pääsette edelleen tilaamaan Huomaa hyvä! -matskuja PS-kustannukselta 25% alennuksella klikkaamalla tästä. Hyödyntäkää mahtava tilaisuus! :)
.

.
Anna mun treenaa! Instagramissa ja Facebookissa sekä snäppää nimellä annankka